Ensimmäisellä poikkikadulla, South Streetillä, on maan ammatillisen keskusjärjestön GWU:n päämaja. Paikka on historiallinen: pommit tuhosivat tästä toisen maailmansodan aikana saarta 1530-1798 hallinneiden Maltan ritareiden ranskalaisveljeskunnan linnakkeen.

Hallituksen huoneesta kantautuu kovaäänistä keskustelua, jonka aiheena ovat valtion omistaman lentoyhtiön Air Maltan esittämät säästötoimet. Reilut 30 heikennystä, muun muassa palkkojen jäädyttäminen kuuden seuraavan vuoden ajaksi (lukuun ottamatta elinkustannusindeksin nousun mukaisia tarkistuksia), työajan pidentäminen 37,5 tunnista 40 tuntiin, lukuisista erilaisista palkanlisistä luopuminen ja yksintyöskentelyn lisääntyminen ovat saaneet tunteet kuumenemaan.

– Eri toimialojen näkemysten yhteensovittamisessa on työtä, toteaa kansainvälisistä asioista ja koulutuksesta GWU:ssa vastaava apulaispääsihteeri Michael Parnis rauhallisesti.

Kyllä EU:lle – mutta myöhemmin

Keskustelun laineet kävivät korkeina myös ennen viime vuoden EU-kansanäänestystä. Kahtiajako on maltalaisessa yhteiskunnassa vanha ilmiö, ja se nähtiin nytkin. Noin 370 000 maltalaisesta 52 prosenttia äänesti jäsenyyden puolesta ja 48 prosenttia sitä vastaan. Puolesta olivat hallitseva Kansallispuolue, työnantajat ja vähittäiskauppa samoin kuin ammattiliitot lukuun ottamatta suurinta eli GWU:ta, joka piti ajankohtaa epäsopivana kuten Työväenpuoluekin.

– Meistä se kävi liian äkkiä. Teollisuus ja muut asiat olisi pitänyt panna ensin kuntoon. Me halusimme houkutella Maltalle uutta teollisuutta erikoistarjouksilla, verohelpotuksilla jne. Sehän ei EU:n määräysten voimassa ollessa käy. Kokonaista 80 prosenttia meidän jäsenistöstämme vastusti EU:ta ja me kävimme aktiivisen EU:n vastaisen kampanjan, Parnis kertoo.

Kun maltalaiset sanoivat EU:lle kyllä, pienimmällä mahdollisella marginaalilla tosin, GWU taipui kansan tahtoon. GWU oli kielteisestä asennoitumisestaan huolimatta tehnyt EU-läksynsä ja valmiudet ryhtyä vaikuttamaan EU:n sisällä ovat hyvät.

Työllisyysaste on Maltalla 59 prosenttia, 3,6 prosenttia alempi kuin uudessa EU:ssa. EU:n tavoitteeksi asettamiin 70 prosenttiin miesten ja 60 prosenttiin naisten osalta on matkaa. Erityisesti tämä pitää paikkansa naisten kohdalla, sillä naisista vain 31,6 prosenttia on työelämässä, kun vastaava luku uudessa EU:ssa on 54.

Työttöminä on noin 8 800 henkeä eli 5,7 prosenttia, ja sellaisia talouksia, joissa kenelläkään ei ole työtä, on 11 prosenttia. Työpaikkoja on kadonnut etenkin telakkateollisuudesta, elintarvike- ja tekstiiliteollisuudesta mutta myös turismista.

– Maltasta on tullut liian kallis, olemme menettäneet kilpailukykyämme. Olemme lähellä Tunisiaa, missä palkat ovat kolmanneksen, tai no, neljänneksen meidän tasostamme. Tekstialan työt ovat kadonneet sinne ja Aasiaan – vuonna 1987 meillä työskenteli tekstiiliteollisuudessa 13 000 henkeä ja nykyään enää vajaat 2 000. Euron kanssa sekä ay-liike että hallitus haluaisivat kiiruhtaa hitaasti, etteivät hinnat nousisi taivaisiin.

