SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen tarkastelee kysymystä
        paikallisesta sopimisesta mieluiten laajemmassa perspektiivissä. Ne perusihanteet, jotka
        ovat viitoittaneet ay-liikkeen tietä sen satavuotisen uudistustyön aikana, pätevät
        myös tässä. Mitään ei olla heittämässä yli laidan, vaan asioita halutaan edelleen
        kehittää siltä samalta solidaarisuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun
        arvopohjalta, jota ay-liike on edustanut koko satavuotisen uudistustyönsä ajan.
        Toisin sanoen. Paikallisen sopimisen pitää parantaa työelämää ja lisätä
        työntekijöiden vaikutusvaltaa  ja säilyttää sopimussuoja. Ei puhettakaan siitä
        että paikalliseen sopimiseen lähdettäisiin vain palkka- ja työehtoja heikentämään,
        kuten työnantajat tuntuvat kuvittelevan.
         Työnantajien ei myöskään pidä kuvitella, että he saavat ostaa työrauhan
        keskitetysti ja sopia maksusta palkkasopimuksen muodossa sen jälkeen paikallisesti,
        Ihalainen toteaa. Työehdot ja työrauha käsitellään jatkossakin saman pöydän
        ääressä. Meitä odottaa sopimuspoliittisen spektrin molemmissa päissä kaksi suurta
        haastetta, hän huomauttaa.
         Yritysten kansainvälistyminen edellyttää ay-liikkeeltä kasvavaa
        yhteistyötä ja edunvalvontaa maailmanlaajuisesti. Yritysten uudelleenjärjestelyt tuovat
        uusia haasteita myös paikalliseen edunvalvontaan. Siihen keskusteluun on tartuttava
        samalla tavalla kuin ay-liike on tarttunut keskusteluun joustojen lisäämisestä. Kun
        tähän saakka on neuvoteltu palkansaajien näkökulmasta pelkistä huononnuksista, niin
        nyt puhutaan joustoista työntekijöiden ehdoilla. Ihalainen sanoo havainneensa asenteiden
        muuttuneen ay-liikkeen paikallisten toimijoiden keskuudessa.
         Rohkeutta on taas alkanut löytyä. Vielä 90-luvun laman jälkimainingeissa
        aloite oli huolestuttavan usein yritysjohdolla. Ay-liikettä prässättiin paikallisesti
        myönnytyksiin. Nyt kun "työntekijöiden markkinat" ovat lähellä, on helpompi
        asettaa ehtoja ja esittää vaatimuksia työntekijöitä hyödyttävistä parannuksista.
        Sinänsä ei ole mitään uutta siinä, että sopimusehtojen soveltamisesta
        neuvotellaan paikallisesti.
         Sopimukset eivät aseta esteitä luoville ratkaisuille.
         Joskus on kuitenkin suorastaan huvittavaa kuunnella kuinka
        työantajajärjestöissä huudetaan paikallisen sopimusoikeuden lisäämisen perään
        samalla kun monissa yrityksissä sopimuksiin jo sisältyvät mahdollisuudet eivät voisi
        vähemmän kiinnostaa.
        Työehtosopimusten säännösten mukaan toimiminen on yritysten kannalta aivan
        yksinkertaisesti sekä helppoa että selvää. Paikallinen sopiminen vaatii myös
        resursseja.
        Samalla kun se antaa mahdollisuuksia.
        Ihalaisen mielestä syntymässä on tilanne, jossa ay-liikkeen paikalliset edustajat
        pääsevät laskeutumaan tulopolitiikan katsomosta ja ottamaan aktiivisemman roolin
        työelämän kehittämisessä. Ja paikallisesti voidaan tehdä paljon palkansaajien
        työehtojen parantamiseksi samalla kun edistetään tuottavuutta. Sillä niin se on.
        Tuottavuuden parantuminen antaa mahdollisuuden parempiin työehtoihin ja viihtyvyyden ja
        hyvinvoinnin lisääntyminen voi parantaa tuotannon tulosta.
        Tätä oivallusta tarvitaan paikallisen sopimisen mahdollisuuksien kehittämiseen, ja
        siihen sisältyy ennennäkemätön tilaisuus irtautua työantajan nykyisellään
        rajoittamattomasta oikeudesta johtaa työtä.
        Yhteistyötä ei luoda sanelulla. Mutta yhteistuumin voidaan kehittää työoloja,
        palkitsemistapoja ja koulutusta. Paikallisesti voidaan tehdä paljon työssä jaksamisen
        ja viihtyvyyden hyväksi, henkilöstöpolitiikkaa ja työympäristöä voidaan kehittää.
        Luottamusmies on tässä avainasemassa.
        Luottamusmiehet ovat nykyajan työelämässä paljon muutakin kuin ay-liikkeen
        edunvalvojia: he ovat asianajajia, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä, muutamia
        luottamusmiesten monista rooleista mainitakseni. Siksi heidän asemaansakin pitää
        parantaa. He tarvitsevat enemmän aikaa tehtäviensä hoitamiseen, mahdollisuuden saada
        kaiken olennaisen informaation, paremmat työvälineet ja irtisanomissuojan, joka turvaa
        heidän mahdollisuutensa toimia tiukoissakin tilanteissa. Luottamus on asia, johon
        Ihalainen palaa, sen merkitys on kaikessa sopimisessa ratkaiseva.
         Ja luottamuksen voi pettää vain kerran.
        Se on totuus, joka pätee paikallistasollakin.