tiedottaa Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus Clean Clothes -kampanjan selvityksestä. Sitä varten oli haastateltu satoja vaatetusteollisuuden työntekijöitä neljässä Aasian maassa. Yrityksistä oli luupin alle otettu Lidl, Walmart, Tesco, Carrefour ja Aldi.

Noilla yrityksillä on ns. yhteiskuntavastuun ohjeistoja, ja ne siis ovat panostaneet yhteiskuntavastuuseensa ainakin retoriikan tasolla.

Mutta mitä Clean Clothes -selvityksestä ilmenikään?

– Kampanjan haastatteluilla saama kuva erosi paljon yhteiskuntavastuun retoriikasta. Tarkastuksissa huijataan laajalti. Työntekijät myös kertoivat haastattelijoille, että toimintaohjeistoissa luvatut asiat eivät koske heitä ja että heitä on pyydetty valehtelemaan, ilmenee SASKin tiedotteesta.

Hienoja käsitteitä

Entä Suomi?

Onhan yrityksen sosiaalinen vastuu (YSV) meilläkin 2000-luvun muoti-ilmaisuja.

Sen ympärille on noussut kauniiden käsitteiden rykelmä. Näitä ovat muun muassa vastuullinen liiketoiminta, yrityskansalaisuus, kestävä kehitys, kestävä liiketoiminta, ekokilpailukyky ja yritysetiikka.

Globaalissa maailmassa toimivien suomalaisyritystenkin verkkosivuilta löytää myös YSV-aihepiiriin liittyviä hienoja englanninkielisiä käsitteitä: Coalition for Environmentally Responsible Economies, Code of Conduct, CSR EMS Forum, Global Compact, Global Reporting Initiative, Triple Bottom Line Management.

Globaaleissa YSV-talkoissa huhkivat niin EU kuin YK, niin OECD kuin ILO ja Amnesty. Suomessa toimii erityinen Eettinen foorumi yritysten, järjestöjen, ay-liikkeen, kirkon ja viranomaisten keskustelukenttänä. Toisaalta suurten työntekijäjoukkojen arkikokemus sanoo, että yritystoiminta on mennyt reaalielämässä yhä kovemmaksi, ehkä röyhkeämmäksikin. Ns. reilut työantajat tuntuvat olevan yhä harvemmassa.

Halloo, Stora Enso

Pikku testi. Miten 10 suurinta suomalaisyritystä ovat yy-äs-veensä määrittäneet, ja mikä sija tuossa Kaikessa Kauniissa näyttäisi olevan omien työntekijöiden reilulla kohtelulla?

Nokia, se suurin, on saanut epäsuoran siunauksensa peräti Amnestyn Suomen edustajilta, joiden yrityksille antamissa suosituksissa (2003) todistetaan:

– Alansa johtavana yrityksenä Nokia pyrkii korkeimpiin mahdollisiin eettisiin stardardeihin ja olemaan yksi maailman parhaiten yhteiskunnallisesta vastuustaan huolehtivista yrityksistä sekä hyvä yrityskansalainen.

Miten kommentoisikaan tuota nyt joukko entisiä nokialaisia vaikkapa Bochumista, Espoosta tai Jyväskylästä?

Stora Enso näyttäisi olevan ainoita suuryrityksiä, jotka sosiaalista vastuutaan (2007) määritellessään ovat nostaneet pöydälle peräti kissan nimeltä henkilöstön vähentäminen: "Kun työvoiman vähentämistä ei voida välttää, toimimme yksilöä kunnioittaen ja henkilöstön tarpeita kuunnellen."

Miten vakavasti lie Stora Enson johto tätä kohtaa tutkiskellut vaikkapa Kemijärven ja Summan tapauksissa?

Haastava kirjaus löytyy myös Keskolta: "Keskolla on välitön sosiaalinen vastuu oman henkilökuntansa hyvinvoinnista."

Kilpailija SOK lausuu saman julki jopa huutomerkein: "Periaatteena on se, että s-ryhmäläisyys on paitsi yhdistävä tekijä, myös ylpeydenaihe. Ässäporukassa on hyvä tehdä työtä!"

Outokumpu taas voitti Yhteiskuntavastuu 2008 -kilpailun, jossa etsittiin "vuoden parasta yhteiskuntavastuuraportoijaa", nyt jo 13. kerran. Kuka panisi toimeen kilpailun vuoden parhaasta yhteiskuntavastuun toteuttajasta?

Wahlroos ja taksi

Yleisvaikutelmaksi suuryritystemme YSV-kirjauksista jää, että on helpompi vannoa ylevien arvojen nimiin, jos toteutuksen seuraajat eivät osu vastaan heti pääkonttorin nurkilla. Monen yrityksen voi olla verraten helppo vakuuttaa omistajiaan tai asiakkaitaan erinomaisuudestaan vaikkapa kestävän kehityksen ja kulttuurien monimuotoisuuden arvostamisen tukijoina tai pakko- ja lapsityön väkevinä vastustajina.

Yleisen YSV-hyrinän katkaisi viime syksynä julkisuudessa kiintoisalla tavalla Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos. "Yritysten tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen, ne eivät ole hyväntekeväisyysorganisaatioita", hän totesi, ja sanoutui irti YSV-ajattelusta.

Wahlroos sai vastaansa kipakoita puheenvuoroja, kuten professori Jukka Kemppisen blogi-pohdinnan:

– Luin kerran jostain, että herra W. hahmottelee julkisen sanottavansa taksissa. Nyt taksimatka on tainnut olla erikoisen lyhyt. Toisaalta sivistymättömyyden peittäminen röyhkeydellä on kyllä koeteltu resepti, Kemppinen pudotteli.

Mutta jospa herra W. vain oli muita rehellisempi?

Jyrki Pietilä