Työehtosopimuksen aikaansaamiseen työnantajien kanssa pyrittiin kahdesta eri syystä:

Ensinnäkin työvoimaa vuokraavien yritysten työntekijät tarvitsevat työehtosopimussuojan ja samat ehdot kuin muutkin työmarkkinoilla olijat.

Toiseksi riski, että eri ryhmien välille syntyy työpaikalla kilpailua palkoista ja muista työehdoista, on saatava pienemmäksi.

Vuokratyötä koskevassa työehtosopimuksessa lähtökohtana on toistaiseksi voimassa oleva työ (vakinainen työ). Se että työntekijä voi sopia työnantajan kanssa työsopimuksesta tietyksi ajaksi (määräaikainen työ) on poikkeus. Sen voi tehdä vain kerran. Tällaisen jakson jälkeen uuden määräaikaisen sopimuksen saman työnantajan kanssa voi solmia vasta vuoden kuluttua.

Millaisia kokemuksia ensimmäisestä työehtosopimuksesta on nyt, kun sen solmimisesta on kulunut lähes kymmenen vuotta?

– Tilanne on parantunut, mutta alalla on edelleen aivan liian paljon sellaisia, jotka koettavat onneaan. Isot yritykset hoitavat asiansa, mutta kun tilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, asiat eivät ole läheskään kunnossa. Henkilöstönvuokrausyrityksen perustaminen on Ruotsissa valitettavasti aivan liian helppoa. Näin toteaa LO:n työelämäyksikön toimitsija Håkan Löfgren. Hänen työajastaan kuluu valtaosa siihen, kun hän kiertelee ympäri maata ja yrittää suostutella LO:n toimialalla toimivia vuokratyöfirmoja allekirjoittamaan sopimuksen.

Vielä nytkään ei ole ollenkaan tavatonta, että lehdistä joudutaan lukemaan kauhuesimerkkejä siitä, että jokin yritys on sanonut irti työntekijöitään ja kääntynyt sen jälkeen työvoimaan vuokraavan yrityksen puoleen, josta sitten vuokrataan uusia ja halvempia työntekijöitä.

Ja ihan sääntöjen mukaan.

– Niin, pahintahan on, että se on ihan sallittua. Me olemme vieneet kolme tapausta työtuomioistuimeen, joka on kaikissa tapauksissa päättänyt asian yrityksen eduksi. Emme voi tehdä muuta kuin vaatia jatkossakin yrityksiä noudattamaan lakeja ja määräyksiä. Valitettavasti ne muodostavat todellisen viidakon ja me keskitymme siihen, että saisimme pois huonoista puolista edes pahimmat, Håkan Löfgren sanoo.

Henkilöstönvuokrausyritysten kohdalla työntekijöillä ja toimihenkilöillä on työnantajapuolella keskusjärjestötasolla sama vastapuoli. Se on työnantajajärjestön Svensk Näringslivin sisällä toimiva Almega, entinen Ruotsin yksityisten työnantajien liitto SAF) kuuluu iso joukko erilaisia työnantajajärjestöjä.

Ay-liike ja työnantajat ovat ponnistelleet yhdessä alan puhdistamiseksi ja epäterveen toiminnan vaikeuttamiseksi. Toukokuussa 2004 solmitulla sopimuksella yrityksille asetettuja vaatimuksia kiristettiin ja käyttöön otettiin auktorisointimenettely. Auktorisoinnin saadakseen yrityksen on täytettävä joukko ehtoja. Toiminnan on pitänyt jatkua vähintään 12 kuukautta, työehtosopimusta on sovellettava sekä noudatettava alan eettisiä sääntöjä.

Tämä on johtanut muun muassa siihen, että Almega on erottanut jäsenyydestään yrityksiä, jotka eivät ole täyttäneet vaatimuksia.

Liitot pääsivät kesäkuussa 2008 sopimukseen henkilöstönvuokrausalan uusista minimipalkoista.

Vuoden 2007 lopussa henkilöstönvuokrausalalla toimi 450 yritystä, joissa työskenteli 59 400 työntekijää.

Useiden vuosien tasaisen nousun jälkeen henkilöstönvuokrausala supistui Ruotsissa vuoden 2008 viimeisen neljänneksen aikana 4 prosenttia. Lasku oli 16 vuosineljänneksen jälkeen ensimmäinen. Arvioiden mukaan monet pienet, epäterveet ja pienin pääomin toimivat "hinnanpolkijayritykset", jotka viis veisaavat minimipalkoista ja alan muista määräyksistä, joutuvat poistumaan työmarkkinoilta.

Palkkatyöläinen 8.4.2009 nro 3/09