vane.jpg (302 bytes)

 Ulkomailta                 

Työ ja koti kadulla

ILO:
Pietarissa jopa 16 000 lasta työssä,
valtaosa alle 13-vuotiaita

mine1.jpg (716 bytes)  Kolja tai Igor, Jelena tai Jana. Nimet vaihtuvat, mutta eivät kohtalot. Jokaisella heistä ja vähintään 10 000 muulla pietarilaislapsella on kerrottavana samanlainen tarina. Se rakentuu halpatyöstä, kaduista, kellareista, viemäreistä… ja sen taustalla ovat köyhyys, viina ja perheväkivalta.

Kuva: ILOUseampi kuin kaksi kolmesta tarinan kertojasta on alle 13-vuotias, mutta 3-vuotiaillakin on oma sarakkeensa 4,7-miljoonaisen Pietarin katulapsitilastoissa.

Ne pikkupojat, jotka tänäänkin kaivelevat jätepahvia roskatunkioista tai koulutytöt, jotka myyvät itseään Suvorovsky prospect -kadulla, eivät antaudu keskusteluun. Melkein jokainen heistä on epäluuloinen ja pelokas, eikä luota enää juuri kehenkään, ei ainakaan aikuiseen.

Vain ne puhuvat, jotka ovat selvinneet kaduilta kuiville.

Kolja Vasiljev, 18, muutti 1990-luvun alussa äitinsä kanssa Pietariin. Sydänsairas äiti sai työtä tehtaalta, mutta vain työsuhdevuoteen asuntolasta. Ankeissa oloissa Koljan koulusta ei tullut mitään. Kun hän oli 11-vuotias, äiti tappoi naisnaapurinsa asuntolariidassa ja joutui vankilaan. Koljan koulun rehtori auttoi orpokotiin.

Nyt Kolja on ammattikoulun käynyt maalari mutta työssä tarjoilijana, koska sillä tienaa paremmin.

Igor Fedotovin, 18 hänkin, tarinaan liittyy myös surma. Alkoholisoituneen perheen poika löysi 6-vuotiaana isänsä kaatopaikalta tapettuna ja traumautui pahoin. Sittemmin äidiltä meni työ ja hän muutti pois Pietarista. Poika jäi kaupunkiin ja kadulle 12-vuotiaana. Kerjäten ja kellareissa asuen Igor sinnitteli vuoden verran kunnes pääsi orpokotiin. Päivisien koulussa ja iltaisin siivoajana Igor puski eteenpäin ja valmistui tänä keväänä autonasentajaksi.

Turvakoti omin käsin

Vuosi sitten Kolja ja Igor pääsivät muuttamaan yhdessä viiden kohtalotoverinsa kanssa kaupungin lastensuojelusäätiön turvakotiin Kirovskin kaupunginosassa.

Iltatöinään pojat ovat remontoineet vanhan kerrostalon pohjakerroksen suurehkoon huoneistoon 12 vuoteen siistit tilat.

– He kurovat täällä nyt kiinni ehjän perheen arkielämän perustaitoja: opettelevat ruuanlaittoa, pyykkäävät ja siivoavat. Kun monet heistä käyvät palkkatyössä, puhumme usein myös järkevästä rahankäytöstä, selvittää turvakodin johtaja Jelena Levshina.

Sekä turvakodin johtaja että lastensuojelusäätiön puheenjohtaja Tatjana Voronina korostavat, että suhteita poikien perheisiin, jos niistä vain on jotain jäljellä, yritetään pitää yllä kaikin keinoin. Kodissa asuvat pojat ovat vanhempiensa kirjoilla ja esim. Kolja ja Igor tapaavat äitiään säännöllisesti.

Mutta turvakodit, useatkaan, eivät ratkaise Pietarin katulapsipulmaa. Vielä huutavammin tarvittaisiin hätäasuntoja, joihin huollottomat lapset voitaisiin tilapäisesti majoittaa, kun väkivaltaisen isäpuolen tai votkan tyrannisoimaan kotiin ei muutamaan yöhön ole menemistä.

Tarpeen olisivat myös koulumaiset päiväturvakodit, jotta lapset saataisiin iltapäiviksi pois kadulta kerjäämästä ja heidän perhesuhdettaan pidettyä yllä.

Suomi mukana ILO:n kautta

Kirovskin poikien turvakotia pidetään yllä kansainvälisen avun turvin. Yhtenä rahoittajana on työjärjestö ILO, jonka lapsityöprojekti pyörii nyt toista vuotta Pietarissa. Tämän kolmivuotisen hankkeen rahoittaa Suomi vajaalla kolmella miljoonalla markalla.

