Globalisaatio edellyttää tehokasta
ay-edunvalvontaa

Se on nähty tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa. Jopa menestyvät ja vakiintuneet yritykset siirtävät koko tuotantonsa tai osia siitä ulkomaille alhaisten tuotantokustannusten perässä. Täällä kotimassa väkeä potkitaan pellolle eikä siitä seuraa mitään, toteaa Aira Hänninen.

Marimekon pääluottamusmiehenä ja ammattiosaston puheenjohtajana toimiva Aira Hänninen on lukenut erityisen kiinnostuneena ja tarkkaan, mitä SAK:n edustajakokousasiakirjoissa sanotaan globalisaatiosta ja siitä mitä se tuo tullessaan.

– Esille tulee tärkeitä kysymyksiä, joihin ay-liikkeen on otettava kantaa. Ay-liikkeen tehtävänä on valvoa työntekijöiden etuja ja huolehtia hyvinvoinnin säilyttämisestä myös globalisaation yhteydessä. Ellemme me sitä tee, ei sitä tee kukaan muukaan, Aira arvioi.

Joissakin Euroopan maissa yritykset joutuvat maksamaan työntekijöille irtisanomisajalta kaksinkertaisen korvauksen, jos tuotanto siirretään ulkomaille. Sillä on ollut vaikutusta, ja Aira onkin sitä mieltä, että tätä keinoa kannattaisi kokeilla Suomessakin.

Ay-liikkeen vastuu ei pääty yrityksen siirtäessä tuotantonsa ulkomaille. Aira korostaa, että meidän on vaadittava, että työtä tehdään ihmisarvoisissa olosuhteissa ja ihmisarvoisella palkalla. Koko ketjua pitää valvoa aina aliurakoitsijoiden aliurakoitsijoihin saakka.

Palkalla pystyttävä elämään

Miten on ympäristöasioiden, energian, myrkkyjen ja päästöjen laita? Käytetäänkö lapsityövoimaa? Entä millaiset ovat palkat? Samapalkkaisuusperiaate on hyvä juttu sinänsä, mutta tässä pitää ottaa huomioon myös elintaso, vuokrat, palkkataso, työllisyystilanne, sosiaaliturva ja verotus. Köyhyysongelma ei saa kasvaa. Palkan on oltava sellainen, että sillä pystyy kyseisessä maassa elämään, hän sanoo ja lisää, että myös ay-liikkeen toimintaedellytykset on turvattava.

Keskustelu siirtyy sitten yleisemminkin palkkauksen oikeudenmukaisuuteen. Tähän kysymykseen Airalla on selvä kanta: palkka on maksettava siitä työstä jota tekee. Pohjana pitää olla työn vaativuuden arviointi. Oikeudenmukaisen palkkauksen on myös kavennettava mies- ja naispalkkojen välistä kuilua.

– Sataprosenttista oikeudenmukaisuutta ei ehkä koskaan saavuteta. Mutta oikeanlainen arviointi johtaa joka tapauksessa oikeudenmukaisempaan palkkaukseen, hän sanoo.

Suomalaiyritysten pitää toimia esimerkillisesti

Aira korostaa, että ulkomaille asettuvien suomalaisyritysten tulee toimia kaikissa asioissa hyvänä esimerkkinä. Yrityksille asettavien vaatimusten tulee mieluusti olla vielä ankarampia kuin kotimassa. Hän antaa täyden tukensa SAK:n selkeitä pelisääntöjä koskeville vaatimuksille. Jonkinlaisia normeja tarvitaan, Euroopassa voidaan tukeutua EU:n direktiiveihin. Myös ay-liikkeen yhteistyön merkitys kasvaa Euroopan tasolla ja kansainvälisesti. Sama koskee konserniyhteistyötä.

Aira suhtautuu EU:n itälaajentumissunnitelmiin myönteisesti. Viron saaminen mukaan johtaa ennen pitkää väistämättä siihen, että palkat ja hinnat siellä nousevat ja yritysten into siirtyä sinne vähenee. Kapasiteettihan alkaa jo nyt olla kokonaan käytössä tekstiili- ja vaatetusalalla.

– Mutta jos Viro tulee mukaan, yritykset hakeutuvat tietysti muihin maihin, joissa tuotantokustannukset ovat alhaiset. Jossain vaiheessa tämä tietysti loppuu, mutta kysymys kuuluu, onko Suomessa enää siinä vaiheessa jäljellä minkäänlaista tekstiiliteollisuutta ja sen edellyttämää ammattitaitoa?

Kuluttaja avainasemassa

Aira toivoo kuluttajilta valveutuneisuutta ja tietoisuutta, jotta globalisaation mukanaan tuomat asiat eivät jäisi pimentoon. EU ei esimerkiksi vaadi valmistusmaan merkitsemistä tuotteisiin. Nykyään myös "Made in Finland" jätetään usein pois tavaroista, vaikka ne olisivatkin täällä valmistettuja. Airan mielestä se on ihmisten sumuttamista — silloinhan ei nimittäin tiedä sitäkään, onko jokin tavara valmistettu ulkomailla. Hän kehottaa myös kyselemään, millaisissa oloissa tavarat on valmistettu.

Sellaisista yrityksistä, jotka eivät toimi oikein, voisi pitää mustaa listaa. Sillä, että tiedotusvälineet kertovat jonkun yrityksen käyttävän eettisesti arveluttavia menetelmiä, ei päästä pitkälle. Ihmiset unohtavat koko jutun muutamassa päivässä. Musta lista, jolla yritykset siirtyisivät ylös- ja alaspäin niin kuin Maailmanpankin luottokelpoisuuslistalla, olisi ehkä jotakin? Mutta jos työnantaja panee asiat kuntoon, myös siitä pitää kertoa julkisesti.

Globalisaatio merkitsee Airalle parhaimmillaan hyvää tiedonsaantia ja liikkumisen helppoutta. Pahimmillaan siinä on se riski, että ongelmat piilotetaan johonkin syrjäiseen maailmankolkkaan.

Aira uskoisi mielellään ihmisten väliseen solidaarisuuteen. Maailmanlaajuiseen omaantuntoon.

Valitettavasti emme kuitenkaan ole vielä niin pitkällä. Tarvitaan solidaarisuuskasvatusta, hän sanoo.

Ingegerd Ekstrand