Nokelaisella on melko selvä kuva paperialan tilanteesta Suomessa, mutta hän arvioi, että rakennemuutos on mahdollista tehdä myös hallitusti. Ja sitä hän korostaakin, koska alan tilanne on työryhmän työn jälkeen kaikkien osapuolten tiedossa ja yhteiseltä tietopohjalta alan kehittäminen on helpompaa.

Vähän rivien välistä on kuitenkin luettavissa Nokelaisessakin pientä pelkoa siitä, että irtiotot alalla jatkuvat.

Stora Enson Packingin toimitusjohtaja Pekka Pöllänen mainitsi Talouselämässä (10.3.2006), että "emme ole vielä nähneet suurimpia ruumiita". Ilkka Nokelainen kummeksui mainintaa ja totesi, että "ilmeisesti hän tietää enemmän kuin me", vaikka Nokelainen otaksui Stora Enson antaneen kaikki tarvittavat tiedot henkilöstön edustajille parannusohjelmasta vuoteen 2007 sovittaessa. Ohjelman mukaan Imatrallakin joudutaan vähentämään noin 150 työpaikkaa.

Toki Stora Ensollakin on Summan tehdas tavallaan tarkkailuluokalla, mutta tuon mittaluokan uutiset, "suuremmat ruumiit" konsernin sisältä tuntuvat Nokelaisesta kummalliselta.

Kestämätön aikataulu

Paperiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja Ilkka Nokelainen tunnustaa, että UPM:n rajut toimet ovat olleet kova pettymys Paperiliitolle ja paperityöntekijöille. Pahinta on lopetussuunnitelmien raju aikataulu.

– Nyt pitää voimallisesti neuvotella aikataulun lievittämisestä. On aivan kohtuutonta, että Voikkaalla pantaisiin lappu luukulle ensi syksynä ja liki 700 työntekijää joutuisi tyhjän päälle. Kyllä suurella konsernilla pitää olla varaa hoitaa asia tyylikkäästi ja inhimillisesti, toteaa jopa ääntään korottaen, ikirauhallinen Nokelainen, joka tunnustaa viime aikoina menettäneensä jo yöuniakin.

– Yhtään työntekijää ei saa jättää tyhjän päälle. UPM:n työntekijätkin ovat tehneet vuosikymmeniä yhtiölle tulosta. Ei heitä voi puolessa vuodessa heittää kuin rukkaset nurkkaan. Suuryrityksen on kannettava jonkinlaista vastuuta työntekijöistä.

Tosiasia on, että paperiala elää murrosta ja ala muuttuu Suomessakin. Nokelainen toteaa myös työntekijämäärän vähentyvän tulevina vuosina.

– Mutta uskon Suomessa jatkossakin tehtävän paperia, tosin meidän on keskityttävä erikoistuotteisiin ja pidemmälle jalostettuihin tuotteisiin.

Ulkoistamisesta jo pandemia

– Uuden mausteensa alan kehitykseen antaa ulkoistaminen, joka on kohta saanut jo pandemian mittasuhteet. Ulkoistamisehdotukset ovat levinneet hyökyaallon lailla, mikä on lisännyt huolta työntekijöiden keskuudessa, Nokelainen korostaa.

Kevättalvella liitto teki kyselyn, kuinka montaa työntekijää koskettaa työnantajien ehdotukset ulkoistamisesta ja työvoiman vähentämisestä. Ulkoistamisehdotuksia oli tehty 30:ssä yrityksessä koskien 544 työntekijää. Työvoiman vähennysehdotuksia oli samaan aikaan tehty viidessätoista yrityksessä ja ne koskivat 834 työntekijä. Nyt nämä luvut ovat enää kaunisteltua historiaa, sillä pelkästään UPM ilmoitti maaliskuun alussa 3 600 työntekijän vähennystarpeesta. Ulkoistamisehdotuksiakin tulee koko ajan lisää.

Koko kustannusrakenne suurennuslasin alle

Ilkka Nokelainen kehuu valtiosihteeri Raimo Sailaksen ansiokkaasti vetämän tulevaisuustyöryhmän työtä. Siinä on käyty mm läpi alan kustannusrakennetta. Nokelaisen mukaan on liikaa kiinnitetty huomiota palkkakustannuksiin, jotka ovat paperiteollisuudessa vain noin 8,5 prosenttia. Muihinkin kuluihin pitää voida vaikuttaa.

– Toki puu ei Suomessa kasva yhtä nopeasti kuin Brasiliassa tai kuljetuskustannukset meiltä Keski-Eurooppaan ovat isot, mutta on siellä muitakin kulueriä, joita pitää vielä tarkastella. Kaikkia kohtia ei ole vielä käyty tarkalla kammalla läpi.

– Minusta meillä työntekijöilläkin olisi paljon annettavaa keskustelussa, jossa tarkastellaan, mitä yrityksen viimeiselle riville jää. Koko kustannusrakenne olisi perattava samatta tarkkuudella kuin työvoimakustannukset, korostaa Nokelainen

Aino Pietarinen

UPM-Kymmene ja Stora Enso tekivät näyttäviä avauksia Pohjois-Amerikassa, Kaukoidässä ja Etelä-Amerikassa. Operointi Euroopassa näytti sujuvan hallitusti kuin tutuilla kotikentillä.

Tänään mielikuva UPM-Kymmenestä ja Stora Ensosta globalisaation taidot hyvin hallitsevina yrityksinä on pirstaleina. Yhtiöistä on tullut maailmalla lukuisten pahojen ristiriitojen osapuolia.

