Simon
Pakina
Simo Hämäläinen
Hetki
helpotusta piuhoja pitkin
 otosalla töitään pakertavalta
ammatinharjoittajalta puuttuu jotain tärkeää. Hänellä ei ole ympärillään
työyhteisöä.
Ei ole pomoa, ei työtovereita.
Ruokatunnilla saa rupatella ihan itsekseen, ja jutut ovat pian niitä yksiä ja samoja,
umpituttuja jorinoita. Tekisi mieli vaihtaa toiseen pöytään, mutta mitäpä se auttaa,
sama seura sielläkin on.
Tupakkataukoja ei viitsi pitää, ja
kahvinjuontikin jää vähiin.
Ei ihme, että yhden ihmisen
yrityksissä ilmapiiri kiristyy joskus. Kunnollista työnjakoa ei ole, vaan yksi ja sama
sählää kaikenlaista, osasi tai ei. Työnjohto on vaikeuksissa, kun työntekijä
heittäytyy tuon tuostakin tuottamattomaksi. Syitähän kyllä löytyy; milloin on tikku
sormessa, milloin kehtuuttaa muuten vaan. Työkurin ylläpito on vaikeaa ja keinoja
vähän. Keskusteluilmapiiri tulehtuu, mökötetään. Työntekijä käy kohtuuttoman
tuttavalliseksi eikä ota ojentuakseen käskyistä ja kehotuksista, nariseepahan vain
arvostuksen puutteesta ja sen sellaisesta joutavasta.
Tällaisessa umpikujassa ulkopuolinen
apu on arvossaan. Onneksi sitä on runsaasti tarjolla.
Melkeinpä päivittäin soittaa hyvin
koulutettu puhelinhenkilö. Useimmiten hänellä on iloista kerrottavaa juuri Sinulle.
Juuri Sinä voit pelastaa maailman, jonkin uhanalaisen eliölajin tai ainakin Suomen
nuorison lahjoittamalla ihan pikkuisen rahaa. Kiitokseksi tästä jalosta eleestä juuri
Sinä saat vielä useita numeroita erinomaisen mielenkiintoista lehteä.
Tällainen arvostuksen osoitus
piristää työntekijän päivää kummasti, joten puhelinta on turha sulkea kesken
esityksen, vaikka siihen jollain konstilla kykenisikin. Julkaisujakaan on turha pelätä.
Useimmiten niiden lukemiseen ei työaikaa tärväänny, ja vähitellen ne muodostavat
lujan rungon yrityksen kierrätyspaperivirroille. Puhelinhenkilöt kiintyvät helposti, ja
voi olla varma, että he ottavat yhteyttä uudelleenkin, jos ilahdutat heitä edes kerran.
Hieman harvemmin soittaja on
haastattelija, joka haluaa hetkisen Teidän aikaanne esittääkseen muutaman kysymyksen.
Onko Teillä televisio? Videot?
Tietokone? Muuta viihde-elektroniikkaa? Ovatko uusia? Onko käteistä rahaa, helposti
myytäviä arvopapereita, koruja? Missä säilytätte? Milloin asioitte
elintarvikeliikkeessä, postissa tai olette muusta syystä poissa kotoa?
Sitten vielä muutama kysymys
turvallisuusasioista. Onko turvalukko? Seuraavatko naapurit, mitä tontilla tapahtuu?
Pääseekö rappusten eteen pakettiautolla?
Tällaisiin haastatteluihin kannattaa
kokemusten mukaan antautua halukkaasti. On tietenkin suuri kunnia päästä puoleksi
tunniksi tai kolmeksi vartiksi edustamaan satoja tuhansia samanlaisia. Juuri Sinä
päätät heidän puolestaan, minkä puodin sukkahousut ovat lujimmat. Juuri Sinä olet
hetken "kuluttajien mielestä" ja "tutkimusten mukaan".
Valta edellyttää tietenkin myös
vastuuta. Siksi vastauksia on syytä harkita huolellisesti, muuten saattaa tahtomattaan
aiheuttaa pahaa vääristymää sukkahousumarkkinoilla. Seurauksia ei tohdi edes ajatella.
Tulotasoa kysytään aina, ja se kannattaa valehdella reippaasti yläkanttiin. Sillä
tavalla varmistat, että punnituilla mielipiteilläsi on käsittelyssä niille kuuluva
paino.
Kun markkinatutkija tiedustelee
lopuksi, voivatko he ottaa myöhemminkin yhteyttä näissä samoissa merkeissä, vastaat
empimättä kyllä.
Parhaassa tapauksessa joistakin
kymmenistä puhelinhenkilöistä rakentuu aivan käyttökelpoinen työyhteisön korvike:
se tarjoaa tekosyitä keskeyttää varsinainen työnteko ja siirtyä kälättämään ihan
muuta, se on ylen ystävällinen tasan niin kauan kuin arvelee siitä olevan itselleen
hyötyä, ja se on erityisen kiinnostunut yksityisistä asioistasi, jotka eivät sille
oikeastaan millään tavalla kuulu.
Palkkatyöläinen
3.4.2001 nro 3/01 |
