Suomen verotukseen on muodostunut tilanne, jossa noin 12 600 euron eli 75 000
vanhan markan verotettavan tulon kohdalla verotuksen progressio nousee jyrkästi.
Innokkaimmat työantajat ja poliitikotkin ovat olleet tarjoamassa rajan alapuolella
oleville muita pienempiä nimelliskorotuksia ja mahdollisesti lisäkevennyksiä
verotukseen.
KTV:n Tuire Santamäki-Vuorta sen paremmin kuin PAM:in Maj-Len Remahliakaan
ajatus ei houkuta. Muutenkin veropolitiikan keinot palkkaneuvotteluissa alkavat heidän
mielestään olla vähissä.
Puheet ovat puheita
KTV:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuoren mielestä mahdollisuudet veronkevennyksiin
ovat kokonaisuudessaan hyvin pienet, jos halutaan turvata verorahoilla kustannettavat
palvelut ja niitä tuottavien ihmisten työehdot. Työllisyyssyistä liikkumavara pitäisi
käyttää pienituloisten verotuksen keventämiseen. Kevennysten työllisyysvaikutukset
eivät ole suuria, mutta parhaiten ne näkyvät pienituloisten kohdalla.
Mutta Santamäki-Vuori epäilee, onko tällaiseen poliittisia mahdollisuuksia.
Osavuotista työtä tekevien aivan pienituloisimpien osalta kannustinloukkuja on
90-luvulla purettu onnistuneesti. Mutta puheista huolimatta verotusta on muuten kevennetty
aika tasaisesti eri tuloluokissa.
Sellaista palkkapoliittista linjaa Santamäki-Vuori ei missään nimessä hyväksy,
että veronkevennysten varjolla matalapalkkaisille annettaisiin pienemmät nimellispalkan
korotukset.
Palvelut tärkeitä pienituloisille
Santamäki-Vuori jättäisi kunnallisverotuksessa tehtävän ansiotulovähennyksen
nostamisen jo keinovalikoimasta pois.
Yksi syy on juuri se, että vähennys poistuu aika jyrkästi ja se merkitsee
keskituloisille tosiasiallista verotuksen kiristymistä.
Jos poistumaa loivennettaisiin, ratkaisusta tulisi kallis, jos ei keskituloisten
verotusta samalla reippaasti nostettaisi.
Lisäksi Santamäki-Vuoren mukaan vähennyksestä tällä hetkellä enää kolmannes
kohdistuu alle 17 000 euroa vuodessa ansaitseville.
Ansiotulovähennystä korottamalla on haluttu purkaa juuri kannustinloukkuja, sillä
sitä ei saa tulonsiirroista.
Nyt meillä on köyhyysongelma. Kuinka kauan on tarvetta jatkaa sellaista
linjaa, joka kohtelee eri tavoin ansiotuloja ja tulonsiirtoja, kysyy Santamäki-Vuori.
Palvelualojen PAM:in puheenjohtajan Maj-Len Remahlin mukaan valtionverotuksessa
verotettavan tulon alarajan nostaminen ei PAM:in pienituloisiin vaikuta. He eivät maksa
enää valtionveroa. Yli 40 % tulonsaajista on jo sen ulkopuolella.
Jos taas kunnallisverotusta kevennetään ilman, että valtio korvaa tulojen
menetystä kunnille, niin niissä nostetaan veroprosenttia tai heikennetään palveluja.
Kuitenkin pienituloiset tarvitsevat niitä palveluja kaikkein kipeimmin.
Kysyntä ratkaisee työllisyyden
Remahlin mielestä on mahdoton ajatella sellaista, että jonkun tietyn tulorajan
alapuolella ihmiset saisivat palkankorotuksensa pelkästään veronalennuksina.
Kyllä palvelusektorillakin ihminen on ansainnut palkan, jolla elää, ja myös
palkankorotuksen. Ei sellaista voi hyväksyä, että jollakin alalla teetetään töitä
niin halvalla, että ihmiset ovat sen palkan jälkeen köyhäinhoidon tarpeessa.
PAM:in kokemukset eivät anna tukea veronalennusten vahvoille työllisyysvaikutuksille.
Meillä on se kokemus, että vaikka ilmaiseksi saisi, työantaja ei teetä sen
enempää töitä kuin on tarvis.
Remahlin mukaan palvelualojen työllisyyteen vaikuttaa ennen kaikkea kysyntä.
Remahlillekaan kahdentasoiset nimelliskorotukset eivät käy.
Palkkaratkaisujen pitää olla edelleen solidaarisia. Ei me olla niin erilaisia
kuin muut pohjoismaat, joissa solidaarisuus on viety pidemmälle kuin meillä, hän
muistuttaa.
Heikki
Lehtinen