– Vielä ei ole liian myöhäistä muuttaa työsuojelua koskevan lain nimeä työympäristölaiksi. Uutta lakiehdotusta viime vuonna työstänyt komitea keskusteli asiasta, muttei lopuksi halunnut muuttaa nimeä, vaikka uskoin ja toivon, että se niin tekisi. Laki tarvitsee toisenlaisen imagon, laajemman sisällön, hän sanoo ja viittaa Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan, joissa on jo pitkään ollut työympäristölaki.

Myös osa suomalaisista ammattiliitoista on jo ryhtynyt nimittämään omia toimitsijoitaan työsuojelusihteerin asemesta työympärisihteereiksi, koska heidän työssään on kysymys työympäristöstä kokonaisuutena. Sama komissio käsitteli ja hyväksyikin tekstin, jossa todettiin tarve luopua työsuojelun käsitteestä — lopullisessa mietinnössä asiaa ei kuitenkaan mainita.

Bjurström näkemyksen mukaan toiminnassa pitäisi painottaa sitä mikä on myönteistä, hyvinvointia, terveyttä ja laatua. On korkea aika liittää työsuojelu osaksi normaalia toimintaa, eikä kuten nyt, tehdä monia sinänsä hyviä asioita, mutta esimerkiksi henkilöstön kehittämisen nimikkeellä.

– Työsuojelu sai jossain vaiheessa hiukan huonon kaiun ja kärsii siitä edelleen. Mutta sitäkin tärkeämpi asia on, että niistä ajoista, jolloin työsuojelu liitettiin vain suojavarusteisiin, on tapahtunut valtava muutos, joka on edennyt asteittaisena prosessina. 70-luvulla tuli ennalta ehkäisevä näkemys, haluttiin poistaa tai minimoida riskit. 90-luvulla oivallettiin, että tarvittiin kokonaisnäkemystä, Bjurström perustelee nimenmuutosehdotustaan.

Näin sanoessaan Bjurström ei suinkaan halua sanoa, että henkilökohtaiset suojaimet olisivat turhia. Päinvastoin, ne ovat tarpeellisia ja ne ovat kehittyneet hienosti sekä laadullisesti että käytettävyydeltään.

– Vaaralliset työt ja työympäristöt edellyttävät laadukkaita suojavarusteita. Kaikkia riskejä ei pystytä poistamaan. Parhaiten riskien poisto onnistuu pysyvissä ympäristöissä kuten tehdassaleissa ja toimistoissa, mutta ei esimerkiksi rakennus- tai pelastustöissä. Mutta jos tahtoa löytyy, lainsäädäntöä noudatetaan lakia ja käytetään tervettä järkeä, työntekijät voidaan suojata melulta, kemialliset prosessit voidaan sulkea jne. Tällaiset asiat on saatava hallintaan, sillä työympäristön parantaminen vähentää suojavarusteiden tarvetta.

Bjurström toteaa, että me emme kaikesta kehityksestä huolimatta voi hyvin. Edelleen puuttuu jotakin, kokonaisnäkemys, huolenpito terveydestä ja hyvinvoinnista. Tässä yhteydessä nousee esiin selkeä sukupolvien välinen näkemysero. Monien vanhempien ihmisten mielestä perustyösuojelun saralla on edelleen riittävästi työtä.

Neljä tulevaisuuden tekijää

Kehityspäällikkö Bjurström mainitsee neljä tekijää, jotka tulevat vaikuttamaan näkemyksiimme tulevaisuuden työympäristöstä. Ensinnäkin työympäristöt ja sen myötä ongelmat kuten työkin ovat muuttuneet. Kehityksen suunta on se, että työtapaturmien kuten ammattitautienkin määrä on laskussa. Meillä on ote fyysisestä ympäristöstä, mutta nyt pitäisi pystyä vaikuttamaan psykososiaaliseen ympäristöön: stressiin, loppuun palamiseen, väkivaltaan ja kiusaamiseen.

– Toiseksi on kysymys imagosta. Yritykset ovat alkaneet tarkkailla toisiaan. On ehkä hiukan yllättävää, että etupäässä ulkomaiset yritykset kyselevät, miten työympäristö on meillä järjestetty. Jos etiikassa ja moraalisissa on puutteita, tuotteita ei osteta. Kolmanneksi tulevat taloudelliset syyt. Hyvä työympäristö kulkee rinnan tuottavuuden kanssa ja on kilpailutekijä, joka on otettava huomioon.

