Suurin osa työmatkaliikenteessä onnettomuuksiin joutuneista on sitä paitsi jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Työmatkaonnettomuuksista enemmän kuin puolet tapahtuu jalankulkijoille, vaikka tavallisin kulkuväline on henkilöauto. Onnettomuuksiin joutuvista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä altteimpia onnettomuuksille ovat yli 50-vuotiaat naiset.

– Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että naiset liikkuvat enemmän jalkaisin ja pyörällä. He käyttävät myös miehiä useammin julkisia liikennevälineitä. Jos perheessä on auto, vaikuttaa siltä että sen käyttö on miehen etuoikeus, toteaa liikenneturvallisuusjärjestö Liikenneturvan suunnittelija Aulikki Schrey.

Erityisesti talvi on vaarallinen vuodenaika sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden kannalta, koska heille sattuu liukastumis- ja kaatumistapaturmia, joista useimmiten seuraa kuitenkin vain lieviä vammoja: jalkojen venähdyksiä tai käsivarsimurtumia. Henkilöautojen kolaroinnit työhön liittyvässä liikenteessä johtavat useammin kuolemaan, jolloin myös työnantajalle koituvat kustannukset kasvavat suuremmiksi.

– Mutta lievemmätkin tapaturmat voivat joskus käydä kalliiksi, sanoo Aulikki Schrey.

– Yleisesti ottaen liikenneturmat tulevat työnantajalle jopa kuusi kertaa kalliimmaksi kuin työpaikalla sattuvat tapaturmat.

Tuttu ei usein olekaan turvallinen

Tuttu tie voi pahimmassa tapauksessa olla surmanloukku, vaikka työhön liittyvän liikenteen riskit muodostuvatkin useita eri tekijöistä, kertoo Aulikki Schrey.

– Tutulla tiellä ajetaan rutiinilla, melkein kuin unessa, tarkkaavaisuus ei ole yhtä suurta kuin tuntemattomalla tiellä. Joku muutos tiellä, tietyö tai vaikka jalankulkija voi tulla epämiellyttävänä yllätyksenä. Muista riskejä ovat kännykkään puhuminen ajon aikana, väsymys, puutteellinen keskittyminen, kiire ja huono suunnittelu.

– Jotkut ihmiset eivät osaa jättää työtä työpaikalle, vaan ottavat sen mukaan autoon, josta tehdään pieni työnurkkaus. Puhutaan puhelimessa ja samalla on kiire, koska matkaan ei ole varattu tarpeeksi aikaa. Puhelimessa puhuminen lisää vaaraa myös jalankulkijalla, koska silloin keskitytään johonkin muuhun kuin liikenteeseen, sanoo Aulikki Schrey.

Hänen mielestään työntekijöiden muistuttaminen liikenteen riskeistä on työnjohdon tehtävä.

Suojavarusteet työssä ja vapaalla

Itella on käynnistänyt Liikenneturvan kanssa liikennevalistuksen levittämiseen tähtäävän yhteistyön. Suomen posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n työympäristösihteerin Mika Roosin mukaan tätä toimintaa ei aloiteta päivääkään liian aikaisin.

– Näistä asioista puhutaan pelottavan vähän. PAU:n jäsenille, jotka liikkuvat liikenteessä päivittäin, onnettomuuksia sattuu lähes yksi päivässä ja työnantaja menettää näiden turmien seurauksena keskimäärin kymmenen työpäivää henkilöä kohti. Se on iso menoerä.

– Työnantajat lobbaavatkin sen puolesta, että työmatkat jätettäisiin tapaturmavakuutuksen ulkopuolelle, Mika Roos kertoo, mutta lisää, että Itellassa tämä ei kuitenkaan ole tavoitteena. Tällainen muutos nimittäin vähentäisi luultavasti entisestään työnantajien kiinnostusta liikenneturvallisuutta kohtaan.

Niiden 40 vuoden aikana, jolloin Mika Roos on työskennellyt alalla, ensin postinjakajana ja sitten muissa tehtävissä, turvallisuus on parantunut merkittävästi.