Pulaa nuoresta työvoimasta

Harmaata taloutta esiintyy, mutta siitä ei puhu kukaan. Pimeitä hommia tehdään etupäässä turismielinkeinon ja rakentamisen aloilla. Henkilökohtaisesti Parnis on vakuuttunut siitä, että työttömyys olisi käytännöllisesti katsoen nollassa, jos pimeää työtä ei olisi.

GWU:n jäsenistä valtaosa on ammatillisesti koulutettuja. Ammattikoulutusta vailla olevien on vaikea löytää työtä.

Opiskelustipendit, joita ei tarvitse maksaa takaisin, saavat sekä ammattiin että yliopistoissa opiskelevat käyttämään enemmän aikaa opintoihinsa, mikä on johtanut siihen, että nuorten määrä työmarkkinoilla on vähentynyt.

– Kun sitten työtä hakee, sitä tavallisesti saa. Uusi ilmiö on, että työpaikka ei ehkä vastaa koulutusta. Juristi voi joutua tyytymään sihteerin hommiin, Parnis sanoo.

Ay-liike on myös hiukan huolestunut siitä, että EU:n avoimet rajat houkuttelevat Maltalle väkeä läheisestä Sisiliasta – lentoteitse matka kestää 30 ja laivalla 90 minuuttia. Sisiliassa on korkea työttömyys, 20 prosenttia, ja matkaa Maltalle on vähemmän kuin Roomaan. Suurin huolenaihe on kuitenkin aivovuoto eli se että liian moni opiskelija haluaa kokeilla onneaan Euroopassa.

Silta Euroopan ja Pohjois-Afrikan välillä

Kysymykseen EU:n mahdollisista myönteisistä vaikutuksista Parnis vastaa epäröimättä, että tärkein niistä on markkinat. Jos Malta onnistuu todella pääsemään kunnolla sisään, sillä on paljon voitettavana. Työläisille EU:n lainsäädäntö voi joissakin tapauksissa tuoda hyötyä. Jäsenyys voi ehkä avata investointihanoja. Malta toivoo erityisesti lisää IT-alan yrityksiä ja lääketeollisuutta.

– Yksi plussa on Maltan strateginen sijainti Pohjois-Afrikan läheisyydessä. Voisimme toimia eurooppalaisten yritysten siltana Afrikan mantereelle. Maltalla on ollut aina hyvät suhteet Marokkoon, Algeriaan, Tunisiaan ja erityisesti Libyaan, Michael Paris tähdentää.

Käytävältä kantautuu rauhallisia, varmoja äänenpainoja. Hallitus on lyönyt lukkoon strategiansa Air Maltan asiassa.

Myöhemmin samalla viikolla GWU:n jäsenet samoin kuin lentäjien, matkustamohenkilöstön ja teknisten "villit" ammattiyhdistykset hylkäävät yksimielisesti Air Maltan ehdotuksen ja asettuvat GWU:n vastaehdotuksen taakse. Tätä kirjoitettaessa lopputulos ei ole selvillä. Toivoa kuitenkin on, ettei ketään sanottaisi irti neljään vuoteen.

Maltalaiset aloittavat EU-jäsenyyden juhlinnan hyvissä ajoin konsertilla Pyhän Johanneksen barokkikatedraalissa 16. huhtikuuta. Kohokohta on vapunpäivän ilotulitus. Myös ay-liike on silloin kaduilla.

Ingegerd Ekstrand
Malta

Maltan entinen ylpeydenaihe, Malta Drydocks -laivatelakka,
nykyään Malta Shipyards, sijaitsee Three Cities -nimisessä
kaupungissa Vallettan eteläpuolella, vastapäätä Grand Harbour -luonnonsatamaa. Portinvartija ojentaa keltaisen suojakypärän ja suojalasit.

Telakoita on itse asiassa seitsemän. On merkillisen hiljaista ja oudon tyhjän tuntuista. Tuhannet työntekijät ovat joutuneet sulkemaan telakan portin takanaan viimeisen kerran. Työtä ei yksinkertaisesti ole.

