Keskusjärjestöjen lyhenteet AKAVA, SAK ja STTK loistavat kauas talon katolla pyörivästä kuutiosta. Rinnakkaiselosta on aluejohtaja Raimo Salpakosken mukaan hyötyä paitsi edunvalvonnassa, myös käytännön asioissa.

Konkreettisin hyöty on liittojen yhdessä omistama Järjestötalopalvelut Oy, joka vastaa keskitetysti asiakkaiden neuvonnasta, postituksesta ja puhelinkeskuksesta. Infopisteen hoitaja Kaija Harjula on samalla yhtiön toimitusjohtaja ja ainoa työntekijä. Harjula vastaa myös kiinteistöyhtiön isännöinnistä.

Salpakosken mukaan palkansaajien keskusjärjestöjen yhteistyössä hoidetaan muiden muassa EU- ja työsuojeluasioita. Liitot hoitavat yhdessä koulutiedottamista, porukalla on kampanjoitu Työn puolesta, käyty tuhannen ihmisen voimin ilmaisemassa mieltä Senaatintorilla ja järjestetty Uraputki-messuja.

– Yksittäistä työtekijää ajatellen yhteistyöllä on vahva imagollinen merkitys, hän sanoo.

Järjestöjen talo sai alkunsa paikallisten osuuspankkien fuusiosta 1980-luvun lopussa. Aivan kaupungin ytimessä sijaitseva Nisulan osuuspankki tarvitsi yhdistymisen myötä lisää tilaa. Sitä oli sopivasti tarjolla omassa kiinteistössä, joskin ammattiliittojen omistuksessa.

– Vaihdoimme osakkeita pankin kanssa. Pääsimme tähän lopulta aika pienellä välirahalla, Salpakoski kertoo.

Jyväskylää tuntemattomalle tässä on selityksen paikka. Vaikka Jyväskylässä on yli 80 000 asukasta, kaupungin ydinkeskusta on vain muutaman korttelin kokoinen. Kun vaihtokauppoja tehtiin, pankkikiinteistön osakkeiden hinnat olivat aivan toista luokkaa kuin parin korttelin päässä sijaitsevalla rakennuspaikalla. Kaupungin laajetessa välimatka on kutistunut Järjestöjen talon eduksi.

Rakennusliitto ei lähtenyt mukaan ay-kompleksiin. Liiton tilat sijaitsivat tuohon aikaan keskellä kaupunkia. Nykyään aluetoimisto ja paikallinen ammattiosasto sijaitsevat Yrjönkadulla keskustan tuntumassa.

Toimihenkilöunionin asiamies Kai Kalhon mukaan vaikeita asioita on helpompi ratkoa, kun toimitsijat tuntevat toisensa. Yhteistyöelimien ja keskusjärjestöjen välisiä kokouksia pidettäessä aikaa ei pala pitkin kaupunki ravaamiseen. Konkreettisin asia, mitä Kalho taloon kaipaa, ovat yhteiset tilat.

– Ne toisivat meille luontevaa päivittäistä kanssakäymistä, hän sanoo.

Yhteisten tilojen puute on Salpakosken mukaan talon suurin puute.

– Kaikki juovat kahvinsa omissa oloissaan, vaikka meillä voisi aivan hyvin olla yhteinen kahvipaikka tai ruokala. Järjestöjen talohan on iso työpaikka, meitä on täällä yli 40, mies laskee.

Jos asiat menevät kuten aluetoimistossa toivotaan, osa palveluista siirretään katutasolle. Talon alakertaan tulisi Salpakosken mukaan tietopankki, josta asiakas saisi kaiken tarvitsemansa tiedon. Lisäksi alakertaan tulisi yhteinen kahvila ja nettiyhteys asiakkaita varten.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn pääluottamusmies Risto Salmen mukaan saman katon alla työskenteleminen antaa eri liittojen toimitsijoille kokonaisvaltaisemman käsityksen työelämästä kuin hajallaan oltaessa. Kymmenen vuoden mittaan osa työntekijöistä on myös ystävystynyt keskenään.

Yhteisrintamaan liitot asettuivat 1990-luvun puolivälissä, kun kaupunki halusi vaihtaa lomarahat vuodesta toiseen vapaisiin.

– Liitot päättivät yhdessä, että lainaaminen saa riittää, Salmi kertoo.

