Tony Blairin johtama työväenpuolue teki selväksi äskeisessä vaaliohjelmassaan, että se aikoo hyödyntää myös yksityistä sektoria terveyspalvelujen ja opetustoimen alalla. Terveydenhuollossa Blairin hallitus aikoo luoda kirurgisia leikkauksia nopeuttavia terveyskeskuksia, jotka annetaan yksityisten johdettaviksi.

Vaalikamppailun aikana ammattiliitot pitivät suunsa kiinni ja rahoittivat mukisematta työväenpuoluetta. Mutta heti vaalien jälkeen julkisen sektorin työntekijöiden liittojen johtajien kielenkannat laukesivat. Terveysalan työntekijöiden liiton Unisonin johdolla ammattiyhdistysliike on lähtenyt ristiretkelle yksityistämishankkeita vastaan.

Yksityistäminen nostanut kustannuksia

Miljoonan jäsenen liitto on kehottanut pääministeriä luopumaan yksityistämisaikeista. Unison on aseistautunut tutkimuksella, joka osoittaa yksityisen sektorin kanssa tehdyn yhteistyön tehokkuuden kyseenalaiseksi. Heti, kun yksityinen sektori on tullut mukaan esimerkiksi sairaaloiden rakentamiseen, kustannukset ovat nousseet huimasti, tutkimuksessa todistellaan parinkin esimerkin voimalla.

Julkisen sektorin ja kunnan työntekijöiden suurimman liiton GMB:n pääsihteeri John Edmonds arvioi yksityisen sektorin osakkeenomistajan voittoon pyrkivän etiikan ja potilaiden tarpeiden ja oikeuksien ajautuvan ristiriitaan keskenään. Myös Edmonds epäilee yksityisen sektorin tehokkuutta julkisten palvelujen tuottajana, hän viittaa pirullisesti rautateiden katastrofaaliseen yksityistämiseen.

Joidenkin hallituksen jäsenten kerrotaan jo käärivän hihojaan ammattiliittojen kanssa käytävää tappelua varten. Ammattiyhdistysten keskusjärjestön pääsihteeri John Monks varoittaa hallitusta yhteenoton vaaroista poikkeuksellisen kovasanaisessa julkilausumassaan. Kahakointi ammattiliittojen kanssa ei paranna kenenkään julkisia palveluja, Monks totesi ja kehotti muistamaan historian läksyt: kun työväenpuolueen hallitus ja ammattiliitot edellisen kerran 70-luvun lopussa tappelivat, molemmat menettivät pelin ja Margaret Thatcher ja kova oikeisto pääsivät valtaan.

Yksityisen sektorin osallisuutta julkisiin palveluihin on suositellut erityisesti Blairin hallituksen suosima aivoriihi Public Policy Research. Blair itse ei välitä ideologioista, hän on valmis kokeilemaan kaikkea, mikä toimii. Pääasia että ihmiset saavat ilmaiset terveyspalvelunsa kansanterveyshuollosta.

Palvelut päästetty rapistumaan

Kahdenkymmenen vuoden säästöjen ja sijoitusten laiminlyönnin jälkeen Britannian julkiset palvelut ovat surkutilassa, niitä kauhistellaan kaikkialla EU-Euroopassa. Niiden parantumiseksi ovat hyvät neuvot kalliit ja Blair uskoo saavansa niitä jotenkin paremmin yksityiseltä sektorilta.

Seuraavina vuosina hallitus aikoo sijoittaa poikkeuksellisen paljon varoja julkisiin palveluihin. Mutta rahat siihen on kerätty vain kolmeksi vuodeksi, mitä sen jälkeen tapahtuu on avoin kysymys. Riittävätkö sitä paitsi edes nyt luvatut varat kohentamaan julkisia palveluja täällä tarpeeksi? Britannia on jäänyt pahasti jälkeen muista EU-maista. Saksa sijoittaa 10,5 prosenttia kansantulostaan terveydenhuoltoon, Ranska 9,5 prosenttia. Britannian panos on vain 6,5 prosenttia kansantulosta eli vain Irlannin tasavalta panee vähemmän terveydenhuoltoon. Katolisessa Irlannin tasavallassa väestö on kuitenkin nuorempaa ja tarvitsee vähemmän terveyspalveluja.

Pulaa tiloista ja henkilökunnasta

Tony Blair ei kuitenkaan uskalla korottaa tuloveroa eikä juuri enää kovin paljon muitakaan veroja palvelujen parantamiseksi. Hän toivoo, että palvelut tehostuisivat jollakin reformilla, jonka yksityinen sektori paremmin toteuttaisi. Hän ei kerta kaikkiaan ehdi rakennuttaa uusia sairaaloita leikkausjonojen tai muiden odotuslistojen lyhentämiseksi ennen ensi vaaleja. Hänen on pakko ainakin jonkin epidemian aikana saada kansanterveyshuollon käyttöön yksityistä kapasiteettia.

Myöskään hoitohenkilökuntaa, sairaanhoitajia tai lääkäreitä ei ole tähän hätään saatavissa. Pula on huutava, ulkomailta on haalittu kaikki mahdollinen terveysalan työvoima. Nyt hallitus lupaa jo 10 000 markkaa kuussa lisää lääkäreille, jotka suostuvat lykkäämään eläköitymistä. Mutta monikaan lääkäri ei ole valmis siihen, työtaakka kansanterveyshuollossa uuvuttaa lääkärit, jotka tekevät kaikkensa päästäkseen pois työstä niin pian kuin mahdollista.

John Edmonds on luvannut, että ammattiliitot ymmärtävät, jos hallitus turvautuu tilapäisesti yksityisiin sairaaloihin julkisen sektorin sairaaloiden ja hoitohenkilökunnan puutteen takia. Mutta sairaaloiden ja koulujen siirtämisen yksityiseen johtoon, ne tuomitsevat dogmaattisen uskona yksityiseen tehokkuuteen, jolla ei ole katetta todellisuudessa.