Viimeksi täältä sai lähteä 900 henkilöä kolme kuukautta sitten. Omistaja eli Maltan valtio onnistui löytämään uudet työpaikat 400 hengelle. Ammattimiehet lakaisevat katuja tai tekevät vaatimatonta kunnossapitotyötä kunnille. Niille 500:lle, jotka jäivät kokonaan ilman työtä, tarjottiin erilaisia ohjelmia ja maksettiin hiukan ylimääräistä, ja nyt he saavat yrittää löytää töitä omin nokkinensa, sanoo ammatillisen keskusjärjestön GWU:n metalli- ja rakennusosaston sihteeri Charles Aguis.

Kun Aguis aloitti työssään 1971 paikka kuhisi elämää, työntekijöitä oli 5 000. Vuonna 1987 työntekijämäärä oli 8 000. Vuoden 2004 alussa miehiä oli vielä 2 600, mutta siinä vaiheessa, kun Aquis jätti luottamusmiestehtävänsä kolme kuukautta sitten, vielä 900 henkeä siis oli saanut lähtöpassit.

Ay-liikekin tilausjahdissa

Suurta kokoonpanohallia käytetään nyt varastona. Laiturissa tai kuivatelakalla on vain muutama alus. Hiljaista on, ihan liian hiljaista.

Charles Aguis kertoo telakan suuruuden ajoista. Irvokasta kyllä, täystyöllisyydestä saatiin nauttia sodan riehuessa pahimmillaan. Toisen maailmansodan aikana brittilaivasto korjautti ja huollatti täällä sotalaivansa. Enää se ei niin tee, sillä Britannia on määrännyt laivastonsa sakon uhalla käyttämään kotimaisia telakoita.

– Rauha vei työpaikat, ja kymmenet tuhannet maltalaiset muuttivat parin vuosikymmenen aikana Kanadaan, Australiaan ja USA:han. Mutta silloin meillä oli vielä korjattavana kauppalaivoja. Nykyään töitä etsitään kaikin konstein, Aguis painottaa.

Muutama työntekijä tekee loppusiivousta neloslaiturissa kelluvassa gibraltarilaisessa kuivalastialuksessa Wilmassa. Vastapäätä seisoo amerikkalainen sotalaiva. Ja ay-liike toivoo että niitä tulisi enemmän, sillä Yhdysvaltain suurlähettiläs kävi telakalla edellisenä päivänä. Kutsun oli esittänyt GWU, joka etsii aktiivisesti töitä jäsenilleen.

– Me ehdotimme, että Yhdysvallat käyttäisi keskellä Välimerta sijaitsevaa turvallista Maltaa enemmän sotalaivojensa ja muiden alustensa kunnossapitoon. Miksi lähettää aluksia telakalle Kauko-Itään, kun voi säästää polttoainekustannuksia ja aikaa, sanoo Charles Aguis ja viittaa pahimpiin kilpailijoihin, Kauko-Idän telakoihin.

Palkka hyvä – kunhan vain juoksee

Valtio tekee vanhimmasta eli Maltan ritarien aikaisesta telakasta parhaillaan turistinähtävyyttä. Yksi telakoista on katettu. Pöly ei lennä ympäriinsä laitureilla, katto mahdollistaa maalauksen myös sateella. Nyt paikalla on yksi katamaraani ja Aguis toivoo Välimerellä liikkuvista luksusjahdeista hyviä asiakkaita.

Metallityöosastolla askaroi viisi telakkatyöläistä. Työt ovat vähissä, viikon työrupeaman jälkeen voi joutua olemaan pari viikkoa töissä tekemättä mitään. Ei kovin kannustavaa, toteaa Aguis katkerasti.

Odotatteko jotain EU:lta? Miehet kohauttavat olkapäitään. Tuskin, mutta toivoa aina tietysti sopii, yksi sanoo. Kaikilla on takana runsaasti työvuosia telakalla, 14–21ja ovat huoltaneet laivoja arabimaista, USA:sta, Isosta-Britanniasta, Norjasta...

