– En allekirjoita. Mitäs taloutta tämä kuntatalous sitten on, jos ei julkista. Jako valtion ja kuntien rahoihin on keinotekoista. Tämän kaupungin vinkkelistä teksti melkein rienaa.

Anjalankosken JHL:läläisten kuukausipalkkalaisten pääluottamusmies ja liiton paikallisen ammattiyhdistyksen 262:n puheenjohtaja Liukkonen, 55, ei aiheetta palavissaan puhele.

– Kaupungin talous on ahdingossa, peruspalvelut ohenevat ja osasta, kuten kirjastoista ja kyläkouluista, luovutaan yksi toisensa jälkeen. Terveyspalvelut ulkoistettiin juuri kuntayhtymän hoteisiin, mikä vähensi kaupungin tuhannesta palkollisesta melkein viidenneksen. Jäljelle jääneille on tänäkin vuonna luvassa pari viikkoa pakkolomaa.

– Taitavat jäädä nurmikot tältä kesältä leikkaamatta, kun vakiväki on lomautettu eikä tuuraajia saa palkata. Vaihtoehdoksi on jopa väläytetty leikkureiden myymistä ja töiden jatkamista yrittäjäpohjalta. Paine ulkoistaa kaupungin tehtäviä jopa uloshinnoittelulla ei ole vähäinen, Liukkonen kertoo.

Isokenkäisenä ay-vaikuttajana Liukkonen on tallannut vasta pari vuotta. Tuo aika on merkinnyt pääluottamusmiehelle jatkuvaa luovimista alakierteisessä kaupungissa. Luottohenkilönä on pitänyt katsoa työntekijöiden etua ja kaupunginvaltuutettuna koko paikkakunnan parasta.

Paperin vankina

Paperiteollisuus on Anjalankoskelle kaikki kaikessa. Kun Myllykosken ja Enson tehtaat höyryävät, porisevat kaupungissa myös padat. Nyt, tai itse asiassa koko tällä vuosikymmenellä, tuprut ovat jääneet vähiin.

Kaupungissa asuu noin 17 000 henkeä ja se tarjoaa noin 6 500 työpaikkaa. Teollisuuden osuus työpaikoista on melkein kaksi viidennestä eli 2 300. Niistä lähes kaikki (noin 2 000) tarjoaa paperi – ainakin toistaiseksi.

Kaupungin palkkaveroista paperityöläiset maksavat 46 prosenttia. Vielä tämän vuosikymmenen alussa lähinnä paperitehtailta saadut yhteisöverotkin lihottivat kaupungin kassaa mukavasti. Nyt niiden vuosituotto on romahtanut kuudesosaan eli noin kahteen miljoonaan euroon vuosikymmenen alun huipulta. Viime vuonna suolaa haavoihin kylvi vielä seitsenviikkoinen paperin työsulku.

Myös väenvähennykset kaupungin paperimyllyistä jatkuvat tänäkin vuonna. Tällä kertaa vahvuudesta saatetaan pahimmillaan karsia jopa joka viides työpaikka, suurin osa Myllykoskelta.

Uhkat tunnetaan

Ei voi sanoa, etteikö merkkejä kuntatalouden peikoista olisi Kouvolan seudulla osattu lukea jo ennen näitä päiviä: muuttotappioluvut olivat lahjomattomia, ikärakenteen muutos samoin ja alueen paperinen tukijalkakin kellastumassa.

Uhkien torjumiseksi Anjalankoski, Elimäki, Kouvola, Kuusankoski, Valkeala ja Jaala aloittivat pari vuotta sitten laajapohjaisen yhteistyön, joka tähtää nimenomaan palvelutuotannon turvaamiseen tulevaisuudessa.

Tässä kuuden kunnan "Suureksi suunnitelmaksi" ristityssä hankkeessa kaavaillaan yhteistyötä vuoteen 2008 mennessä mm. kuntien talous- ja henkilöstöhallinnossa, teknisessä toimessa, sosiaalitoimessa, kirjastoissa, kansalais- ja työväenopistoissa, liikunnassa ja nuorisotyössä.

