Äiti patisti Sofian liittoon

Sofia Ojala on ammatiltaan nuoriso-ohjaaja, viime syksystä lähtien hän on työskennellyt koulu-avustajana ja koululaisten iltapäiväkerhon ohjaajana ala-asteella. Ammattiliiton jäseneksi 20-vuotiaan Sofian patisti oma äiti.

– KTV tuli tutuksi jo opiskeluaikana, mutta ilman äidin myötävaikutusta en varmaan olisi liittynyt. Nyt olen tosi tyytyväinen siitä, että olen jäsen.

Sofia Ojalalle kuten monille muillekin nuorille ammattiliittojen toiminta ja ay-edunvalvonta ovat melko hämäriä asioita. Sofialtakin vei aikansa ennen kuin hän sai selville, että hänen asioitaan työpaikalla hoitaa luottamusmies.

– Luottamusmiehemme on erittäin pätevä, ongelmatilanteissa olemme olleet häneen yhteydessä ja apua on aina tullut, Sofia kiittelee.

Hän kuitenkin toivoisi ammattiliitoilta ja luottamusmiehiltä aktiivisempaa otetta. Yhteyttä jäseniin voisi ottaa ja tapaamisia järjestää, vaikka mitään ongelmia ei olisikaan.

– Meiltä nuorilta puuttuu tietoa. Ammattiliittojen työntekijöiden kannattaisi jalkautua oppilaitoksiin, pelkät esitteet eivät nuoria sytytä. Olisi myös mukava, jos uusiin työntekijöihin otettaisiin automaattisesti yhteyttä.

Pätkätyöläisyys ei vielä haittaa

Sofia Ojala oli viime syksyn kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana. Valtuustopaikkaa ei tullut, mutta ehdokkuus poiki jäsenyyden ympäristölautakunnassa. Sofia on ammattiosastonsa hallituksen varajäsen ja nuorisovastaava. Hän oli ehdolla myös KTV:n edustajiston vaalissa.

– Nuorisovastaavat eivät tietääkseni ole aiemmin järjestäneet ammattiosastossani omaa toimintaa, olisi kuitenkin tärkeää saada enemmän myös nuoria mukaan. Uusille jäsenille voisi järjestää kerran vuodessa yhteisen tilaisuuden, jossa kerrottaisiin liiton toiminnasta, Sofia suunnittelee.

Sofia Ojala tekee kahta työtä, lisäksi hän vetää lasten luovaa toimintaa, ohjaa näytelmäkerhossa ja tekee käsikirjoituksia. Aikaa ay-toiminnalle onkin niukasti.

Koulu-avustajan työn lisäksi Sofia siivoaa iltaisin, kesäksi hän on päässyt töihin grillille. Koulu-avustajan tehtävä on määräaikainen ja päättyy koulujen loppuessa. Työsuhteen jatkumisesta syksyllä ei ole varmuutta, sillä Forssan kaupunki on vähentämässä koulu-avustajien käyttöä.

– Tottakai haaveilen vakituisesta, omaa koulutustani vastaavasta työstä, Sofia sanoo. Pätkätyöt eivät kuitenkaan toistaiseksi ole hänen elämäänsä haitanneet.

– Sekin on mahdollista, että lähden vielä jatkamaan opintoja.

Kiintiöissä ehkä järkeä

SAK:n edustajakokouksesta Sofia Ojala ei haastattelua tehtäessä ollut kuullut vielä mitään. Valinta kokousedustajaksi oli yllätys. Tulo messukeskukseen jännittää ja Sofia epäilee, onko hän liian kokematon. Toisaalta mahdollisuus oppia uutta ja vaikuttaa tehtäviin päätöksiin kiinnostaa.

Sofia Ojalaa harmittaa, että nuoret niin usein ohitetaan yhteiskunnassa päätöksenteossa. Nuorten asioita ei hänen mielestään koeta aidosti tärkeiksi, vaikka juhlapuheissa kannetaankin huolta nuorten syrjäytymisestä ja huumeiden käytön lisääntymisestä.

– Silti esimerkiksi nuorisotoimen määrärahoja on leikattu monissa kunnissa.

Nuorten laiskuutta äänestää vaaleissa Sofia jossain määrin ymmärtää. Vaikka äänestäisi, niin "samat vanhat kaljut" kuitenkin päättävät asioista, hän toteaa.

Ay-liikkeessä kuten muuallakin yhteiskunnassa nuoret ovat syrjässä päätöksenteosta. Silti Sofia ei lämpene erityisille nuorille tai naisille varatuille kiintiöille päättävissä elimissä.

– Viime kädessä henkilön pätevyyden pitää kuitenkin ratkaista, hän sanoo, mutta toteaa miettimisen jälkeen, että ehkä nuorille varatuissa kiintiöissä sittenkin olisi järkeä.

– Sitä kautta nuorten ääni ja heille tärkeät asiat tulisivat kuulluiksi.

Yhteiset tapaamiset tärkeitä

Nuorille tärkeiksi asioiksi tai erityisiksi ongelmiksi työelämässä Sofia Ojala mainitsee pätkätyöt ja tämän seurauksena ansiosidonnaisen työttömyysturvan. Toisaalta omassa ammatissa kehittyminen ja työn tarjoamat mahdollisuudet ovat asioita, joita nuoret arvostavat. Eikä oikeudenmukainen palkkakaan ole vähäpätöinen asia.

Sofia Ojala ei usko, että tietotekniikka ja netin hyödyntäminen ovat taikakaluja, joiden avulla ay-liike voisi houkutella nuoria nykyistä enemmän mukaan toimintaansa.

– Ei mikään voita sitä, että ihmiset kokoontuvat yhteen ja tapaavat toisiaan, hän korostaa.

Sofia itse voisi hyvinkin harkita myös luottamusmiehen tehtävää.

Pirjo Pajunen