Kaksivuorotyö on nykyään harvinaista, samoin ylityöt. Tuntipalkka on 2,58 liiraa, 6,30 euroa. Viikkoansio on siis 105 liiraa eli 260 euroa. Vähimmäispalkka on Maltalla 53 liiraa eli noin 133 euroa viikossa.

– Palkka on OK. Jos työt loppuvat, pitää käydä todella hyvä tuuri, jos aikoo saada vastaavan palkan jostakin muualta, miehet sanovat.

Telakka on heidän mielestään hyvä, työkaluja vain pitäisi uusia. Uudet tellingit ovat pienentäneet putoamisriskiä ja turvallisuuteen satsataan. Suojalaseja ja hengityssuojaimia käytetään säännöllisesti. Ja jos korjattavaksi tulee esimerkiksi "asbestilaiva", työntekijät eivät ryhdy toimiin ennen kuin tilaaja on puhdistanut aluksen tappavasta materiaalista.

Huonosta pahemmaksi

Ammattiosaston puheenjohtaja Paul Bugeja jarruttaa pyörällään, joka on tavallinen kulkuväline telakalla. Tilanne on muuttunut "from bad to worse", huonosta pahemmaksi, hän sanoo. Ay-oikeuksia menetetään, niitä on kadonnut yksi toisensa jälkeen täällä telakallakin, missä GWU:n toiminnan siemenet vuonna 1943 kylvettiin.

– Pohja on saavutettu, pahemmaksi tämä ei enää voi mennä. EU, pitää se kai hyväksyä että mukaan on menty, mutta minusta se valvontainto on liioiteltua, hän sanoo terävästi.

Vihreitä työnjohtajan kypäriä näkyy paljon. Niitä tuntuu olevan enemmän kuin työntekijöiden keltaisia. Aguis toteaakin kitkerästi, että täällä onkin kahta työntekijää kohti yksi pomo.

– Johto on vastuussa virheistä, mutta se on silti saanut pitää isot palkkansa, loistoautonsa, etuoikeutensa. Tappiot revitään työntekijöiden selkänahasta, mutta rajansa kaikella. Työläisten pitää pystyä elättämään perheensä. Tällaista menoa ei voi hyväksyä.

Myös ammattiosaston toimistoa uhkaa häätö. Ay-liikkeen voima on heikentynyt samassa tahdissa työntekijämäärän alentumisen kanssa. Ja väen vähentyminen saattaa jatkua, ellei telakkaa saada tuottamaan voittoa viimeistään vuonna 2008, jolloin EU:n säädökset estävät valtion tukitoimet.

– Vaikea kuvitella, kuinka pääsisimme tavoitteeseen neljässä vuodessa. Pitää yrittää painostaa hallitusta ja eduskuntaa, että ne pyrkisivät hankkimaan aktiivisesti tänne työtä. Telakan johtoa olemme lähestyneet kirjeellä. Luksusjahteihin pitäisi esimerkiksi panostaa, mutta jos telakka on tyhjillään ja mahdollisuudet käytetty, voitaisiin perinteistä laivojen korjausta tehdä ajoittain vaikka tappiolla. Työntekijöillä pitää olla työtä, osastosihteeri Charles Aguis korostaa.

Ingegerd Ekstrand
Malta

– Meidän pitää myös pyrkiä supistamaan julkisia menoja taistelemalla tuhlailua ja korruptiota vastaan.

Työväenpuolue kritisoi ay-liikkeen ja työnantajien tapaan kristillisdemokrattien hallitusta näiden asioiden laiminlyömisestä ja keskittymisestä yksinomaan siihen, että sisäänpääsy EU:hun turvataan. Liittyminen tällä hetkellä olisi Labourin mielestä edellyttänyt Maltalle oikeutta päättää itse maataloudestaan, mikä olisi ollut ympäristön kannalta täysin välttämätöntä tässä tiheästi asutussa saarivaltiossa.

