Uskon yhä isoon tupoon

– Toki selvästi välillä tarvitaan liittokierroksiakin paineiden purkamiseksi, hän lisää.

Tupojen hyvyyteen uskova Koski tosin arvelee, että liian tiukoilla palkkamalleilla ei tupoja jatkossa synny. Tahto ei riitä pelkkään solidaarisuuteen.

– Ja toisaalta on parempi, että paperin pojat saavat osansa menestyksestä kuin että rahat menisivät vain herroille. Osa jakovarasta kuuluu työntekijöille, eikä ole oikein, jos kaikki jaetaan johdon optioina ja omistajien osinkoina.

Mutta tässä se suuri tulevaisuuden palkkapolitiikan kysymys onkin — miten ollaan yhtä aikaa solidaarisia ja jaetaan yritysten jakovaraa oikeudenmukaisesti työntekijöiden ja omistajien kesken.

– Vaikka välillä tuntuu, että solidaarisuus on vain kirosana, niin se on kuitenkin ay-liikkeen perusarvoja. Ei heikommassa asemassa olevia aloja mielestäni voi jättää oman onnensa nojaan, korostaa Pia Koski. Hän luottaa liittonsa PAMin myötä kasvaneeseen edunvalvontavoimaan.

– Uskon, että SAK:lainen ay-liike kykenee kehittelemään uusia tupomalleja — raameja tai ryppäitä tarpeen mukaan. Jatkossa on varmasti käytössä useammanlaisia palkkaelementtejä, mikä tyydyttäisi paremmin eri alojen työntekijöitä.

– Kuitenkin pidän tärkeänä, ettei palkkakehitys hirveästi eriytyisi jatkossakaan. Toisaalta pelkään palkkaerojen retkahtavan — toisaalta haluan uskoa, ettei näin käy.

Edes täydet tunnit

Todelliset palkkaerot ovat tällä hetkellä isommat kuin mitä niiden kaiken järjen mukaan pitäisi olla. Palvelualoilla palkkaeroa repii osa-aikatyö.

– Jos meidän alalla tehtäisiin kokoaikatyötä, niin kyllä silläkin palkalla eläisi. Meidän alan suurin ongelma on kokoaikaisten töiden puute. Moni joutuu tekemään useampaa työtä, koska neljäntoista tai kahdenkymmenen tunnin työllä ei elä. Meillä Sokoksella on pyritty siihen, että väki saisi 30 tuntia viikossa ja kuuden tunnin päivän saisi tehdä yhtäjaksoisesti.

– Tuntuu kummalliselta kun puhutaan työajan lyhentämisestä. Meillä haaveillaan sen pidentämisestä, toteaa 30-tuntista työviikkoa tekevä Pia Koski.

Vajaata työaikaa tekevillä on kuitenkin samat matkakulut, jopa suuremmat, jos työaika on useammassa pätkässä päivän aikana. Lisäksi epäsäännölliset työajat ja vapaat viikolla eivät laske lasten päivähoidon kuluja vaan pikemminkin lisäävät niitä, koska hoitopaikkaa tarvitaan iltasin ja nykyään myös sunnuntaisin.

Ammattitaitoinen työvoima alkaa jo Pia Kosken mukaan karttaa alaa. Eikä ihme, jos alalla ei ole tarjota toimeentuloa.

– Ei ihme jos työntekijää ei kiinnosta työ eikä hänellä ole motivaatiota. Tällaisen kuvanko yritykset haluavat antaa itsestään, Pia Koski kysyy.

Verot vain tupopöydässä

Pia Koski jaksaa uskoa tupojen tulevaisuuteen. Ne ovat ainakin pienipalkkaisille palvelujen työntekijöille perinteisesti tuoneet sen verran, että palkkakehityksessä on pysytty mukana. Myös veroista ja muista lainsäädännön uudistuksista voidaan sopia vain tupoissa. Työssä jaksaminen ja koulutus ovat arvokkaita, vaikka ne eivät näykään rahapussissa.

– Muutenkin tällaisina epävarmuuden aikoina ja euronkin alkutaipaleella olisi varmasti etua yhteisistä ponnisteluista. Ainakin kokonaisuudet pysyisivät paremmin hallinnassa kuin irtiottojen aikoihin.

– Suomessa menee hyvin ja kaupallakin keskimäärin hyvin. Silti epävarmuus kalvaa, fuusioidutaan ja pirstoudutaan, ja työelämän murroksestakin on tullut jatkuvaa. Isojen haasteiden hallintaan kyettäisiin parhaiten mahdollisimman laajoilla sopimuksilla.

Paikallinen sopiminen hirvittää

– Meille on ehdottomasti parasta, että tehtäisiin tupot ja liitot sopisivat mahdollisimman täsmällisesti kaikista asioista. Paikallisen sopimisen vyöryminen suorastaan hirvittää, toteaa Pia Koski.

– Yhdellä ketjun luottamusmiehellä on valvottavanaan parikin sataa pientä työpaikkaa. Ja sitten palvelualoilla on valtavasti pieniä, vain yhden—kahden työntekijän ja omistajayrittäjän työpaikkoja. Näissä on vain harvoin luottamusmiehiä ja työntekijöiden on vaikea neuvotella yksin omista eduistaan.

Aino Pietarinen