Kolumni
Jyrki Helin
Luottamusmies keskiöön
 "Kiireisintä olisi pienten työpaikkojen
luottamusmiesaseman vahvistaminen, että niille luodaan oikeutus, että saavat valita
luottamusmiehen… Meillä on oman osaston alueella sanotaanko semmoinen
25—30 pientä työpaikkaa ja pääluottamushenkilöitä ei ole valittu kuin yhdelle
työpaikalle eli vain minun työpaikalle on valittu. Että asian kuntoonsaattamisessa on
kovasti hommaa."
Näin sanoo pienen tehtaan
luottamusmies Pohjanmaalta SAK:n järjestötutkimuksen haastattelussa ja kuvaa
omakohtaisesti keskeistä ongelmaa, luottamusmiesverkoston harventumista.
Järjestötutkimuksen mukaan
SAK:laisessa ay-liikkeessä varsinaisissa luottamusmiestehtävissä on runsas 30 000
henkeä. Luottamusmiesten määrä ja osuus jäsenistöstä on pysytellyt suunnilleen
ennallaan parikymmentä vuotta. Luottamusmiesjärjestelmän kattavuus on sensijaan
heikentynyt, kun työpaikat ovat pienentyneet. Lähes puolella alle 30 hengen
työpaikoista ei ole luottamusmiestä.
Sen lisäksi, että
luottamusmiesjärjestelmän kattavuuden parantaminen vaatii tuhansia uusia ay-aktiiveja,
poistuu nykyisen luottamusmieskunnan enemmistö työmarkkinoilta 2010 mennessä.
Luottamusmieskuntaan tarvitaan siis kymmenessä vuodessa 20 000 uutta henkilöä. Heidän
lisäkseen tekijöitä tarvitaan myös työsuojeluun ja muihin ay-tehtäviin ainakin saman
verran.
Mitä siis tehdä? Kiireisintä on
todellakin luottamusmiesten valinta niillä työpaikoilla, joista luottamusmies puuttuu.
Ay-liikkeen tulisikin kartoittaa kenttänsä tilanne työpaikka työpaikalta osastoverkon
avulla ja resursoida tämä hanke kunnolla.
Olisiko osaston puheenjohtaja luonteva
paikallinen organisaattori, jos hän saisi liitolta tukea ja ehkä myös työaikaa tai
korvausta myös omalta työnantajaltaan? Vai tulisiko vakiinnuttaa "alueellinen
luottamusmies" (jos hän ei ole liiton toimitsija), joka voisi olla osaston
valtuuttama, olosuhteet tunteva organisaattori ja työpaikkojen luotto- ja
yhdyshenkilöiden tukija? Myös paikallisjärjestö tuntuisi luontevalta tukijalta ja
kokemusten vaihdon foorumilta.
Työnantajien kielteisyys on keskeinen
luottamusmiestoiminnan laajentumisen este. Mutta muuttuisiko vastahanka, jos
palkanmaksajia lähestyisi empaattisesti ja informoisi luottamusmiesjärjestelmän
hyödyistä ja kollektiivisen neuvottelun ja valvotun normitason eduista? Työpaikalle,
johon luottamusmies valitaan ensimmäistä kertaa, voitaisiin ajatella rakennettavaksi
myös työnantajien tietopaketteja.
Jos tuoreiden luottamusmiesten
informointi ja imaisu ay-toiminnan sisäpiiriin tapahtuisi viihtyisässä ympäristössä
pidettävien palavereiden, liiton luottamusmiestiedottamisen, koulutuksen ja helppojen
yhteydenpitotapojen, kännyköiden ja netin avulla, se edistäisi sitoutumista.
Epävarmalla luottamusmiehellä tulisi
olla lähellä tukea, ja kaikin keinoin tulisi välttää tilannetta, jossa luottamusmies
tuntee tulleensa ay-organisaation kaltoin kohtelemaksi. Kun luottamusmiehistä iso osa
vaihtuu, tulee panostaa myös jälkikasvuun. Erilaisten uusien toimintamuotoja voisi
kehittää ja kannustaa aktiivisuuteen ennakkoluulottomasti.
SAK:n työelämävaliokunnassa nousi
esiin ideoita, joista joitakin on jo koeteltukin. Esimerkiksi luottamusmiehen tehtävien
ja oman TES:n läpikäynti hiihtokeskuksessa, ruska- tai veneretkellä voisi helpottaa
tuoreen luoton ensimmäisiä askeleita ay-aktiivina.
Pohjolan ay-liikkeelle on
tunnusomaista, että se on luottamusmiesverkoston kautta läsnä työpaikalla, jäsenten
arkipäivässä. Perinteen jatkamisessa työtä kaikille halukkaille näyttää
riittävän.
Kirjoittaja on
SAK:n työympäristöosaston
tutkimussihteeri
Palkkatyöläinen
3.4.2001 nro 3/01 |