Vuoden 2006 alkukuukausina UPM-Kymmenellä ja Stora Ensolla on ollut ulkomailla avoimia kiistoja enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kanadassa sekä UPM-Kymmene että Stora Enso ovat riidoissa henkilöstönsä kanssa. Stora Enso määräsi 26. tammikuuta Port Hawkesburyn tehtaalla Kanadassa työsulun, joka koskee 600 työntekijää. Yhtiö tarttui Kanadan metsäteollisuudessa täysin poikkeukselliseen painostuskeinoon voidakseen lisätä töiden ulkoistamista.

UPM-Kymmene on puolestaan ollut Kanadassa vähän väliä napit vastakkain Miramichin tehtaan työväkensä kanssa. Uusi työehtosopimus syntyi viime elokuussa vasta kahdeksan kuukauden lakkotaistelun jälkeen. Sitä ennen yhtiö lopetti ikävien vaiheiden kautta osan Miramichin tuotannostaan.

Tammikuussa 2006 UPM-Kymmene ilmoitti lopettavansa Miramichissa kaiken tuotannon, elleivät työntekijät taivu kannattavuuden kohottamisohjelmaan.

Paraikaa sitä toteutetaan kolmen kuukauden seisokilla. Noin 450 työntekijää on lomautettuna. Seisokin aikana tehtaalla työskentelee 120 järjestäytymätöntä työntekijää.

– Mitkä tahansa muut tuntemani yhtiöt ratkaisisivat tällaiset kiistat, mutta Stora ja UPM koettavat pakottaa maailman toimintatapaan, jolla ne toimivat Suomessa. Näin happamasti suomalaisyhtiöiden linjaa kommentoi helmikuun alussa kanadalaisen ammattiliiton CEP:n johtohenkilö Max Michaud.

Belgiassa Stora Enso erotti joulukuun lopussa Landerbruggen paperitehtaalla kaksi luottamusmiestä tökeröllä tavalla. Helmikuun 7. päivänä yli 1 500 ay-aktiivia ja muuta henkilöä protestoi Gentin kaupungissa järjestetyllä soihtukulkueella Stora Enson ay-oikeuksia polkevaa toimintaa.

Kansainvälinen ay-federaation ICEM on luonnehtinut Stora Enson erottamisia Landerbruggessa "häpeälliseksi esimerkiksi epäsosiaalisesta käytöksestä".

Vahinkoja luonnolle ja ihmisille

Kaikkein laajamittaisimpaan kiistaan ulkomailla UPM-Kymmene on sotkeutunut Etelä-Amerikassa. Uruguayssa toteutettava mittava sellutehdashanke on saanut vastaansa naapurimaassa Argentiinassa sekä vahvan kansanliikkeen että maan hallituksen. Ne pelkäävät, että sellutehdas saastuttaa vakavasti maiden välistä rajajokea ja tuhoaa siten turismia ja muita elinkeinoja sekä vaarantaa seudun ihmisten terveyden.

UPM-Kymmene toimii hankkeessa yhdessä Metsäliitto-yhtymän kanssa niiden yhteisen Metsä-Botnian kautta. Hankkeen ympäristövaikutukset on arvioitu kansainvälisten normien mukaisesti, eivätkä selvitysten tulokset oikeuta argentiinalaisten johtopäätöksiä. Uruguayssa ay-liike tukee hanketta, mutta keskeiset ympäristöjärjestöt suhtautuvat siihen varauksellisesti.

Huolimatta hankkeen synnyttämästä hankalasta kansainvälisestä konfliktista UPM-Kymmene on toiminut Uruguayssa vastuullisemmin kuin taannoin Indonesiassa. Siellä 1990-luvulla aloitettu yhteistyö April-yhtiön kanssa merkitsi vuosien ajan osallisuutta luonnonmetsien ja muiden ympäristöarvojen tuhoamiseen sekä paikallisten ihmisten oikeuksien polkemiseen.

Stora Enso on viime vuosina törmännyt samankaltaisiin syytöksiin Veracelin selluhankkeessa Brasiliassa. Thaimaassa yhtiö oli samoista syistä kansalaisten arvostelun kohteena, kunnes se luopui vähemmistöomistuksestaan Advance Agro -yhtiössä.

Kartellikikkailu lisätaakkana

Ruman tahran maineeseensa suomalainen metsäteollisuus on saanut myös oletetusta osallistumisestaan markkinoita laittomasti säännelleeseen kartellitoimintaan. Usean maan viranomaiset tutkivat sitä ja selvitystyön odotetaan jatkuvan vuosia.

UPM-Kymmene on ansioitunut paljastamalla tutkijaviranomaisille tietoja kartelleista. Sen motiivi ei tosin ole ollut kaksinen: laittomuuksia ensimmäisenä paljastava selviää niistä vähin rangaistuksin tai kokonaan ilman rangaistuksia.

Miksi juuri UPM-Kymmenestä ja Stora Ensosta on tullut ulkomailla monen hankalan julkisen kiistan osapuolia? Miksi samalta kohtalolta ovat välttyneet Nokia ja jo 1970-luvulta lähtien kehitysmaissa tuotantoa harjoittaneet Kone ja Metso (aikoinaan Valmet) sekä useat myöhemmin kansainvälistyneet suomalaisyritykset?

Tapahtumat ympäri maailmaa viittaavat siihen, että eroa selittää eniten metsäteollisuusjättiemme johtohenkilöiden liian suuret luulot omasta kyvystään operoida kaukana Suomesta.