Mutta: Marginaaliveron laskusta alle 50 pros. koituva hyöty kohdistuu erittäin pienelle ryhmälle, jonka vuositulot ovat mieluummin yli 170 000 euron (miljoonan markan) kuin sen alle.

Mäenpään esitys marginaaliveron 50 pros. rajasta ei kuitenkaan ole ongelmaton: verohallituksesta kerrotaan, että veron määrään vaikuttavat sekä henkilön kotipaikkakunnan että seurakunnan tuloveroprosentti, mikäli henkilö kuuluu seurakuntaan.

Verokorttien lisäprosentti eli rajaveroaste tulostuu taulukoiden mukaan. Tulorajat taulukoissa ovat kaikille samat eli valtion tuloveroasteikon tulorajat.

Kun verotettava ansiotulo on yli 55 800 euroa vuodessa (vuonna 2004), niin silloin lisäprosentti muodostuu seuraavasti:

• valtionosuus 34 %
• kunnan tuloveroprosentti
• seurakunnan tuloveroprosentti
• sairausvakuutusmaksuprosentti.

Tämän kaavan mukaisesti helsinkiläisen veroprosentiksi muodostuisi: 34 + 17,5 + 1,00 (evl.) + 1,5 = 54.

Puolestaan Pelkosenniemellä verotus olisi runsaat viisi prosenttia ankarampaa, koska kunnan tuloveroprosentti on korkeampi: 34 + 20 + 1,6 (evl) + 1,5 = 57,1 pros. (=>57,5 %).

Kun verotettava ansiotulo on 31 500–55 800 euroa, valtion tuloveron osuus on 27 pros., jolloin Pelkosenniemellä asuvan lisäprosentti on: 27 + 20 + 1,7 (ort.) + 1,5 = 50,2 (=>50,5 %).

Kun Pelkosenniemellä rikotaan jo 50 pros. raja, niin Helsingissä jäädään vielä sen alapuolelle, vaikka tulot ovat yhtä suuret. Helsingissä voi siis ansaita enemmän kuin Pelkosenniemellä ja maksaa vähemmän veroa, koska helsinkiläisen vero vastaavassa tapauksessa olisi: 27 + 17,5 + 1,5 (ort.) + 1,5 = 47,5 pros.

Tässä yksinkertaistetussa laskelmassa marginaalivero nousee yli 50 prosentin 55 800 euron vuositulolla. Mutta: koska asuinkunnan ja seurakunnan tuloveroprosentit vaihtelevat, niin kaikkein edullisinta näyttäisi olevan kirkkoon kuulumattomalla Kauniaisissa asuvalla. Pohjoisen Suomen pieneen seurakuntaan kuuluvan 50 pros. marginaalivero saattaa siten laueta jo jopa 10 pros. aiemmin kuin Kauniaisissa asuvalla.

Kuukausitulo 4 650 euroa

Teknologiateollisuuden ongelmana on siten, että henkilö, joka hankkii vuodessa 55 800 euroa eli kuukaudessa keskimäärin 4 650 euroa, joutuu kärsimään 50 pros. marginaaliverosta.

Kun ansiotulosta voi verotuksessa vähentää mm. työmatkakuluja, työvaatekuluja, ehkä tietokonekulujakin ja jokusen lounaan, mutta ennen kaikkea kunnallisverotukseen tehtävän ansiotulovähennyksen, 50 pros. marginaaliverorajan ylittäminen voikin venyä uskomattoman korkealle ja senkin jälkeen on aika loivaa.

Esimerkiksi 2002:n verotuksessa 16,2 milj. euron ansiotuloistaan (pääomatulot 100 000, omaisuus 23,4 milj. e) Nokia-yhtymän pääjohtaja, espoolainen Jorma Jaakko Ollila maksoi veroa 56 pros. Hänen työtoverinsa, Kauniaisissa asuva, Sauli Mikael Salo ansaitsi vain runsaan neljänneksen Ollilan tuloista (3,7 milj. e). Salolla ei ollut pääomatuloa, joka olisi vaikuttanut alentavasti kaikista tuloista maksettuihin veroihin. Hänen veronsa nousi 52 prosenttiin.

Jos tulotason noustessa 3,7 miljoonasta 16,2 miljoonaan, vero nousee vain neljä prosenttiyksikköä, niin progressiota ei kai voine pitää järin suurena.

Tekesissä tutkimukseen aikoinaan varoja ohjannut Mäenpää oli siis huolissaan siitä, että Suomen tuloverotus estää teknologiateollisuutta saamasta kaipaamiaan innovatiivisia insinöörejä palvelukseensa.