Neljäs tekijä on puhtaasti strateginen. Tietyillä aloilla uhkana on työvoimapula. Jos työympäristö on kehno, uusien työntekijöiden saaminen on vaikeaa. Ongelma on myös kansantaloudellinen. Jos ympäristö on huono, työntekijät hakeutuvat liian aikaisin eläkkeelle. Työstä on tehtävä houkuttelevaa, ei saa takertua vain riskeihin. Muutoin nuoret valitsevat vaihtoehtoisen elämäntavan, jättäytyvät työelämän ulkopuolelle, kehityspäällikkö filosofoi.

Ajatus on, että työpaikkojen on itse ratkaistava ongelmansa, mutta voivatko kaikki olla asiantuntijoita kaikissa kysymyksissä? Työterveydenhuolto on yksi niitä tahoista, jotka on kytkettävä mukaan. Lain mukaan työterveyshuollon on oltava ennaltaehkäisevää. mutta sitä se ei aina ole, Lars-Mikael Bjurström toteaa.

– Se on Suomelle hiukan kiusallista. Me olemme kerskaillet modernilla ja kattavalla lainsäädännöllä. Nyt kun lakia tarkistetaan, sen toimintaa kohtaan on esitetty runsaasti kritiikkiä. Työterveyshuollossa on selkeä resurssipula, ja ehkä pulaa on myös tiedosta ja ajasta.

Työsuojelussa ja työterveyshuollossa puhutaan usein eri kieltä, toisessa teknistä ja toisessa lääketieteellistä.

– Yhteisiä työmuotoja on huomattavan vaikea löytää. Meidän on saatava aikaan vuoropuhelua mahdollisimman pian.

"Työympäristö" mahdollinen

SAK:n työympäristösihteeri Raili Perimäki myöntää, ettei työsuojelu käsitteenä merkitse kaikille ihan samaa. Käytännössä "työsuojelu" liitetään yksinomaan perinteisiin työtapaturmia koskeviin kysymyksiin, vaikka käsitteen pitäisi kattaa kaikki asiat, jotka liittyvät työntekijöiden suojeluun työssä ja työterveyteen.

"Työympäristö" on terminä laajempi ja kattaa työelämän kaikki uudetkin riskitekijät. Periaatteessa SAK:lla ei ole mitään sitä vastaan, että laki suojelusta työssä nimettäisiin uudelleen työympäristölaiksi. Mutta emme me muutosta aja, Perimäki sanoo.

Ingegerd Ekstrand

  Henkilökohtaisia suojaimia tarkastetaan kymmenissä eri laitoksissa ympäri Eurooppaa. Valmistaja valitsee itse kenen puoleen tuotteineen kääntyy. Suomessa vain Työterveyslaitoksen fysiikan osasto on ns. "notified body", jolla on oikeus tarkastaa suojaimia ja myöntää CE-merkkejä.

– Menetelmät vaihtelevat, eikä se että jokin tuote on saanut CE-merkin jossakin EU-maassa, välttämättä merkitse aivan samaa toisessa EU-maassa, korostaa yli-insinööri Kauko Konttinen sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston valvontayksiköstä, joka puolestaan valvoo, että suomalainen tarkastusyksikkö toimii.

CE-merkittyä tuotetta ei kenties ole testattu suomalaisissa talvisissa pakkasoloissa, vaan esimerkiksi Ranskassa. Suojakäsineet, jotka on testattu jonkin kemikaalin varalta, voivatkin päästää lävitse jotain toista kemikaalia. Lisäksi Suomen markkinat ovat pienet ja käyttöohjeet saattavat olla puutteellisia.

Yksinkertaisimmat suojaimet kuten esimerkiksi puutarhahanskat eivät tarvitse CE-merkintää, mutta kahteen muuhun kategoriaan kuuluvat suojaimet tarvitsevat. Kuulosuojaimista, kypäristä ja esimerkiksi teurastajankäsineistä valmistajan on hankittava todistus ja allekirjoitettava vakuutus, että kaikki samaa tyyppiä olevat tuotteet täyttävät vähintään samat CE-vaatimukset. Todistusta ei kuitenkaan tarvitse liittää joka tuotteeseen. Hengityssuojaimia, kemikaalikäsineitä, sähköä eristäviä suojaimia ja muita varusteita, joiden on määrä suojella käyttäjää hengenvaaralta tai muilta vakavilta vaaroilta, tutkitaan pistokokein tarkastuksen jälkeenkin tai sitten tuotteen laadun takaa valmistajan käyttämä hyväksytty laatujärjestelmä. EU:lla on kaikkiaan noin 200 erilaista standardia. Työnantaja vastaa siitä, että oikea tuote valitaan oikeaan työprosessiin.

