SAK:n Ahvenanmaan toimitsijan Kurt Gustafssonin jäätyä eläkkeelle, Ahvenanmaan asioita on hoidettu yhteistyösopimuksella Merimies-Unionin kanssa. SAK ostaa Unionin asiamies Henrik Lagerbergin palveluja.

– Meidän on saatava pitää SAK:n Maarianhaminan toimisto, senkin jälkeen kun yhteistyösopimus Merimies-Unionin, jonka toimitsija Lagerberg alun perin on, kanssa umpeutuu. SAK:n paikallisosastossa ollaan huolissaan, mikä johti siihen, että sekä Kemianliitto että PAM tekivät asiasta aloitteita SAK:n edustajakokoukselle, sanoo Johan Stark, 40, perinteikkään maarianhaminalaisen makkara- ja leikkelealan yrityksen pääluottamusmies.

Stark on ainoa ahvenenmaalainen 275 kokousedustajan joukossa Helsingin Messukeskuksessa kesäkuussa. Hän on valmistautunut nousemaan puhujanpönttöön ensimmäisessä edustajakokouksessaan SAK.n Maarianhaminan toimiston puolesta mutta myös SAK:n ja sen liittojen ruotsinkielisen palvelun puolesta.

– Mitä kaikkea muuta edustajakokousasiakirjoista löytyy, sitä en vielä tiedä. Ruotsiksi ei ole mitään, lukuun ottamatta PAM:n aloitetta ruotsinkielisen palvelun turvaamisesta Ahvenanmaalla, sanoo Stark, joka istuu myös SAK:n paikallisosaston hallituksessa.

Ruotsinkielinen informaatio on elinehto

Mieto savustetun makkaran – tai ehkä palvatun kinkun – tuoksu leijailee kahvihuoneeseen, jossa Johan Stark ja ammattiosaston rahastonhoitaja Ingvar Broo hengähtävät työvuoron päättymisen jälkeen. Starkin alaa ovat leikkeleet, mutta kokin koulutuksen saanut Broo toimii makkaranvalmistuksen esimiehenä työskenneltyään sitä ennen vuosikausia paloittelijana.

Molemmat ovat alun perin pohjalaisia: Starkin juuret ovat kokonaan ruotsinkielisessä Bergössä, Broon Maalahdella. He tietävät, että ruotsinkielistä tiedotusta tarvitaan myös pohjoisempana.

– Vaikka liitot valittavat, että materiaalin kääntäminen tulee kalliiksi ja se tulee joskus myöhässä, niin ruotsinkielisen tiedotuksen on pelattava. Siitä jäsenet maksavat, tähdentää Broo ja näyttää konkreettisesti miten ruotsinkielinen informaatio mahtuu oman liiton lehdessä peukalon ja etusormen väliin.

– Ennen meille tuli Löntagaren, mutta nyt liitto ei enää tunnu tilaavan meille sitäkään, he sanovat yhteen ääneen.

Johan Stark toimii puheenjohtajana myös Ahvenanmaan elintarviketyöläisten ammattiosastossa 035, johon ovat järjestäytyneet muun muassa Chipsin, meijerialan yrityksen ÅCA:n ja leipomoalalla toimivan Ålandsbagerietin työntekijät. Jäseniä on 106, mutta on heitä ollut enemmänkin, jopa 140.

– Se että olemme menettäneet jäseniä johtuu ennen mutta yksityisen työttömyyskassan eli ns. Loimaankassan tulosta, joskin työpaikkojakin on hävinnyt, Stark sanoo. Siksi olemassa olevista jäsenistä täytyykin pitää tiukasti kiinni.

– Se joka osoittaa pienintäkin kiinnostusta ay-toimintaan, poimitaan heti hallitukseen, pistää väliin Ingvar Broo, joka itse tuli mukaan parikymppisenä ja on nyt hoitanut kassaa 26 vuotta.

Kilttinä olo ei takaa työpaikkaa

Ay-aktiiveina Stark ja Broo tuntevat itsensä melko yksinäisiksi. Ahvenanmaalla ihmiset eivät ole kovin innokkaita järjestäytymään. Miksikö? Heillä ei ole aikaa, he ovat individualisteja ja sanovat pärjäävänsä työnantajaa vastaan yksinäänkin.

Elintarvikkeen sopimusneuvottelut hoidetaan "mantereella", mutta Stark käy elintarviketyöläisten edustajana paikallisia neuvotteluja Dahlmanilla.

– Me olemme saaneet mitä pitääkin. Mutta ruoka on Ahvenanmaalla tosi kallista, varmaankin kalleinta Suomessa. Siksi meidän pitäisikin saada 120 euron Ahvenanmaa-lisä, jota maksetaan julkisella sektorilla. Mutta emme saa tukea sen paremmin omalta liitolta kuin työnantajaltakaan, hän toteaa kuivasti.

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen auttaisi vähän. Stark ja Broo tukevat tietysti Elintarvikeliiton aloitetta elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta 22 prosentista 17 prosenttiin.

Elintarvikeliitto on tehnyt myös aloitteen, jonka mukaan SAK:n pitäisi pyrkiä vaikuttamaan lainsäädäntöön niin, ettei luottamusmiehiä eikä työsuojeluvaltuutettuja voisi sanoa irti ennen kuin asia on käsitelty tuomioistuimessa. Näin taattaisiin, että kehitys ja tieto vievät työelämää eteenpäin.

– Niin pitäisi olla. Ei niin, että luottamusmies on tukevalla pohjalla niin kauan kuin käyttäytyy "kiltisti", työnantajan näkövinkkelistä, sanoo Johan Stark, hänkin kovin huolissaan röyhkeistä irtisanomisista yhä vain epävarmemmiksi muuttuvilla työmarkkinoilla.

Ingegerd Ekstrand