Insinöörit nälkäpalkalla?

10-15 vuotta sitten suurena ongelmana oli, kun "osaajat" ja "huippujohtajat" ja heidän ohellaan ilmeisesti kaikki muutkin jättävät Suomen, koska täällä johtajille maksettiin liian pientä palkkaa, eikä heitä osattu palkita tai motivoida. Missähän nuo osaajat nyt ovat? Missä päin maailmaa sijaitsee Suomessa väärinymmärrettyjen ja -kohdeltujen huippujohtajien paratiisi? Mitkä ovat ne kansainväliset firmat, jotka ovat pelastaneet suomalaiset nerot? Mitä he johtavat?

Ehkä ne ovat ne samat, jotka nyt palkkaavat suomalaisia insinöörejä? Kun 4 650 euron kuukausitulolla ilman normaaleja vähennyksiä joutuu maksamaan 50 pros. ylittävää marginaaliveroa, niin sen piirissä lienevät kaiketi kaikki Suomen insinöörit.

Ei ihan sentään, sillä Insinööriliiton tutkimussihteeri Anneli Haaksivuoren mukaan puhtaasti suunnittelutehtävissä toimivien insinöörien mediaanipalkka lokakuussa 2003 oli 2 650 e/kk. Siihen eivät sisälly ylityökorvaukset, mahdolliset bonukset tai tulospalkkiot eivätkä autoedut, joita suunnittelupuolelle harvoin kohdistetaan.

– Tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä keskipalkka oli 2 900 euroa ilman ylitöitä, bonuksia tai tulospalkkioita. Autoetua ei tällekään ryhmälle yleensä kuulu. Se on lähinnä myyntitehtävissä tai ylemmässä johdossa toimivien insinöörien etu, selvittää Haaksivuori.

Jotta 50 pros. marginaalivero alkaisi kiusata suunnittelu-, tutkimus- ja tuotekehittelyinsinöörejä, niin heidän tulisi saada keskimäärin 1 750–2 500 euron kuukausipalkan korotus.

Diplomi-insinöörien mediaanipalkat ovat 3 700 euroa, joten heidänkin tulisi saada noin tuhannen euron korotus kuukausipalkkaansa. Mutta koska vielä tuolloinkaan verovähennysten ansiosta 50 pros. marginaalin rima ei värähtelisi, niin korotusten tulisi olla selvästi korkeammat.

Ja tietenkin on tärkeä havaita, että 50 pros. marginaalivero on eri asia kuin ansiotuloista maksettava yli 50 pros. vero. Siihen näyttäisi pääsevän vuosituloilla, jotka vastaavat suuruudeltaan loton jättipottia.

Pentti Peltoniemi

Tuolloin ollaan kuitenkin jo 103 750 euron vuosituloissa. Mutta ei huolta: kannattaa ottaa osa tuloista pääomatuloina myös siksi, että kunnallisverotuksen ansiotulovähennys laajennettiin pääomaverouudistuksen yhteydessä myös osinkotulojen puolelle.

– Kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä on markkinoitu, että se suosii pienipalkkaisia, kuten tekeekin, mutta kun katsotaan, kuinka paljon verotukea oikeasti valuu pienituloisille, niin kyllä huomattava potti menee harakoille, koska "häntä" on progression kiristymisen välttämiseksi tehty niin pitkäksi, eli ulotettu yli 100 000 euron vuosiansioihin, huomauttaa Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (VATT) erikoistutkija Timo Rauhanen. Yli 60 pros. ansiotulovähennyksestä menee vähintään 20 000 euroa vuodessa ansaitseville.

Vaikka OECD:n ääntä on totuttu valtiovarainministeriössä kuuntelemaan tarkoin, niin ansiotuloverotuksen häntä on sen kuin vain kasvanut päinvastaisista neuvoista huolimatta.

Rauhasen mielestä vaatimukset ylimmän marginaaliveroprosentin laskemisesta 50 prosenttiin on myös markkinoitu tehokkaasti kansalaisille, vaikka tiedetään hyvin, kenelle verohelpotukset halutaan suunnata.

– Eivät siitä kovin suuret porukat hyödy, hän toteaa.

Rauhasen mukaan myös sinänsä melko hyvin toimiva kotitalousvähennys on 2002 verotilaston perusteella koitunut hyvätuloisten eduksi, sillä 45 pros. vähennyksestä menee yli 35 000 euroa vuodessa ansaitseville. Tulos ei yllätä, koska:

– Oli tiedossa, että ei köyhillä ole varaa työtä teettää, joten parempiosaisillehan vähennyksen hyöty silloin menee.