– Uutiset ovat suosittuja, samoin paikallisradio. Mutta parasta kolme vuotta sitten saamassamme radiossa on kuitenkin se, että nyt melkein kaikki käyttävät kuulosuojaimia, toteaa pääluottamusmies Harry Holmström, joka toimi myös työsuojeluvaltuutettuna siihen saakka, kun Leif Nyberg otti tehtävän hoitaakseen neljä vuotta sitten ja Harry siirtyi varamieheksi.

Harry tuntee Tammetin työsuojeluhistorian kuin omat taskunsa, mutta hän onkin tullut tehtaalle töihin jo 1970.

– Ruostepöly ja sisällä ajaneiden dieseltraktorien sauhut olivat kauheita. Vasta 90-luvulla saimme lävitse sen, että tuuletusta parannettiin ja tänne tuli kuonaimureita. Melu oli ankara ja korvat kovilla, mikä näkyi myös nykyisin hyvin toimivan yritysterveydenhuollon tarkastuksissa. Kun kuulosuojaimet tulivat, ne olivat yksinkertaisia eivätkä vaimentaneet ääntä yhtä hyvin kuin nykyiset laitteet, hän toteaa ja kertoo, että työntekijät maksavat puolet radion kustannuksista, noin 40 euroa.

Suojavarustusta on kartutettu vähitellen. Omat hanskat, joita käytettiin kun vielä tehtiin paljon käsityötä, korvattiin työhanskoilla. Työhaalarit tulivat 90-luvun puolivälissä, ne vuokrataan ja pestään yrityksen laskuun. Täällä Tammetilla työntekijät saavat työantajalta kahdet turvakengät, joten he eivät joudu kustantamaan itselleen jalkineita lainkaan, toisin kuin joissakin muissa yrityksissä. Suojalasit omilla vahvuuksilla saa käytyään optikolla. Saatavilla on myös venttiilillä varustettuja hengityssuojaimia.

Kutoja ja koneenhoitaja sekä vasta valittu työsuojeluasiamies Bengt Friberg lupautuu pyydettäessä esittelemään tämän päivän suojavarustustaan. Sisäänostaja Jan-Erik Malmén, joka toimii sisäänostajana ja on niin ikään vasta valittu työsuojeluasiamies, laskee pikaisesti, että Bengtin kokonaisvarustuksen hinta nousee noin 120 euroon, kun vuokrahaalareita ei lasketa mukaan.

– Varusteet ovat ihan ok, mutta hengityssuojain on hankala. Sitä en pysty koko ajan käyttämään, sanoo astmasta kärsivä Friberg, jonka taudin mahdollista työperäisyyttä selvitetään paraikaa. Hän olikin mielissään, kun särmäyskoneelle asennettiin pisteimuri. Eri suojainten yhtäaikainen käyttö ei aina onnistu. Hän joutui aikaisemmin usein riisumaan kuulosuojaimet, koska niiden käyttö yhtä aikaa hitsauslasien kanssa ei onnistunut. Nyt hänellä on uudet lasit.

Vaihteleva työympäristö

Mutta suojaimet ovat vain yksi osa kokonaisuudesta. Tärkeintä on luoda hyvä työympäristö, senhän sanoo jo lakikin. Leif Nyberg kertoo, että Tammet on panostanut viime vuosina kovasti työympäristön parantamiseen ja siinä erityisesti pölynpoistoon. Työsuojeluohjelmassa on priorisoitu tuuletus ja ergonomia sekä meluntorjunta.

Konekantaa uudistetaan vähitellen, koska vanhojen koneiden melutaso on osoittautunut ongelmalliseksi. Väliseinien rakentaminen melun vähentämiseksi isoissa tehdassaleissa ei ole tarkoituksenmukaista, koska yksi työntekijä hoitaa usein kahta tai kolmeakin konetta. Myös vanhoja ilmastointiputkia käydään läpi tuuletuksen parantamiseksi. Paraikaa on menossa ergonominen kartoitus. Myös riskianalyysi on tehty, mutta toimenpiteet ovat vielä kesken.

– Metalliteollisuus on itsessään likainen ja raskas ala. Meillä suurin ongelma on sinkitys. Paljon on tehty ja tehdään paraikaakin, mutta savu-, noki- ja hiilipölyongelmia esiintyy edelleen, Nyberg toteaa.

Malmén johdattaa kierrokselle tehdassaleissa. Sinkitysaltaan vieressä hengittäminen ei tunnu kovin raskaalta. Gunnar Bäckmanin mielestä edes hengityssuojain ei ole tarpeen, sillä tässä työpisteessä on viiden viime vuoden aikana saatu aikaan huomattavia parannuksia.

– Ennen tässä oli paljon savua ja todella huono ilma, sanoo Bäckman, joka on varustautunut kunnolla 455-asteisen sinkitysliuoksen roiskeita vastaan: erikoishaalarit, CE-merkityt rukkaset ja nitriilipohjaiset turvakengät. Mutta mikään suojavarustus ei ole täydellinen — housunpunttiin on palanut pyöreä reikä.

