– Minulla on helvetin hyvä säkä kun muija on hieroja, koneistaja Jari Tillonen tokaisee.

Hieroja-vaimolla onkin riittänyt viime vuodet tekemistä työvuoroista raahustaneen miehensä elvyttämiseksi. Puuntyöstölaitteita sellu- ja paperiteollisuuteen valmistavalla Andritz Oy:llä työskentelevä Jari virnuilee hotkineensa viime ajat särkylääkkeitä kuin kilpahevonen. Lisäksi hän piti puolitoista kuukautta sairaslomaa ja ravasi fysioterapeutilla. Ja selkää sen kun särki.

Selän vihoittelulle oli kolme yksinkertaista, vääristä ja liian raskaista työasennoista johtuvaa syytä: nostaminen, kurkottelu ja kiertoliike. Lisärasite löytyy siitä, että kun Jarin koneella aiemmin tehtiin samoja koneen osia vain pari kuukautta vuodessa, viimeisen vuoden aikana niiden tuotanto on ollut jatkuvaa. Parhaimmillaan hakun teränpidikkeitä valmistuu työvuoroa kohti kymmenkunta kappaletta - jokaisen alkupaino on nelisenkymmentä kiloa.

– Kappaleiden nostaminen kulmahyllyyn kylkipuristimeen tapahtui pelkästään lihasvoimalla. Selkä joutui koville paitsi työstämisen esivalmisteluissa, myös jatkuvaa kiertoliikettä vaativassa koneistusvaiheessa.

– Rupesi vähän ärsyttämään, että 32-vuotias mies on tässä kunnossa. Alaselkä vaivasi, vuorokaveri taas kärsi niska- ja hartiaseudun tulehduksesta, joka johtuu ehkä siitä, että hän on vähän lyhyempi ja joutui kurkottamaan vielä enemmän.

Ongelman syitä alettiin pohtia Andritzilla erilaisissa kokoonpanoissa ja useissa työryhmissä.

Koroke, nosturi ja reikä kappaleeseen

Nostamista, kurkottelua ja kiertoliikettä vastaan otettiin aseiksi nosturi, työskentelykoroke ja reikä metallikappaleeseen nostokoukkua varten. Nykyisin Jari työskentelee mittatilauksena rakennetulla korokkeella ja välttää näin kurkottelun. Työstettävät rautamöhkäleet puolestaan nousevat koneelle nosturilla.

Yksinkertaisen kuuloiset niksit, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Työsuojeluvaltuutettu Arto Hämäläinen toteaakin, että keinot tämän kaltaiseen parannukseen löytyvät ainoastaan käytännön tekijöitä kuulemalla ja pitkälle hiotulla kehitystyöllä.

– Tällaisiin ongelmiin ei löydy valmiita ratkaisuja. Joudumme miettimään asiaa moneen kertaan työntekijöiden kanssa, sillä parhaat ideat lähtevät käyttäjiltä itseltään, Hämäläinen sanoo.

Yhdeksi ratkaisuksi fyysisesti kuluttavalle työlle hän pitäisi työkiertoa, joka vaikuttaisi samalla myös henkiseen työssä jaksamiseen.

Hämäläinen sanoo, että Antritzin johdossa työntekijöiden omaehtoiset työsuojeluparannukset otetaan kannustaen vastaan. Selkäkolotukset tuoreessa muistissaan olevalla Jarilla tosin on se kanta, että ripeämminkin parannukset voisivat toteutua.

Kroppa kertoo, mitä kehitettävä

Uudenlaisten työmenetelmien toteuttaminen vaati paitsi syvällistä pohdintaa työsuojelutoimikunnassa, myös yhteistyötä suunnittelijan kanssa. Käytännön ongelmana oli löytää sopiva kappaleiden nostoväline. Koska teränpitimiin ei saa jäädä puristusjälkeä, kappaleiden nostamista varten piti tehdä räätälöity ratkaisu eli nostolaitetta varten kappaleen sivuun porattava reikä.

– Suunnittelijalta piti saada lupa reikien poraamiseen.

Uudistuksen myötä terän pitimien tuotantovauhti on hieman hidastunut. Jari toteaa, että vie myös oman aikansa tottua nostolaitteen käyttöön, varsinkin kun homma toimi sukkelasti omilla selkävoimilla.

Vaikka nostamiselta jo vältytään, Jari on edelleen työvaiheen jatkokehittelyn kannalla, muun muassa hydrauliikkakiinnitystä pitäisi vielä muuttaa.

– Nosturin kiinnittimiä varten tulisi saada hydrauliset kylkipuristimet, sillä nyt käyttöönotettu koukkusysteemi ontuu.

Koneella tähän mennessä tehdyistä uudistuksista on vasta muutama viikko, mutta muutokset ovat jo näkyvissä.

– Olo tuntuu jo selvästi paremmalta.

Jarin kroppa ei kuitenkaan ole unohtanut toista työympäristön vaatimaa parannusta: hallissa käyvä jatkuva veto pitäisi saada loppumaan. Seuraava kehittämisen paikka löytyykin siitä, miten saada isot tavarat sisään ja ulos isosta ovesta ilman että halleissa käy jatkuva veto.

Sirpa Palokari