Olot paranevat liian hitaasti

– Mutta kehitys on aivan liian hidasta. Elinolojen parantumisen pitäisi tapahtua paljon nopeammin.

Näin arvioi Pietarin ja Leningradin alueen uusi ay-johtaja Garri Lysjuk toimialueensa tilannetta. Lysjuk valittiin äskettäin 1,2 miljoonaa palkansaajaa edustavan ay-federaation johtoon. Hänen työhuoneensa sijaitsee upean "Työn palatsin" komeassa kulmahuoneessa. Tsaarin aikana rakennus tunnettiin Nikolain palatsina.

Lysjuk seuraa tehtävässään Jevgeni Makarovia, joka johti pitkään alueen ay-federaatiota. Viime vuonna Makarov nimitettiin Venäjän presidentin poliittisen edustajan varamieheksi.

Lysjukin työhuonetta kaunistaa alkuperäinen tyylikäs takka. Seinät ja katto on koristeltu tsaarinaikaisin rappauksin ja lattiassa on hieno parketti. Kaikki se on neuvostoaikojen peruja: Neuvostoliitossa ammattiliittojen tilat olivat komeat, jopa pröystäilevät.

Kapitalismiin siirtyneellä Venäjällä ei ay-federaatiolla ole enää varaa pitää "Työn palatsia" kokonaan itsellään vaan suuri osa siitä on vuokrattu ulkopuolisille.

Minimipalkka moninkertaiseksi

Pietarin seudulla palkansaajien tilastollinen keskiansio on nykyisin 2 800 ruplaa (650 mk). Summa on vuositasolla noussut 20 pros. Vaikka inflaatio onkin rientänyt yli 10 pros. vauhtia, on nousua tullut reaalipalkkoihinkin.

Viralliset tilastot kuvaavat laillisia palkkoja. Venäjällä osa palkasta maksetaan yhä usein ohi kirjanpidon, joten kansalaisten tulot ovat monesti tilastojen kertomia suuremmat.

– Heikoimmin asiat ovat niillä, jotka saavat palkkansa valtion tai alueen budjetista, eli opetusalan, terveydenhuollon ja kulttuurin työntekijöillä. Heidän keskiansionsa jäävät 1 700—1 800 ruplaan (n. 400 mk). Teollisuudessa taas keskiansiot ovat 3 500—4 000 ruplaa (850—950 mk), ay-johtaja Lysjuk pudottelee ulkomuistista.

Vaikka Pietarin uusi ay-johtaja pitääkin palkkojen korottamista kiireisenä tehtävänä, ykkösasiana hän mainitsee minimipalkkojen korotuksen. Tällä hetkellä minimipalkat ovat kaikkine lisineen vain n. 900 ruplaa (220 mk) kuukaudessa. Summa on vain puolet virallisesta elintasominimistä eli köyhyysrajasta.

– Minimipalkka pitäisi saada ehdottomasti edes elintasominimin tasolle, mieluummin vielä senkin yli. Tämä on kaikkein kipein palkkaepäkohta tällä hetkellä.

Alueen myönteinen talouskehitys näkyy paitsi reaaliansioiden kohoamisena myös työttömyyden vähentymisenä. Lysjuk ei usko virallisten tilastojen tietoja noin prosentin työttömyydestä. ILO:n kriteerein laskettu työttömyys on hänen mukaansa kuusi prosenttia, mutta onneksi laskusuunnassa.

Myös paljon puhutut palkkarästit ovat sulamassa. Pietarin kaupungin palveluksessa olevat ovat saaneet (vaatimattoman) palkkansa täysimittaisena ja ajoissa jo vuosikausia.

Kova kiista työlaista

Parhaillaan Venäjän parlamentti käsittelee neuvostoajoilta peräisin olevan työlainsäädännön uudistamista. Kansanedustajien pöydällä on viisi erilaista lakiehdotusta, joiden kannattajien kesken käydään kiivasta väittelyä.

– Me vastustamme tiukasti hallituksen ehdotusta uudeksi työlaiksi, Lysjuk jyrähtää.

– Siinä on monia huonoja kohtia. Se sallisi 12 tunnin työpäivät, antaisi mahdollisuuden teettää ilta- ja yötöitä naisilla, joilla on kotona pieniä lapsia tai jotka ovat peräti raskaana ja se vähentäisi ay-liikkeen mahdollisuuksia puuttua irtisanomisiin.

Vanha laki antaa ay-järjestöille sananvaltaa työntekijöiden irtisanomisissa, elleivät ne johdu työmaajuopottelusta, varastelusta tai niihin verrattavasta törttöilystä.

– Työlainsäädännön pitäisi mennä eteenpäin, oltava työntekijöiden kannalta parempi eikä huonompi kuin nykyinen, "Työn palatsin" kulmahuoneessa huudahdetaan.

Lysjukia ei myöskään tyydytä nykyinen sosiaalivakuutusjärjestelmä. Aikaisemmin rahaa kerättiin useampaan sosiaalirahastoon, mutta tänä vuonna Venäjällä on otettu käyttöön "yksi ja ainoa sosiaalivero". Siitä pitäisi maksaa kaikkia niitä sosiaalisia korvauksia, joita ennen maksettiin eri rahastoista.

– Pelkään, että kaikkiin tarkoituksiin alkaen terveydenhuollosta ja päätyen työttömyyskorvauksiin ei raha riitä. Entinen useamman rahaston järjestelmä oli parempi!

Poliittista vaikuttamista

Lysjuk sanoo olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton.

– Se on meillä ay-liikkeen johtopaikoilla tapana. Ei ole hyväksi, jos ay-johtajat ovat sitoutuneet johonkin puolueeseen.

– Se ei suinkaan tarkoita, ettei meillä olisi poliittisia mielipiteitä tai omaa vakaumustamme.

Kun vakaumuksen suuntaa kysyy tarkemmin, saa vastauksen:

– Eivätkös ay-liikkeen ihmiset perinteisesti ole olleet vasemmistolaisia…

Vaaleissa ay-liike pysyttelee sikäli puolueettomana, että se ei kannata tätä tai tuota ehdokasta. Se ei suoranaisesti anna äänestyssuosituksia.

– Mutta saatamme me välillisesti tukea joitakin ehdokkaita. Saatamme esimerkiksi kertoa jäsenillemme, mitä mieltä joku ehdokas on meille tärkeistä asioista. Mutta se on eri asia kuin vaaliagitaatio.

Neuvostoaikana Leningradin ay-järjestöllä oli mittava omaisuus, johon ei kuulunut ainoastaan tsaarinaikainen palatsi vaan esim. lukuisa joukko lomakoteja ja hotelleja. Suurin osa omaisuudesta on ay-federaation taseissa edelleen, joskaan sanatoriot eivät juuri tuota voittoa. Pikemminkin päinvastoin. Ay-väki odottelee, että ajat parantuvat, jolloin omaisuutta ehkä voidaan myydä parempaan hintaan.

Suomalaiselle ay-liikkeelle pitkän linjan ay-mies Garri Lysjuk on kiitollinen monta vuotta kestäneestä yhteistyöstä ja tuesta.

– Olen varma, että olemme pystyneet välttämään monta virhettä suomalaisten kollegojemme ohjeitten ansiosta. Yhteistyömme on ollut tiivistä ja tuloksellista. Monissa yhteisissä seminaareissa olemme saaneet Suomen ay-liikkeeltä oppia siitä, miten markkinatalouden oloissa puolustetaan palkansaajien oikeuksia, ja voin vakuuttaa, että me osaamme tuota oppia arvostaa, Lysjuk sanoo.

Esa Tuominen
Pietari