Työmarkkinajärjestöt selvittelevät parhaillaan, onko niillä edellytyksiä aloittaa keskitettyyn tulopoliittiseen sopimukseen tähtäävät neuvottelut. Johtopäätöksiä on tarkoitus vetää lokakuun alkupuolella. Ihalainen korostaa, että jos tuponeuvottelut päätetään käynnistää, silloin kyseessä on neuvotteleminen laajasta talous- ja työmarkkinaratkaisusta, ei pelkästä tulopoliittisesta ratkaisusta.

– Ratkaisuun on sisällyttävä päätöksiä investoinneista ja muista työllistävistä toimista. Keskeinen ongelmahan on, että yritykset eivät investoi Suomeen. Taloudellinen epävarmuus jatkuu, vaikka talouskasvun ennustetaan ensi vuonna kiihtyvän.

Vanhasen hallitus laskee talouspolitiikassaan paljon sen varaan, että maahan syntyy keskitetty tulopoliittinen sopimus. Esimerkiksi päätökset veronkevennyksistä, työllisyystoimista ja osaamiseen liittyvistä panostuksista on jätetty odottamaan mahdollista tupoa.

Palkkamallista kiistaa

Kysymys palkkamallista ja palkankorotusten profiilista nousee taatusti esiin tulevalla neuvottelukierroksella. Jo viime tupokierroksella palkkamallista käytiin kova vääntö, kun työnantajat olisivat halunneet luopua perinteisestä mallista, joka perustuu kansantalouden keskimääräiseen tuottavuuteen. Sen sijaan työnantajat ovat halunneet lisätä ala- ja yrityskohtaisia joustoja palkoista sovittaessa. Työnantajat ovat myös halunneet luopua solidaarisesta palkkapolitiikasta ja vaatineet palkkaerojen kasvattamista.

– Solidaarisen palkkapolitiikan puolustamisessa meillä tulee olemaan kova työ, Ihalainen toteaa.

SAK on esittänyt, että yritystason jouston välineeksi sopisivat tulos- ja voittopalkkiot. Ihalainen sanoo, että niiden pelisäännöistä sopiminen nousee varmasti taas esiin.

SAK:lle keskeinen kysymys on palkansaajien muutosturvan parantaminen, josta neuvoteltiin jo viime tulokierroksella. Ihalainen korostaa, että muutosturvassa on kysymys useista erilaisista toimista, joiden avulla irtisanomisuhan alla olevaa työntekijää voidaan auttaa työllistymään. Asiaa pohtineessa ns. Wallinin tupotyöryhmässä SAK esitti työpaikkakohtaisia ja henkilökohtaisia työllistymisohjelmia, joiden kustannuksiin myös irtisanova työnantaja osallistuisi. Wallinin työryhmä päätti työskentelyssä erimielisenä tämän vuoden alussa.

SAK:n lähtökohtia tuloneuvotteluissa on palkansaajien ostovoiman kasvun turvaaminen. Laman jälkeisissä tupoissa mallina on ollut maltilliset palkankorotukset yhdistettynä tuloveronalennuksiin. Tänä vuonna tällä mallilla saavutetaan noin neljän prosentin ostovoiman kasvu, mikä on ennakoitua enemmän.

Ihalaisen mukaan palkankorotusten tasosta on tässä vaiheessa turha puhua, kun tietoa neuvottelujen alkamisestakaan ei vielä ole. SAK:n hallitus korosti elokuun kokouksessaan, että tulevalla sopimuskierroksella ostovoiman kasvun on perustuttava ensisijaisesti palkankorotuksiin.

Työajan pidennys esillä

Työnantajat väläyttelivät kesäpuheissaan, että työaikaa olisi pidennettävä Suomessa, jotta kansainvälisessä kilpailussa pysytään mukana. Ihalainen sanoo, että tällaisia vaatimuksia ei kannata ohittaa olankohautuksella, vaikka työajan pidennys tuskin nousee syksyn neuvotteluissa keskeiseksi kysymykseksi.

– Suomessa ei ole tarvetta pidentää työaikaa, sillä meillä on jo nyt eurooppalaisessa vertailussa keskimääräistä pidempi työaika. Lisäksi monien alojen työehtosopimukset mahdollistavat paikallisesti sovittavat joustot työajassa.

Syksyn tulokierroksella palkansaajapuoli neuvottelee yhdistyneen työnantajapuolen, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kanssa. EK:n syntymiseen tiivistyy suurempi, myös palkansaajajärjestöjen edunvalvontaan vaikuttava muutos.

– Suomalaisen elinkeinoelämän painopiste on siirtymässä globaaliin edunvalvontaan. EK:ta kiinnostaa, miten sen jäsenyritykset selviävät maailmanlaajuisessa kilpailussa. Hyvä kysymys on, miten tämä vaikuttaa tulevaisuudessa kotimaisen kolmikannan toimintaan, Lauri Ihalainen pohtii.

Pirjo Pajunen