– Aiemmin vaitiolovelvollisuus piti päihdeongelmaisen lähellä toimivat tahot toisistaan erillään ja ongelman kanssa painiva pystyi pyörittämään niitä mielin määrin. Ongelmaan pystytään puuttumaan vasta sitten, kun kaikki työpaikan osapuolet tietävät, missä mennään, sanoo hoitomallia osaltaan puuhannut HKL:n päihdeasiamies Hannu Kärkkäinen.

Uutta mallia pähkäillessään Kärkkäisen mieleen juontui ensin ajatus yhdestä päihdeasiamiehestä, joka toimisi välittäjänä työntekijöiden ja työnantajan välillä. Sitten silmien eteen avautui karu todellisuus: kumpikaan osapuoli ei antaisi päihdeasiamiehelle mitään tietoja. Tästä Kärkkäinen päätyi ajatukseen, että tarvitaan kaksi päihdeasiamiestä, jotka toimivat yhdessä: toinen olisi työntekijöiden ja toinen työnantajan edustaja.

Jotta päihdeongelman toteaminen ja mahdollinen hoitoonohjaus todella toimisi, neuvoteltiin kuvioon mukaan vielä työsuojeluvaltuutetut, tukihenkilöt, ay-liikkeen edustajat, työnantaja ja työterveyshuolto.

Aste asteelta tiukentuva

Hoitoonohjausmallin ensimmäinen vaihe on se, että kun päihdeasiamies havaitsee merkkejä ongelmakäytöstä, hän voi keskustella asiasta asianomaisen kanssa kaverina kahden kesken, mistä hän on vaitiolovelvollinen.

Jos kuitenkin tilanne jatkuu entisellään eikä puhuttelusta ole hyötyä, jokainen taho on velvollinen viemään asian eteenpäin, jonka jälkeen käydään ns. puheeksiottokeskustelu päihdeongelmaisen kanssa.

Sen tekevät aina työntekijäin ja työnantajan päihdeasiamiehet yhdessä. Siitä kirjoitetaan virallinen kaavake, jonka allekirjoittavat niin työntekijä kuin päihdeasiamiehet. Kaikki tukihenkilötyössä mukana olevat ovat vaitiolovelvollisia.

Kaavakkeesta toimitetaan kopio työnantajalle, työsuojeluvaltuutetulle, oman liiton pääluottamusmiehelle, oman yksikön tukihenkilölle ja työterveysasemalle. Puhutetulle annetaan sitten kaksi viikkoa aikaa ottaa yhteyttä työterveysasemaan.

Vastuu juomisesta itselle

Työterveysasema tekee henkilön tilanteesta oman arvionsa, mutta ei anna siitä tietoja eteenpäin mihinkään suuntaan.

– Tällä tavoin estetään se pallottelu, mitä päihdeongelmainen on aiemmin harrastanut esimerkiksi työterveysaseman ja työnantajan kustannuksella. Juoppo on ollut pelimies ja kaikki muut palloja, joita hän on pompotellut mielin määrin.

Hoitomallissa edetään niin, että jos päihdeongelmasta alkaa näkyä jo vakavampia oireita, käydään toinen puheeksiottokeskustelu, jolloin ongelmaiselle ehdotetaan jo mahdollista kuntoutusta ja tehdään selväksi, että ilman sitä työantajalla on oikeus purkaa työsuhde.

– Kaikki on täysin vapaaehtoista. Ihmisellä, jolle päihteistä on tullut ongelma, on valta itse päättää, haluaako hän säilyttää työpaikkansa vai ottaa tai saada lopputilin.

Raikuli vaihtoehdoksi

Onnistuneen hoitoonohjaustyön tavoitteena on turvata myös hoidosta palaavan tukitoiminta, eli päihteiden tilalle olisi löydettävä terveitä harrastuksia. Sama pätee niihin, joilla on vaara sairastua päihdeongelmaan.

Tätä varten HKL:n työntekijät ovat perustaneet Kärkkäisen luotsaaman Raikulit-nimisen yhdistyksen, jonka tavoitteena on kehittää henkilöstön päihteetöntä vapaa-ajan toimintaa. Kärkkäinen sanoo Myllyhoitoyhdistyksen laskelmiin viitaten, ettei päihteistä aiheutuvissa kustannuksissa ole nappikaupasta kysymys.

– Jos esimerkkinä käytetään 1 000 hengen työpaikkaa ja arvioidaan, että työntekijöistä noin 10 prosentille alkoholin käyttö tuottaa ongelmia poissaoloina, sairaskuluina tai onnettomuuksina, se aiheuttaa työnantajalle kuuden miljoonan vuosikulut.

HKL:n palkkalistoilla väkeä on noin 1 200.

Risto Kyröläinen