Tällaisessa toimintaympäristössä ammattiyhdistysliikkeen on
        mietittävä radikaalisti omia tavoitteittaan ja toimintatapojaan. Verkkosivuillaan SAK on
        julkaissut kalvosarjan SAK tänään ja huomenna. Siinä kerrotaan monen muun asian ohella
        vuotta 2010 koskevasta visiosta ja keskeisistä tulevaisuuden kysymyksistä. Vision mukaan
        SAK on uudistuskykyinen työntekijöiden ja toimihenkilöiden keskusjärjestö sekä
        arvostettu yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikan suunnannäyttäjä. Tärkeinä
        kysymyksinä nostetaan esille työllisyys, valtakunnallisten työehtosopimusten
        turvaaminen, tulosopimukset osana talouspolitiikkaa, työelämän kehittäminen,
        eläkepolitiikan haasteet, työelämän tasa-arvo ja monta muuta teemaa.
        Kaikki esitetyt tulevaisuuden haasteet ovat sinällään tärkeitä, mutta missään
        niistä ei esitetä uusia tulevaisuuden tavoitteita. SAK:lla ei näyttäisi olevan
        mitään omaa utopiaa paremmasta huomisesta. Esitetyt haasteet koskevat kaikki tavalla tai
        toisella jo saavutetun turvaamista. Hyvä niin. Saavutetuista eduista on pidettävä
        kiinni, mutta miten vastata uuden kapitalismin haasteisiin tai mikä on SAK:n käsitys
        ympäristön suojelusta ja kestävästä kehityksestä? SAK ei ole esittänyt mitään
        uusia avauksia työelämän, saati sitten yhteiskunnan, muuttamiseksi.
        Pyörää ei välttämättä tarvitse keksiä uudelleen. Radikaaleja ajatuksia on
        esitetty jo tuhansia vuosia. Ammattiyhdistysliike on aina edustanut kollektiivisuutta ja
        solidaarisuutta. Nyt tarvitaan toimia globaalin työväenliikkeen rakentamiseksi, tässä
        olisi runsaasti käyttöä sekä solidaarisuudelle että kollektiivisuudelle.
        SAK ensimmäiset 100 vuotta on ollut menestystarina. Sen on esittänyt radikaaleja
        vaatimuksia ja myös onnistunut saavuttamaan kaikki keskeiset tavoitteensa. Siitä on
        tullut suuri ja vaikutusvaltainen yhteiskunnallinen instituutio. Samalla se on kuitenkin
        kadottanut jotakin tärkeää. SAK ei enää ole työläisten ja toimihenkilöiden liike,
        ja jäseniä yhdistänyt yhteisöllisyyskin on häviämässä. SAK:n kannattaa palata
        juurilleen ja miettiä miten se voisi olla osaltaan rakentamassa yhteisöllisyyttä
        maailmassa, joka on muuttumassa yhä enemmän pelkästään tavaravälitteiseksi.
        Karl Marx kirjoitti aikoinaan, että vapauden valtakunta alkaa välttämättömyyden
        valtakunnan tuolla puolen, oleellista on työajan lyhentäminen. Marxin vaatimus on
        edelleen ajankohtainen. SAK:n tulee toimia työajan lyhentämisen puolesta. Hyvä ja
        inhimillinen elämä on paljon muutakin kuin palkkatyötä.
        Työelämässä on aina kyse intresseistä. Ammattiyhdistysliike ajaa työntekijöiden
        etuja. Tähän asti etujen ajaminen on keskittynyt pääosin palkkaan ja muihin
        työehtoihin. Tulevaisuuden tärkeitä etuja ovat myös puhdas elinympäristö ja
        mahdollisuus itsensä kehittämiseen vapaana persoonana.
        Harri Melin