Laki asettaa myös maahantuojille ja myyjille tietyn vastuun tarjoamistaan tuotteista. STYL, työsuojelualan yritysten liitto, antaa jäsenyrityksilleen koulutusta niistä vaatimuksista, jotka erilaisten suojainten on täytettävä. Viimeksi on paneuduttu erilaisiin jalkineisiin.

Myös sosiaali- ja terveysministeriö auttaa suojavarusteiden valinnassa. Se on muun muassa julkaissut työpaikan henkilökohtaisia suojaimia käsittelevän käsikirjan. Konttinen neuvoo työntekijöitä vaatimaan kunnollisia suojaimia.

Tuote voidaan kieltää

Jos joku tuote osoittautuu puutteelliseksi, siitä on ilmoitettava EU:n komissiolle. Komission pitää käsitellä asia kiireellisenä ja ilmoittaa muille EU-maille mahdollisista markkinarajoituksista.

Konttinen korostaa, että viranomaiset eivät ota käyttöön raskainta tykistöä, jos virhe on merkityksetön. Kysymys on myös siitä, että virhe on pystyttävä osoittamaan, on saatava pitävät todisteet puolueettomalta elimeltä.

– Kun Suomi ilmoitti, että kemikaalien käsittelyyn tarkoitetuissa suojakäsineissä oli reikiä, kun ne oli otettu pakkauksesta, tuotetta ei vedetty pois. Paikalla ei pakkausta avattaessa ollut viranomaisia.

Käsineitä ei siis vedetty pois markkinoilta. Amerikkalaisvalmistaja perusti uuden tehtaan, paransi menetelmiä ja tutkitutti tuotenimeä vaihtaneet käsineet toisessa eurooppalaisessa laitoksessa.

– Vakavan onnettomuuden sattuessa työsuojelutarkastaja tutkii, onko suojaus ollut oikeanlainen ja olisiko riski voitu ennakoida, Kauko Konttinen toteaa,

Ingegerd Ekstrand

– Työsuojelutarkastajat totesivat, ettei nostolaite täyttänyt tiettyjä normeja. Autokorjaamon työntekijöille riski oli ilmeinen, eikä sellaisella tilanteessa henkilökohtaisesta suojavarustuksestakaan ole mitään apua. Soitimme hälytyskelloja viime keväänä, ja meille tuli runsaasti huolestuneita puhelinsoittoja, enimmäkseen työnantajilta, kertoo Metalliliiton työsuojelusihteeri Raimo Kärnä. Vaadittiin tuontikieltoa. Kesäkuussa Metalliliitto kääntyi ministeri Soininvaaran puoleen ja vaati laitteelle käyttökieltoa. Turhaan.

– Autonosturi on hyväksytty ja saa siksi kelvata, kuului vastaus. Minkäänlaista tukea emme ole saaneet myöskään sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta. Asettaako ministeriö omien työsuojelutarkastajiensa pätevyyden kyseenalaiseksi? Onko meidän odotettava, että menetetään ihmishenkiä ennen kuin jotain tehdään? Ja kuka kantaa moraalisen vastuun, Kärnä kysyy.

Useita läheltä piti -tilanteita on sattunut, esimerkiksi Pohjanmaalla putosi yksi auto. Onni oli matkassa, koska yksikään työntekijä ei sattunut jäämään alle. Merkkikorjaamoissa ja muissa isommissa korjaamoissa tämän laitteen käytöstä on luovuttu, mutta laitteita on eri puolilla Suomea edelleen käytössä parisenkymmentä.

Ennakkotapaus siitä, että lainvastaiset koneet voivat tuoda rangaistuksen sekä maahantuojalle että työnantajalle, vaikka koneessa olisikin CE-merkintä, on olemassa.

Metallilevyseppä oli auttamassa esimiestään särmäyspuristimen työkalujen vaihdossa ja sormet jäivät puristuksiin, kun kone lähti käyntiin. CE-merkinnällä varustettu puristin todettiin puutteelliseksi ja Helsingin käräjäoikeus tuomitsi sekä yrityksen toimitusjohtajan että laitteen maahantuojan tuntuviin päiväsakkoihin tammikuussa 2001. Vammoja saanut työntekijä sopi asian työnantajansa kanssa ja hänelle maksettiin liki 130 000 markan suuruinen korvaus.

Kärnä tähdentää, että koneet ovat kuitenkin yleensä muttuneet paljon entistä turvallisemmiksi. 70-luvun alussa kone oli syypää lukuisiin tapaturmiin, nykyään vastaava prosenttiluku on noin viisi.