Vuosikymmenen jälkipuoliskon talouden nopea kasvu ei korjannut tulonjakoa, vaan työtulojen osuus jatkoi laskuaan vuoteen 2 000. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n ekonomisti Tomi Kyyrä arvioi, ettei työtulojen osuus ehkä enää nouse 1980-luvun tasolle, sillä kansainvälinen trendikin on ollut laskeva.

Syitä siihen, miksi palkkatulojen osuus on laskenut, pitää etsiä monelta taholta. Talouden rakenteet ja yritysrakenteet ovat muuttuneet, pääomamarkkinat ovat vapautuneet, ulkomaiset yritykset ja sijoittajat ovat tulleet Suomeen ja osaltaan myös suhdanteet ovat vaikuttaneet palkkaosuuden laskuun.

Tulopoliittisen selvitystoimikunnan toimeksiannosta tehty tutkimus antaa paljon lisävalaistusta eri toimialojen välisestä kehityksestä. Esimerkiksi laman jälkeen teollisuustuotannon kasvu perustui pääomavaltaisen vientiteollisuuden ja erityisesti sähköteknisen teollisuuden kasvuun. Ilman sähköteknistä teollisuutta ja sen Nokia-lisää teollisuuden funktionaalinen tulonjako olisi säilynyt entisellään vuoden 1993 jälkeen.

Palkkamalttia ja osinkohuumaa

Tupot ja maltilliset palkankorotukset ovat osasyynä siihen, että palkkatulojen osuus kansantalouden kakusta on laskenut ja pääomatulojen osuus noussut. Toisaalta Suomessa on palkkamaltilla kavennettu tuloeroja ja varsin tietoisesti suunnattu voimavaroja työllisyyden hoitoon.

– Työllisyysmielessä tämä on toiminut varsin hyvin ja viime vuosina siinä sivussa ovat myös palkansaajien reaalitulot nousseet, muistutti ekonomisti Kyyrä.

Työmarkkinajärjestöt ovat olleet varsin yksituumaisia työllisyyden hoidon tarpeellisuudesta. Viime aikoina tätä työllistämisvaraa ovat kuitenkin pörssiyritykset jakaneet osinkoina varsin hulppeasti.

SAK:n ekonomisti Ismo Luimula korostaa työmarkkinoilla luodun pelivaraa työllistämiseen ja suhdannepuskureiksi. Nyt kuitenkin on ollut nähtävissä irtisanomisten lisääntyminen ja osinkoja on jaettu varsin avokätisesti.

Luimula pitää maltillisten tuloratkaisujen ja yhteisvastuullisen palkkapolitiikan talousvaikutuksia erinomaisina. Yritykset ovat maksaneet velkojaan ja niiden kannattavuus on noussut. Voimakkaan ja pitkäkestoisen talouskasvun myötä työllisyys on parantunut tuntuvasti ja palkansaajien reaalinen ostovoimakin on noussut 3—4 prosentin vuosivauhtia.

– Palkansaajat ovat kantaneet työllistämisvastuuta myös aloilla, joilla ripeä tuottavuuskasvu ja hyvä kannattavuus olisivat mahdollistaneet suuremmat korotukset, muistuttaa Luimula.

– Omistajille ja johtajille jaetaan lyhytnäköisesti juuri sitä puskurivarallisuutta, jota tarvittaisiin työpaikkoja luoviin investointeihin ja suhdannelaskuihin. Ylisuuria osinkoja rahastavat omistajat viitoittavat tietä tulonjakotaisteluun ja palkkakilpailuun, jossa sekä omistajat että palkansaajat pyrkivät ulosmittaamaan kaiken mahdollisen.

Eri toimialoilla erilainen kehitys

Tulonjako on muuttunut pääomatulojen hyväksi, mutta kehitys on ollut erilaista eri toimialoilla. Jo pelkästään teollisuuden sisällä toimialoittaiset erot osoittautuivat suuriksi. Funktionaalista tulonjakoa tutkineen Timo Kyyrän mukaan suurin yllätys olikin toimialojen välisten erojen suuruus.

Työtulojen osuus supistui rajuimmin viidellä toimialalla: tevanake-, metsä- ja sähköteknisessä teollisuudessa, rahoitustoiminnassa sekä kuljetuksessa, varastoinnissa ja tietoliikenteessä.

Muutosten syyt ovat kuitenkin erilaiset. Tevanake-teollisuuden toimintaedellytykset ovat muuttuneet rajusti laman ja talouden kansainvälistymisen myötä. Ala kävi läpi melkoisen rakennemuutoksen ja työllisyys romahti.

Sähköteknisessä teollisuudessa taas tuotanto ja tuottavuus kasvoivat ripeästi. Kehitystä vahvisti yritysrakenteen muutos. Tuottavimmat ja kannattavimmat yritykset kasvoivat kilpailijoitaan nopeammin. Sähköteknisessä teollisuudessa näkyy myös it-buumi ja Nokian vaikutus on tuntuva.

Metsäteollisuuden työtulojen supistumisen perussyy löytyy reaalisista työvoimakustannuksista, jotka ovat polkeneet paikoillaan koko 1990-luvun. Tämä selittyy valuuttakurssien ja maailmanmarkkinahintojen suotuisalla kehityksellä, mikä on nostanut markkamääräisiä tuottajahintoja.

Palvelusektorilla funktionaalinen tulonjako on muuttunut selvimmin rahoitustoiminnassa. Tämän taustalla on pankkikriisin jälkihoito.

Aino Pietarinen

Työn osuus muodostuu palkoista ja sosiaaliturvamaksuista. Sen suuruuteen vaikuttavat työn tuottavuus, palkkataso ja tuottajahinnat.

Pääoman osuus taas muodostuu omaisuus- ja yrittäjätuloista.