Vähän paikkoja ja niukasti rahaa

EU on luvannut Maltalle parlamenttiin viisi paikkaa. Bartolon mielestä kuusi olisi ollut komiteatyötä ajatellen minimi. Aktiivinen toiminta ja kumppaneiden valitseminen joustavasti on se resepti, jolla äänensä saa kuuluviin. Ainoana EU-maana, jossa kansanedustajat ovat puolipäivätoimisia, Maltalla voi olla vaikeuksia saada käsitellyksi ne tuhatkunta vuosittain säädettävää direktiiviä, joiden sopivuus pienelle Maltalle on analysoitava huolellisesti, hän sanoo.

Malta saa EU:lta 33 miljoonaa euroa, mutta maksaa EU:lle 29. On olemassa myös riski, ettei Malta saa rahaa rakennerahastosta. Se edellyttäisi EU:lta muutosta aluepolitiikkaan, että Maltan ja Kyproksen kaltaiset pienet saarivaltiot laskettaisiin alueiksi sinällään.

Malta on peruslakinsa mukaan puolueeton ja liittoutumaton maa, ja siitä halutaan pitää kiinni.

– Me sanomme ei Natolle, josta meillä on kokemusta liki kolmenkymmenen vuoden ajalta kun kuuluimme Iso-Britanniaan. Emme enää halua tänne sotilastukikohtia. Jättäytymällä sivuun sotilaallisista hankkeista Maltan ja Suomen kaltaiset pienet maat voisivat avautua maailmalle ja olla sopivia paikkoja kokouksille konfliktien rikki repimässä maailmassa, Evarist Bartolo korostaa.

Maltan jäsenyyden myötä EU saa ensimmäisen seemiläisen kielensä. Maltan kieli on läheistä sukua arabialle, mutta se on saanut romaanisia vaikutteita. Virallisia kieliä on kaksi, malta ja englanti, ja esim. lait ovat molemmilla kielillä.

Jäsenmaksu on kaikille sama, 25 senttiä eli noin 62 eurosenttiä viikossa. Kahdeksan osastoa eli ammattisihteeristöä neuvottelee erikseen jokaisen sellaisen yrityksen kanssa, jossa on vähintään kolme GWU:hun kuuluvaa työntekijää. Valtakunnallisella tasolla käydään työnantajajärjestöjen kanssa kahdenvälisiä neuvotteluja, mutta myös kolmikanta on käytössä talous- ja sosiaalisen kehityksen neuvostossa.

GWU:lla on myös naiskomitea sekä oma komitea ihmisille, joilla on erityistarpeita.

Vain noin 20 prosenttia GWU:n jäsenistä on naisia, mutta maltalaisista naisista kodin ulkopuolella käy työssä vain vajaat 32 prosenttia.

Liikuntaesteiset saavat painoa parannusehdotuksilleen, kun ehdotukset esitetään GWU:n kautta. Maltan laki määrää, että kaksi prosenttia yrityksen työpaikoista on varattava liikuntaesteisille.

GWU:n jäseniä työskentelee tärkeissä solmukohdissa kuten lentokentällä, satamissa, sähkö- ja vesilaitoksissa, hotelleissa ja tietysti telakalla. Keskusjärjestön palkkalistoilla on kaikkiaan noin 300 henkilöä, joista 55 työskentelee suoranaisesti ay-toiminnan parissa. Loput työntekijöistä ovat töissä järjestön matkatoimistossa, vakuutusyhtiössä, kirjapainossa ja ahtausyrityksessä, joka käsittelee kaikki Maltalle tulevat ja sieltä lähtevät tavarat. Sijoitukset pankkeihin ja yrityksiin pitävät järjestön talouden vakaana.

Nainen on noussut GWU:ssa huippuvirkaan ensimmäistä kertaa 60-vuotisen toiminnan aikana. Hän on varapuheenjohtajana toimiva Helen Mallia. Puheenjohtajan tehtäviä hoitaa Salv Sammut.