Sinkitysaltaan vieressä on eristeovi, joka estää vedon ulkoa pakkasesta.

Vetokoneiden ympärillä oleva jauhemainen pöly onkin sitten astetta isompi ongelma. Uusin vetokone on kuitenkin kokonaan peitetty ja vain humisee hiljalleen. hengityssuojain roikkuu huolettomasti putken päässä — onko se siis tarpeeton?

Jan-Erik Malmén avaa oven melupainajaiseen numero yksi. Sadanviiden desibelin korvia huumaava meteli estää täydellisesti keskustelun Taisto Kainulaisen kanssa stanssauskoneen vieressä. "Käytä kuulosuojaimia" kehottaan koneeseen kiinnitetty laatta. Ja Taisto tottelee.

Uusi porttiosasto on edellisen paikan täydellinen vastakohta. Päivänvalolamput loistavat mekaanikko Kim Lindgrenin yläpuolella, kun hän katkoo ja jyrsii metalliosia. Kun katkaisukone käynnistyy, pisteimuri kytkeytyy päälle automaattisesti: suojakupu laskeutuu hihnan päälle ja imee metallilastut.

– Hitsauslasit tummuvat automaattisesti, radiolla varustetut kuulosuojaimet ovat hieno juttu. Koko varustus on hyvä ja käytän sitä ahkerasti. Terveys on tärkeä asia, toteaa 25-vuotias Lindgren, joka siivoaa itse koneensa ympäristön.

Mutta jalat puutuvat, kun joutuu seisomaan koko päivän sementtilattialla. Toivomuslistalla onkin matto, joka kestää sulat alumiiniroiskeet.

Suojaimet — työjarrut

Vaikka työsuojeluvaltuutettu onkin, Leif Nyberg ei epäröi nimittää henkilökohtaisia suojaimia työjarruiksi. Ne ovat usein tiellä. Mukavia ne eivät käytössä nimittäin ole. Kun tekee töitä, hikoilee, eikä siinä ole apua edes kuulosuojainten vaihdettavista hikisuojista. Suojaimet ovat paikoillaan joskus, kun ympäristövaikutukset ovat pahimmillaan. Osa käyttää niitä ahkerammin kuin toiset.

– Suojainten käytön tärkeyden korostaminen auttaa hetken aikaa. Kaikesta huolimatta on tosi typerää olla niitä käyttämättä, hän sanoo.

Työsuojelupäällikkö Olof Nyström sanoo väliin, että osastoille pyritään saamaan enemmän suojeluvaltuutettuja. Tarkoitus on, että suojavarusteista keskustellaan ensin heidän kanssaan. Uudet työntekijät saavat perussuojavarustuksen ja vaikka koulun antama työsuojelutietous ei työsuojelupäällikön mielestä ole järin häikäisevää, nuoret kuitenkin käyttävät suojaimia mielellään. Paraikaa koulutetaan henkilöstöä, jonka on määrä jakaa uusille työntekijöille juuri näitä asioita koskevaa tietoa.

– Suurin ongelma on melu. Siihen auttaa vain pikku hiljaa tapahtuva konekannan uusiminen. Niin ikään olisi tärkeää saada kuriin pöly, metallinpöly ja natriumjauhe veto-osastolla. Koneiden yhteydessä olevat savuimurit ovat osoittautuneet toimiviksi. Ilman laatua ei ole mitattu neljään vuoteen, mutta mittaus suoritetaan tänä vuonna, koska työympäristö on muuttunut.

Vaikka työympäristöön ja suojavarusteisiin on panostettu, onnettomuuksia tapahtuu. Tässä kuvaan tulevat mukaan myös virheelliset työmenetelmät. Epämukava työasento ja raskaiden esineiden nostaminen käyvät fysiikan päälle.

– Vammat ovat suhteellisen lieviä: sormia jää puristuksiin koneissa, lankojen päät aiheuttavat pistohaavoja, sattuu nyrjähdyksiä ja joskus kaatumisia. Vuosittain neljä tapaturmaa, joista aiheutuu yli kolmen päivän sairasloma ja 10—12 lievempää tapausta. Mutta tavoitteena on tapaturmien suhteen nollataso ja sairaslomien vähentäminen 15:llä prosentilla tänä vuonna yhteistyössä vakuutusyhtiön kanssa, työsuojelupäällikkö vakuuttaa.

Pääluottamusmies Harry Holmström on pettynyt, ettei TYKY-toiminta houkuttele tarpeeksi väkeä. Eikö jakseta vai onko kiire kotiin? Millaisen arvosanan Holmströn ja Nyberg antavat Tammetin työsuojelulle ja työympäristölle? Vastaus tulee rivakasti.

– Nykyään melko hyvän. Mutta aina on parantamisen varaa. Myönteistä on, että työnantaja on viime aikoina ruvennut kuuntelemaan herkemmin ja ollut halukas satsaamaan melko paljonkin.

Ingegerd Ekstrand