Hankkeessa mukana olevien kuntien vakinaisen henkilöstön työllisyys on luvattu turvata. Lisäksi kukin peruskunta päättää oman työväkensä käytöstä.

– Toistaiseksi työllisyystakuu on pitänyt, ja palkollisten kohtelu on ainakin Anjalankoskella ollut asiallista, sanoo Liukkonen.

Näkyvästi Liukkonen ei "suurelle suunnitelmalle" ole lämmennyt, ja yhteinen hiili kuuluu hehkuvan huonosti myös hanketta vetävillä kuntien johtajilla.

Liukkonen kertoo lukeutuvansa lähipalveluiden tiukkoihin puolustajiin.

– Hartaimmin olen yrittänyt tapella kyläkoulujen ja koulujen kirjastojenkin puolesta, mutta yhden toisensa jälkeen kunta on vain niistä heivannut.

– Tuoreimman tappion Anjalankoski kokee kesäkuun alussa, jolloin Anjalankosken ja Kouvolan työvoimatoimistot yhdistyvät ja työvoimapalvelut siirtyvät sen myötä Kouvolaan. Anjalankoskelle jää vain toimipaikka. Minua huolestuttaa erityisesti se, että samalla paikallinen asiantuntemus työvoimatoimikunnassa vähenee olemattomiin. Paikallisten olosuhteiden hyvä tuntemus kun on aina eduksi työvoimatoimikunnan päätöksenteossa.

Yksityinen ei pelasta

Vaikka Anjalankosken velka 1 400 euroa päätä kohden on valtakunnallisesti vielä hyvinkin siedettävä, eikä työttömyyskään kivunnut 10 prosentin pahemmalle puolelle, kaupungin pettävä tulopohja kummittelee jatkuvasti pääluottamusmiehen mielessä.

– Tätä uhkakuvaa vasten joutuu setvimään myös työtä ja työolosuhteiden kehittämistä. Minusta SAK olisi tosiaan voinut pysähtyä syvällisemmin pohtimaan, onko julkista sektoria enää perusteltua jakaa talousmielessä kuntaan ja valtioon.

- Samaten yksityistämiskritiikkiä voisi koventaa. En nimittäin alkuunkaan usko, että yksityistämisestä on kuntien pelastajaksi. Siinä prosessissa häviävät nimenomaan työntekijät ja palveluiden käyttäjät eli juuri ne, joita ay-liike sanoo puolustavansa.

Pakkokoulua kaikkialla

Jorma Liukkonen on varsinaiselta ammatiltaan lastenkodin ohjaaja. Sitä työtä hän ehtii ja haluaa luottotehtävien lisäksi tehdä kolmena päivänä viikossa.

– Olen aloittanut puutyöläisenä ja kouluttautunut sittemmin kulttuurisihteeriksi. Vaikka koulutus on kuulunut jatkuvasti omiin elämänkuvioihini, minusta se korostuu jo yhteiskunnassa ja miksei SAK:n ohjelmassakin liikaa.

– Oli tai tuli mikä tukijärjestelmä hyvänsä, sen saamisen ehdoksi kytketään aina koulutus. Maa pullistelee erilaista pakkokoulutusta, joka ei motivoi pian ketään. Itse suosisin enemmän oppisopimuksia ja elvyttäisin kiireesti mainion mestari-kisälli-perinteen.

Nykyisten palkkajärjestelmien rukkailussakin Liukkonen painaisi jarrua. Erilaiset yksilökohtaiset lisät joutaisivat hänestä peräti helvettiin, sen verran vaikeuksia niiden jako työpaikoilla tuottaa.

– Kuulostakoon vanhanaikaiselta, mutta parasta olisi palata pelkkiin yleiskorotuksiin, Liukkonen uskoo.

Eero Kosonen