– ILO:n tavoitteena on vetää työstä kaduilta mahdollisimman normaaliin elämään 4 000—5 000 lasta, sanoo hankkeen johtaja Aleksei Buharov.

Tehtävä on kuitenkin vaikea, koska lapsityön torjunnassa keskeinen koulujärjestelmä on retuperällä. Koulujen ja kodin yhteistyö on hataraa, eivätkä viranomaiset muodosta keskenään alkeellistakaan verkostoa. Suuret perheet, yksinhuoltajuus ja köyhyys ovat lisääntyneet.

Viime vuosikymmenellä alkanut raaka venäläinen markkinatalous on myllännyt kansalaisten asenteita. Yhteiskunta on kova, se korostaa rahaa, väkivaltaa ja seksiä.

Kommunismin perintönä se ihannoi yhä lapsityötä, mutta rahastaa kesäleiriviikosta lasta kohti teollisuustyöntekijän koko kuukausipalkan. Se on valmis sylkemään 12-vuotiaan koulutytön, joka elääkseen myy kadulla itseään 30 ruplalla, mutta tuomitsee vain harvoin tytön palveluiden ostajan.

Apua kouluille ja perheille

Pietarin lapsityöhanke kuuluu osana ILO:n maailmanlaajuiseen lapsityökampanjaan IPEC:iin. Hanke alkoi viime syksynä, kun sosiologit kartoittivat järjestölle työtä tekevien katulasten tilanteen kaupungissa.

Lähes samanaikaisesti sosiaalityöntekijät ja työjärjestö jalkautuivat katulapsien kannalta ongelmallisen Kirovskin alueen 52 kouluun, joissa pari sataa opettajaa sai sosiaalista valistusta tunnistamaan koulusta putoamisen vaaraan ajautuneet lapset. Koulukierros toi seurantaan heti 500 lasta, ja nyt Kirovskista puuhataan kaupungin ensimmäistä lapsityöstä vapaata vyöhykettä.

Tänä syksynä ILO:n ja poikien turvakotisäätiön yhteistyö on laajenemassa kriisiperheiden tukeen. Kirovskin, Nevskin ja Admiralteiskin kaupunginosiin kohdistettu osahanke kestää noin vuoden.

– Olemme antaneet tälle osaohjelmalle nimen ‘tuhat lasta pois kaduilta’. Suunnitelmana on päästä yhteyteen 72 suurehkon ja ongelmaisen perheen kanssa, tukea niitä sekä sosiaalisesti että taloudellisesti ja ratkoa vanhempien kriisejä, kertoo koordinaattori Vera Smirnova.

Sosiaalityöntekijät pyrkivät kokoamaan perheistä keskenään toimivia vertaisryhmiä, joissa selvitellään vaikeuksia yhdessä.

– Perhehanke on rakennettu lähentämään vanhempia lapsiinsa. Olemme laskeneet, että hankkeen taloudellinen tuki perhettä kohti jää melkein kymmenenteen osaan siitä, mitä yhden lapsen ajautuminen orpokotiin vuodessa maksaa. Ja inhimillinen hinta on kokonaan eri asia, sanoo Vera Smirnova.

11—13-vuotiaita poikia

ILO:n tutkimuksen mukaan Pietarin kaduilla työskentelee 10 000—16 000 lasta. Tyypillinen lapsityöläinen on 11—13-vuotias poika, joka usein elää yksihuoltajaperheessä, käy koulua satunnaisesti ja on kerännyt hyötyjätteitä, kaupustellut rihkamaa tai pessyt autoja jo pari vuotta.

Neljännes lapsityöläisistä on asiantuntijoiden mukaan tyttöjä. Heistä taas kaksi viidennestä eli noin 1 500 toimii prostituoituina.

Nämä tytöt kuuluvat Pietarin seksibisneksen alimpaan kastiin ja joutuvat tyytymään jopa dollarin yhdyntätaksaan. Moni heistä on orpo ja rutiköyhä, jättänyt koulunsa kesken, on alipainoinen ja sairastaa kahta kolmea kroonista tautia, muutama saanut toisen lapsen jo alle 17-vuotiaana.

Viime huhtikuussa tyttöjä ryhdyttiin kuntouttamaan ILO:n projektin osahankkeena kaupungin psyykkisen tuen ja ammattikoulutuksen keskuksessa. Vapaaehtoinen kuntoutus kestää 10 kuukautta, jonka jälkeen yli 14-vuotiaille järjestetään puoleksi vuodeksi keskuksessa opittuja käsitöitä vastaava työpaikka.

Eero Kosonen
Pietari

Palkkatyöläinen 3.7.2001 nro 6/01

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)