Lakiesityksestä päästiin taannoin yksimielisyyteen kolmikantaisessa työministeriön Ulteva 2 -työryhmässä. Työnantajat vastustivat alun perin lakitason sääntelyä asiassa. Lain säätäminen tilaajan vastuusta oli muutosturvan ohella SAK:n keskeisiä tavoitteita voimassaolevaa tupoa neuvoteltaessa. Tilaajan vastuu on eri muodoissa käytössä jo useissa Euroopan maissa.

Lakiesitykseen on kirjattu, mitä asioita yrityksen on selvitettävä, kun se käyttää ulkopuolista työvoimaa. Tavoitteena on taata, että yrityksen käyttämät alihankinta- ja vuokratyöyritykset hoitavat omat velvoitteensa ja noudattavat työehtoja.

Jorma Rusanen korostaa, että tilaajan vastuusta hyötyvät kaikki osapuolet. Samaa mieltä on työministeri Tarja Filatov. Hän huomauttaa lakiesitystä koskevassa tiedotteessaan, että tilaajan vastuu turvaa osaltaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta varmistaessaan, että säädetyt verot ja eläkemaksut maksetaan. Filatovin mukaan laki parantaa työntekijöiden lisäksi myös rehellisillä pelisäännöillä toimivien yritysten asemaa, kun kilpailua vääristävät vapaamatkustajat saadaan kuriin.

Laki tilaajan vastuusta pyritään käsittelemään ripeästi niin, että se tulisi voimaan jo syksyllä.

Tilaajalla selvitysvelvollisuus

Työryhmän esittämän lain mukaan tilaajayrityksen on selvitettävä, onko sen käyttämä alihankinta- tai vuokratyöyritys merkitty ennakkoperintä-, työnantaja- ja arvonlisäverollisen rekisteriin. Lisäksi tarvitaan kaupparekisteriote sekä todistus verojen ja eläketurvamaksujen maksamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä maksuja koskeva maksusuunnitelma tai -sopimus on tehty. Sopimuskumppanin on lisäksi annettava tilaajalle selvitys sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Vastaavat tiedot on tilaajayrityksen hankittava myös ulkomaisista alihankinta- ja vuokratyöyrityksistä.

Tilaajan sopimusosapuoli esimerkiksi alihankkija on velvollinen toimittamaan tiedot työn tilaajalle. Jos näin ei tapahdu, tilaajan on pyydettävä niitä sopimusosapuoleltaan.

Turhaa selvitysten tekoa halutaan välttää sillä, että tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos hänellä on perusteltu syy luottaa siihen, että sopimusosapuoli täyttää lakisääteiset velvoitteensa. Tilaajan ei tarvitse pyytää tietoja, jos alihankinta- tai vuokratyöfirman toiminta on vakiintunut tai jos osapuolten sopimussuhde on vakiintunut. Jos sopimuskumppanina on esimerkiksi valtio, kunta, julkinen osakeyhtiö tai valtion liikelaitos, selvitystä ei myöskään tarvitse tehdä. Toiminnan vakiintuneisuus voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritys on harjoittanut liiketoimintaa noin kolme vuotta.

Lakia tilaajan vastuusta sovelletaan, jos vuokrattujen työntekijöiden työskentely kestää yhteensä yli 10 työpäivää tai jos alihankintasopimuksen arvo ylittää 7 500 euroa.

Tietoja myös luottamushenkilöille

Tilaajayrityksen on pyynnöstä ilmoitettava alihankinta- tai vuokratyösopimuksesta luottamusmiehelle ja työsuojeluvaltuutetulle. Asiasta ilmoitettaessa on selvitettävä työntekijöihin sovellettava työehtosopimus tai keskeiset työehdot, käytettävän työvoiman määrä, yrityksen nimi, työtehtävät ja sopimuksen kesto. Luottamushenkilöiden oikeus saada tietoja ulkopuolisen työvoiman käytöstä ja työehdoista oli neuvotteluissa SAK:n keskeisiä tavoitteita.