Irene Pakkanen

Paikallisjärjestöjen kehittämiskoulutus on SAK:n edustajakokouksen satoa. Edustajakokouksessa vuonna 2001 päätettiin SAK:n alueellisen toiminnan kehittämisestä. Paikallisjärjestöjen pulmaksi todettiin aktiivisten osallistujien vähäisyys ja epäselvä toiminta-ajatus. Kehittämiskoulutuksen tavoitteeksi onkin asetettu paikallisjärjestöjen perustehtävän kirkastaminen ja uusien toimintatapojen löytäminen. Haasteena on myös käynnissä oleva sukupolvenvaihdos ja paikallisjärjestöjen yhdistyminen suuremmiksi seutukunnallisiksi toimijoiksi.

SAK toteuttaa kehittämiskoulutuksen yhteistyössä Kiljavan opiston ja Työväen sivistysliiton TSL:n kanssa. Annikki Ahlqvist Kiljavan opistolta on ollut mukana vetäjänä kaikissa neljässä koulutuspilotissa.

– Koulutuksessa keskeinen ja myös eniten työtä vaativa asia on paikallisjärjestön perustehtävän mieltäminen. Olemme käyttäneet paljon aikaa sen pohtimiseen, mikä on ammattiosaston ja paikallisjärjestön suhde – onko kyse keskinäisestä kilpailusta vai yhteistyöstä, Annikki Ahlqvist kertoo.

Hänen kokemuksensa on, että kokeneetkaan aktiivit eivät aina ole tulleet tätä perusasiaa miettineeksi.

– Kun paikallisjärjestön tehtävä kirkastuu, on tämän oivalluksen jälkeen huomattavasti helpompi suunnitella konkreettista toimintaakin.

Ammattiosastot ovat paikallisjärjestöjen jäseniä. Tällä hetkellä noin puolet liittojen ammattiosastoista on mukana SAK:n paikallisjärjestöjen toiminnassa.

Roolit uusiksi

Koulutukseen osallistuneet ovat havainneet, että koulutuksen jälkeen tehtävien jako paikallisjärjestössä on usein mennyt uusiksi. Osaamista on osattu jakaa aiempaa enemmän ja myös luutuneita rooleja on uskallettu kyseenalaistaa. Koulutuksen myötä paikallisjärjestössä toimivat ovat myös oppineet tuntemaan toisensa paremmin – sekin on helpottanut käytännön toimintaa ja tehtävien jakamista.

Pilottikoulutuksesta on teetetty ulkopuolisen tutkijan tekemä selvitys. Sen mukaan koulutus on vastannut hyvin sille asetettuja tavoitteita.

– Meillä on noin 70 päätoimista pääluottamusmiestä. Nykyinen järjestelmä on osoittautunut toimivaksi ja säästää tietysti myös kustannuksia, sanoo pääsihteeri Petri Vanhala.

Kattavaan alueverkkoon Paperiliitolla ei ole tarvetta senkään takia, että alan työpaikat keskittyvät muutamille paikkakunnille Suomessa.

Vanhalan mukaan luottamusmiehiin pidetään aktiivisesti, tarvittaessa jopa päivittäin yhteyttä. Yhteydenpitoa on nopeuttanut ja helpottanut sähköisten yhteyksien yleistyminen. Paperiliiton pääluottamusmiehistä kaikilla on sähköpostiyhteys ja kännykkä.

Myös Kemianliitto, joka kesäkuun alussa yhdistyi Tekstiili- ja vaatetustyöväen liiton Tevan kanssa, pärjää ilman aluetoimistoja. Kemianliitolla on isoja työpaikkoja, joissa on päätoimiset pääluottamusmiehet mutta myös runsaasti pieniä työpaikkoja, joissa ei välttämättä ole luottamusmiestä lainkaan.

Kemianliitossa alueellisesta yhteydenpidosta huolehtii ympäri Suomea toimitsijavoimin kiertävä auto. Auto vierailee vuosittain noin sadalla työpaikalla. Pääkohteena ovat pienet työpaikat ja tehtävänä erityisesti järjestäytymisen edistäminen.

Tevan perintönä liitolla on tarkoitus tehdä jatkossa säännöllisesti myös toimitsijoiden jalkautumisiskuja suurimpien paikkakuntien pienille työpaikoille. Tevan toimisto sijaitsi Tampereella ja se säilyy vielä muutamia vuosia tarjoten lähinnä työttömyyskassan palveluja.

– Meidän kokemuksemme on, että jäsenet eivät juuri käy toimistolla, tänä päivänä puhelinyhteys ja sähköposti ovat pitkälle korvanneet henkilökohtaiset käynnit, kertoo Juha Söder, joka toukokuun loppuun toimi Tevan puheenjohtajana.

Hän toivoo, että SAK:lainen ay-liike nykyistä enemmän yhdistäisi voimiaan alueellisessa edunvalvonnassa. Liitot voisivat Söderin mielestä myös hyödyntää SAK:n paikallista organisaatiota nykyistä tehokkaammin.