Pääkirjoitus
Edelleen ristiaallokossa
 os SAK joutui 1990-luvulla linjaamaan
sopimuspolitiikkansa tulevaisuutta lähinnä työttömyydestä seuranneiden ristiriitojen
keskellä, ei tilanne tälle vuosikymmenelle tultaessa ole suinkaan helpompi. Vaikka
työllisyys on selvähkösti parantunut, rajut muutokset toimintaympäristössä ja
työssä jatkuvat ja lisääntyvät.
Millaisten ristipaineiden keskellä
lähivuosina palkansaajien asioita joudutaan edistämään tulee hyvin esiin 16. SAK:n
edustajakokoukselle luonnostellussa sopimuspolitiikan ohjelmassa.
Paperiin on koottu liuskakaupalla jo
tänä päivänä ajankohtaisia raskaan sarjan edunvalvontakysyksiä, mutta useimpiin
niistä ei ole edes yritetty vastata. Syy on helppo ymmärtää: siltä mitä tänään
sanot tai tavoittelet, voi huomenna olla jo pohja pettänyt. Tälle ajalle on ominaista,
ettei lähimenneisyydenkään perustella voi tulevaisuudesta juuri syvällä
rintaäänellä puhua.
Kun vastaamattomien kysymysten listaa
katsoo, monet esiin nousevat pulmat liittyvät suoraan kansainvälistymiseen tai, jos niin
halutaan, globalisaatioon.
Edessä aukeaa jo nyt rajat ylittävän
tuotannon ja kansallisen sopimuspolitiikan kuilu, emme tiedä, miten ehjinä
taloustaantumasta eurovaluutan oloissa selvitään tai onko solidaarisella
palkkapolitiikalla tulevaisuutta, kun oppia tuloerojen kasvattamisen autuudesta saarnataan
taas maailman joka nurkassa.
Tavalla tai toisella kansallisten
rajojen takaa ovat peräisin myös monet työn tekemiseen ja organisointiin liittyvät,
pulmia tuottavat mallit, kuten yritysrakenteiden muutokset, ulkoistetut ja verkotetut
työt, pätkätyöt ja paikallisen sopimisen kasvua ruokkivat joustot.
Yksin kappalein laskien paperin
kysymyksiin sisältyy melkein puolen sataa sopimushaastetta, eikä luettelo edes yritä
olla tyhjentävä. Haasteet ovat lisäksi siksi ristikkäisiä, että esimerkiksi kaikille
oikeutta tekevän palkkamallin määrittely tulee vastaisuudessa aiheuttamaan
ay-liikkeelle ankaraa päänkivistystä.
Varmaa tulevaisuudessa näyttää
olevan vain epävarmuus, eikä paluu menneiden vuosien kiveen hakattuihin edunvalvonnan
viisivuotissuunnitelmiin kangastele edes horisontissa. Sopimusrintamalla tämän voi
päätellä merkitsevän sitä, että politiikan painopiste pysyy edelleen etujen
puolustuksen ja muutosten hallinnan puolella ja suuret lupaukset uudistuksista jäävät
odottamaan aikaa parempaa.
Palkkatyöläinen
3.4.2001 nro 3/01 |
Pääkirjoitus