– Ehdotettu laki antaa luottamushenkilöille paremmat mahdollisuudet valvoa ulkopuolisen työvoiman käyttöä ja työehtoja. On tärkeätä, että myös tilaaja selvittää miten alihankkija tai vuokratyöyritys on hoitanut palkkoihin, veroihin ja eläkemaksuihin liittyvät velvoitteensa. Vastuullinen tilaaja on jo nyt ennen sopimuksentekoa selvittänyt tulevan sopimuskumppaninsa taustat. Uuden lain myötä tämä tulee pakolliseksi kaikille, toteaa Jorma Rusanen.

Sanktiona laiminlyöntimaksu

Lain keskeisenä tavoitteena on, että jos työn tilaaja saa selvitysten perusteella käsityksen, että tarjoajayritys ei aio hoitaa työnantajavelvoitteitaan, tilaajan ei tule tehdä sopimusta kyseisen yrityksen kanssa.

Tilaajayritys joutuu tulevan lain mukaan maksamaan 1 500–15 000 euron suuruisen laiminlyöntimaksun, jos se laistaa selvitysvelvollisuutensa tai tekee sopimuksen liiketoimintakieltoon määrätyn elinkeinonharjoittajan kanssa. Maksun määräämisestä päättää työsuojelupiiri ja sen suuruus riippuu laiminlyönnin vakavuudesta. Erityistapauksissa maksu voidaan olla määräämättä kokonaan tai sen enimmäismäärää voidaan korottaa.

– Laiminlyöntimaksu tehostaa lain toimivuutta antamalla mahdollisuuden määrätä nopea rangaistus selvitysvelvoitteet laiminlyöneelle tilaajalle. Lain valvonnassa ja seuraamusten asettamisessa työsuojelupiirit ovat keskeisessä asemassa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että työsuojelupiireille turvataan riittävät lisäresurssit lain valvomiseksi, painottaa Jorma Rusanen.

Lakiesityksen mukaan tilaajayritys ei ole kuitenkaan vastuussa käyttämänsä alihankinta- ja vuokratyöfirman mahdollisista rästiin jääneistä veroista, muista maksuista tai palkoista.

Kanneoikeus pohdinnassa

Työmarkkinaosapuolet jatkavat vielä lokakuun loppuun saakka tilaajavastuuseen liittyvien työehtosopimustason menettelytapojen ja suositusten valmistelua. Jorma Rusasen mukaan tarkoitus on luoda edellytyksiä, joilla vuokra- ja alihankintasopimusten yhteydessä varmistettaisiin nykyistä paremmin velvoitteiden hoito.

Lakiesityksen laatinut Ulteva 2 -työryhmä jatkaa myös toimintaansa. Työryhmä selvittää ulkomaalaisten työntekijöiden työehtojen toteutumista ja keinoja ratkaista työehtoerimielisyyksiä sekä ammattiliittojen kanneoikeutta. Työryhmä tekee muun muassa kartoituksen EU-maiden lainsäädännöstä ja kokemuksista koskien kanneoikeutta. Ammattiliittojen kanneoikeus oli yksi SAK:n tupotavoitteista.

Työmarkkinajärjestöt esittävät tilaajan vastuusta säädettävän lain ohella myös muita työmarkkinoiden reiluja pelisääntöjä vahvistavia ja harmaan talouden torjuntaa edistäviä toimia. Järjestöt esittävät muutoksia lähetettyjä vuokratyöntekijöitä koskevaan verotukseen ja ulkomaalaisten yritysten rekisteröintiä ennakkoperintärekisteriin. Esityslistalla on myös keskusrikospoliisin yhteydessä toimivan ulkomaisen työvoiman valvontayksikön vakinaistaminen ja viranomaisten yhteistyön tiivistäminen harmaan talouden torjunnassa. Lisäksi edistetään viranomaisten yhteistyötä ja tietojenvaihtoa ulkomaisiin työntekijöihin liittyvässä päätöksenteossa ja työehtojen valvonnassa.

Pirjo Pajunen