– Postinjakajilla on esimerkiksi liukuesteet ja kärryt ovat sähkökäyttöisiä. Vanhemmille työntekijöille on myös sähkökäyttöisiä pyöriä. Myös reitit suunnitellaan siten, että suurimmilta riskeiltä vältytään, hän kertoo.

Hänen mielestään henkilöstöä pitäisi kannustaa käyttämään käytössään olevia suojavarusteita myös vapaa-aikana. Jos niitä tarvitaan töissä, voisi olettaa että niitä tarvitaan myös vapaa-aikana, hän järkeilee.

Osa PAU:n jäsenille sattuvista tapaturmista johtuu yksinkertaisesti työn liiallisesta kiireisyydestä.

– Jakajat ajattelevat, että asiakkaiden on saatava postinsa mahdollisimman aikaisin ja sitä mieltä ovat myös postiaan odottavat asiakkaat, mutta tämä myös kiristää työtahdin niin kiivaaksi, että työnteko muuttuu välillä vaaralliseksi, sanoo Mika Roos.

Myös pimeys ja huonosti auratut tiet ovat riski aamuvarhaisella ennen aurauksen alkamista liikkeellä oleville lehdenjakajille.

Joka toinen vuosi joku henkilöstöön kuuluva kuolee vartioimattomissa tasoristeyksissä. Vakavimmat onnettomuudet sattuvat yleensä maaseudulla, missä nopeudet ovat suurempia. Kuolemantapauksia sattuu kuitenkin melko harvoin, vain muutama vuodessa, joinain vuosina ei yhtään.

Ratissa pitää säilyttää maltti

Marko Neva tuli töihin Itellaan nuorena poikana, tarkoituksenaan jatkaa vain vähän aikaa. Nyt hän on 40-vuotias, ja vuosia postin palveluksessa on kertynyt 20. Hän toimittaa raskaita paketteja ja tavaroita asiakasyrityksiin pienellä kuorma-autolla ja ajaa pahimpina päivinä yli sata kilometriä.

– En koe työtäni erityisen vaarallisena tai kielteisellä tavalla stressaavana. Tykkään vauhdikkuudesta ja siitä, ettei tarvitse istua yhdessä paikassa, hän sanoo ja lisää, että on ratin takana viettämiensä vuosien aikana oppinut suhtautumaan liikenteeseen maltillisesti.

Niiden vuosien aikana, kun hän on toimittanut paketteja Helsingin keskustassa, liikenne on hänen mielestään lisääntynyt, mikä näkyy erityisesti aamuisin ja iltapäiviin. Jos sataa lunta tai vettä, ruuhkat ovat tosiasia. Hänen mielestään talviajon taidot ovat suomalaisilta unohtuneet. Erityisen vaaralliseksi meno käy hänen näkemyksensä mukaan kiertoliittymissä, joissa vaikuttaa siltä, etteivät ihmiset tunne liikennesääntöjä, ja moottoriteillä, missä osa haluaa näyttää että auto kulkee.

Uudet kuljettajat testataan ennen kuin he pääsevät ajamaan ja ennakoivasta ajosta järjestetään kursseja, joskin hänen viime kurssistaan on jo vuosia. Itella on vastikään julistanut kilpailun, jonka voittaa vähiten tiettynä ajanjaksona kolaroinut kuljettaja. Marko Neva ei usko voittavansa kisaa.

– En tiedä kuinka monta peltikolaria päivässä sattuu, mutta jos päättelee siitä mitä päivittäin kuulee ja näkee, voi helposti uskoa, että melkoisesti, hän sanoo.

Itella on alkanut järjestää ennakoivan ajon kursseja osalle jakajista ja osa osallistuu liikenneturvallisuutta käsitteleviin ryhmäkeskusteluihin. Jos tulokset ovat hyviä, projekti ulotetaan koskemaan muutakin henkilöstöä. Hanke toteutetaan yhteistyössä Liikenneturvan kanssa. Marko Neva suhtautuu hankkeeseen epäilevästi.

– En tiedä kuinka paljon keskusteluilla on vaikutusta itse ajamiseen, mutta ennakoivan ajon kursseista on aina hyötyä, hän toteaa.

Johanna Holmström
kuvat Synnöve Rabb