Sata vuotta sitten, kun SAK perustettiin, ay-liikkeen unelmat liittyivät vahvasti työntekijöiden taloudellisen aseman parantamiseen ja oikeuteen vapaa-aikaan. Ansiosidonnainen työttömyysturva, työeläkejärjestelmä ja esimeriksi yleissitovat työehtosopimukset ja niiden tuoma minimisuoja olivat pitkään unelmia, joiden saavuttamiseksi oli ponnisteltava ankarasti.

Ponnistukset ovat kantaneet hedelmää, sillä työeläkejärjestelmästä ja ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta on tullut keskeinen osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Unelmat tuntuvat muuttuneen itsestäänselvyyksiksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse on saavutetuista eduista, joiden puolesta on taisteltava tänäkin päivänä, sanoo tutkija Tapio Bergholm.

Hän on juuri saanut valmiiksi SAK:n historian neljännen osan, joka käsittelee ajanjaksoa 1950-luvun lopulta vuoteen 1969.

– Vahvaa ay-liikettä tarvitaan edelleen puolustamaan etuja, jotka kerran saavutettiin, mutta jotka voidaan ottaa työntekijöiltä pois. Näinhän on käynyt muun muassa Yhdysvalloissa, Bergholm varoittaa.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että ay-liikkeellä on varaa myös uusiin unelmiin. Sellainen kaikkia työntekijöitä yhdistävä unelma voisi tänä päivänä olla tavoite laadukkaasta ja tasa-arvoisesta työelämästä.

Unelmista totta

Tapio Bergholmin mukaan 1960-lukua voi hyvällä syyllä kutsua ay-liikkeen ruuhkavuosiksi. SAK:hon vuonna 1969 yhdistyneen ammattiyhdistysliikkeen jäsenmäärä kasvoi jo ennen eheytymistä ripeää tahtia yli puoleen miljoonaan. Lisäksi vuosikymmenen aikana tehtiin monia palkansaajien asemaa parantaneita uudistuksia.

Ay-liikkeen tärkeimmiksi 1960-luvun saavutuksiksi Tapio Bergholm nimeää työeläkelakien säätämisen ja työttömyyskassalain uudistamisen. Molemmat lainsäädännöt syntyivät SAK:n ja työnantajia tuolloin edustaneen STK:n tiiviin yhteistyön tuloksena.

Kolmas ay-liikkeen pitkäaikainen unelma toteutui uuden työaika- ja vuosilomalainsäädännön uudistamisen myötä. Ay-liike järjesti 1960-luvun alkuvuosina useita näyttäviä kampanjoita työajan lyhentämisen puolesta. Vuonna 1965 SAK ja STK sopivat siirtymisestä 40-tuntiseen ja viisipäiväiseen työviikkoon asteittain vuosikymmenen loppuun mennessä. Samanaikaisesti työntekijöiden vuosiloma piteni.

– Työntekijöiden vapaa-aika lisääntyi merkittävästi, mikä osaltaan tasa-arvoisti suomalaista yhteiskuntaa. Esimerkiksi virkamiehillä oli aiemmin työntekijöitä pitempi vuosiloma.

Luottamusta rakennettiin

1960-luku merkitsi ay-liikkeelle tiivistyvää yhteistyötä työnantajien kanssa. Yhteistyö vahvisti molemminpuolista luottamusta, mikä huipentui vuosikymmenen lopulla ensimmäisen keskitetyn tulopoliittisen sopimuksen, Liinamaa I:n solmimiseen. Aikalaiset eivät välttämättä ymmärtäneet ratkaisun historiallista merkitystä.

– Tuolloin ei ajateltu, että tupoista tulisi pysyvä ja vahva elementti suomalaiseen työmarkkinapolitiikkaan. Lähtökohtana oli ajatus väliaikaisesta, sen hetkisiin tarpeisiin sopivasta ratkaisusta.

Monista saavutuksista huolimatta 1960-luku oli vaikea vuosikymmen SAK:laiselle ay-liikkeelle. Sisäisten riitojen repimä SAK hajosi kolmeen osaan 1950- ja 1960-luvun vaihteessa. Hajaannus jäi eurooppalaisesta näkökulmasta kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, sillä eheytyminen käynnistyi jo 1960-luvun puolivälissä.

Ay-liikkeen eheytymisen yhteydessä ratkottiin onnistuneesti ammattiliittojen välisiä kiistoja jäsenistä, sillä monilla aloilla työntekijöille oli tarjolla vaihtoehtoisia ammattiliittoja. Tapio Bergholm pitääkin useita vuosia kestänyttä eheytymisprosessia erittäin rohkeana hankkeena, jossa uskallettiin tehdä kauaskantoisia ratkaisuja.