Ay-liike tuntuu unohtaneen
työttömät. Tämän päivän nuoret näkevät työttömyyden läheltä eikä se voi olla
vaikuttamatta heidän käsityksiinsä ay-liikkeestä.
Laman loppumista ja avoimien työpaikkojen määrän kasvua ei raskaaseen teollisuuteen
keskittyneessä länsisuomalaisessa pikkukaupungissa huomaa. Pääkaupunkiseudulta ja
suurista kasvukeskuksissa töiden saanti voisi olla helpompaa, mutta monilapsisen perheen
siellä asuminen olisi tuskin halvempaa.
Perheen äiti on ollut suurimman osan elämästään kotona lapsien kanssa.
Ammatillista koulutusta hänellä ei ole. Lapsien kasvettua kouluikään hän on ollut mm.
siivoojana sekä työllistettynä. Hänen terveytensä ei kuitenkaan kestänyt fyysisesti
rankkaa työtä. Perheen äiti on ajoittain kovin ahdistunut ja epätoivoinen perheensä
tilanteesta. Hän kertoo tulevasta työvoimatoimistokäynnistä, jolloin suunnitellaan
hänen tulevaisuuttaan työmarkkinoilla. Tuntuu hassulta ajatella, että lähes 50-vuotias
nainen suunnittelee oppisopimuskoulutusta mahdollisuutenaan palata aktiiviseen
työelämään.
Lapsia perheessä on kuusi. Kolme nuorimmaista heistä asuu vielä kotona. Lapsilleen
vanhemmat haluavat kaikkein parasta — aivan niin kuin kaikki muutkin vanhemmat.
Kasvuiässä olevat lapset on ruokittava päivittäin. Vaatteita ja kenkiäkin pitäisi
saada. Kotoa pois muuttaneita lapsia he eivät pysty tukemaan taloudellisesti. Toisinaan
vanhempien henkiset resurssitkaan eivät riitä. On vain jaksettava voimattomuudessakin.
Viidenkymmenen maaginen ikä alkaa olla vanhemmilla enemmän kuin lähellä.
Työnantajat eivät yksinkertaista työllistä heidän iän ja koulutustason omaavia
ihmisiä. Eläkkeelle, edes sairas sellaiselle, on mahdotonta päästä. Töitä on lähes
mahdotonta saada tässä teknologia-humalaisessa maassa.
Suomalainen työtön kärsii hiljaa ja yksin. Keskieurooppalainen lähtee
barrikadeille; nukkuu luvatta hotellissa ja heittelee tomaateilla mellakkapoliiseja.
Ihmettelen, kuinka pitkään meidän työttömiemme pinna kestää? Huono-osaisten armeija
kun tuntuu kasvavan muualla kuin kasvukeskuksissa. Talouskasvun selkäkin on näiltä osin
taitettu. Kasvun tuomat hedelmät keräsivät jo valmiiksi vahvoilla olevat. Työttömän
perheen arvot ovat konservatiivisia. He kuuluvat ikäluokkaan, joka ei uhmaa
kolmiyhteyttä: kotia, uskontoa ja isänmaata. Kirkko ja sen kautta tehtävä
vapaaehtoistyö antavat sisällön perheen elämään. Miettiä voi vain, kuinka paljon
ihmisten kiinnostus "näkymättömiin voimiin" ja aktiivinen hengellinen
etsintä on kasvanut eriarvoisuuden myötä —Jumalan lapset, kun ovat kaikki saman
arvoisia. Sanotaan ainakin.
Omanarvontuntoa ylläpitänyt työ on riistetty liian monelta. Tosiasia on, että
duunari tarvitsee edelleen töitä muuallakin kuin ruuhka-Suomessa. Kaikilla, kun ei ole
mahdollisuutta lähteä työn perässä — eikä tarvitsekaan olla. Kaikkialla
Suomessa tulee olla mahdollista elää täyttä elämää sosiaalisesta asemasta
huolimatta.
Outi Moilanen
Kirjoittaja on 23-vuotias ja opiskelee
viestintäalan perustutkintoa
Outokummun Oppimiskeskuksessa.
Perheen isä kertoo
tippuneensa liiton rahoilta. Ansiosidonnaisen loppuminen tietää noin 2 000 markan
pudotusta perheen kuukausituloihin. Entinen rakennusmies on ollut työttömänä 90-luvun
alusta asti. Hän on tehnyt työllistämis- ja pätkätöitä, mutta säännöllisestä ja
vakinaisesta työstä hän on nähnyt vain unta. Yli 40-vuotiaana perheenpää uudelleen
kouluttautui. Uudesta ammatista ei ole ollut apua. Töitä lähes 50-vuotias mies ei
aktiivisesta etsinnästä ja itsensä kehittämisestä huolimatta ole löytänyt.
Pettymykset ovat seuranneet toinen toisiaan.
