Radion ja puhelimen yhdistäminen kypärään tuntuu lisäävän käyttöhalukkuutta. Uuden laitteen korkea hinta vaatii työnantajan vastaantuloa.

Suomen satamissa on vajaat 4 000 ahtausalan työntekijää. Vakavien onnettomuuksien määrä on jo pitkään ollut laskussa, vaikka työvauhti onkin kiristynyt äärimmilleen.

Venähdysten ja nilkan vääntymisten kaltaisia tapaturmia sattuu edelleen turhan usein.

Yleisimpiä henkilösuojaimia ovat turvakengät ja suojakypärät.

Laskennallisesti turvakengän teräskärki suojaa jalkaterää noin 2 000 kilon puristusta vastaan. Putoavalta taakalta teräskärki ei pelasta.

Turvajalkinemarkkinoilla toimii useita suomalaisia yrityksiä. Eri valmistajat tarjoavat yhteensä kymmeniä erilaisia kenkämalleja.

– Alkuaikoina tarjolla oli pari kolhon näköistä kenkää, Helsingin sataman työsuojeluvaltuutettu Arto Sorvali muistelee.

– Nykyään kengät ovat suosittuja myös vapaa-ajan jalkineina. Varsinkin vettä hylkivät materiaalit ovat lisänneet kenkien suosiota. 95 prosenttia sataman ns. jalkamiehistä ja 70 prosenttia työkoneen kuljettajista käyttää nykyisin turvajalkineita.

Ulkonäköön panostamisesta huolimatta turvajalkineen pari tärkeää ominaisuutta on jäänyt puutteellisiksi.

– Pohjat on hengenvaarallisen liukkaat talvella, sanoo kemiläinen ahtaaja Veijo Tomperi, joka on ollut itsekin monta kertaa ollut lentää päälleen.

– Tuurilla olen säästynyt pahemmilta vahingoilta.

Turvajalkineiden liukkaudesta on kokemusta joka puolella Suomea. Haminan sataman työsuojeluvaltuutettu Tuomo Paronen kylläkin väittää, että liukkaus vähenee kun kenkiin viitsii laittaa liukuesteet. Tosin sisälle mentäessä on sitten irrottelun vaiva.

Työnantajan panosta tarvitaan

Turvajalkineiden suojaavat heikosti pakkaselta. Kemin sataman työsuojeluvaltuutettu Hannu Riikonen sanoo, että 20 asteen pakkasella turvakengällä ei pärjää. Käytännössä tämä tarkoittaa Perämeren satamissa yhteensä noin kuukauden verran työpäiviä.

Työnantajan panostuksella on merkitystä uusien suojaimien käyttötiheydessä. Korvatulpat ja kuulokemalliset suojaimet eivät koskaan ole olleet käyttäjien mieleen. Niitä käyttäessään esimerkiksi ns. näyttömies ei kuule radiopuhelinta. Helsingissä kuulosuojainten suosio lisääntyi, kun työnantaja suostui kustantamaan meluisiin paikkoihin uuden tyyppisen suojaimen. Siinä kypärään ja valjaisiin on yhdistetty radiovastaanotin ja puhelin. Uudessa mallissa työntekijän kädet jäävät vapaaksi. Melusuojaus on ahtaustyössä tarpeellinen laivojen ilmanvaihdon äänekkyyden ja työkoneitten metelin takia. Yksi uuden mallinen suojain maksaa yli kolmesataa euroa. Työnantaja on kustantanut Helsingin satamassa noin 60 henkilökohtaista suojainta.

Kaikissa satamissa työnantaja ei ole ollut halukas panostamaan yhtä paljon. Haminassa firma korvaa vain 80 markkaa kypärä-kuulosuojain-radioyhdistelmästä. Parosen mukaan vikaan mentiin siinä, että kotkalaiset olivat ehtineet hyväksyä jo sopimuksen ja firman pitää kuulemma noudattaa yhtenäistä linjaa.

Työsuojeluvaltuutettuna Paronen lataa vahvaa kritiikkiä myös omiinsa päin:

– On häpeäksi ahtaajille, että konttilaivapuolella suojakypärää käyttää vain parikymmentä prosenttia väestä ja surraustöissä ehkä 80 prosenttia.

– Kun rakennustyömailla kypärät ovat aivan yleisessä käytössä, niin miten ahtaajien niskat voivat olla niin paljon heikommat etteivät kestä kypärän painoa, Paronen lataa.

Mukavuuslippumiehistöt suojattomia

Hengitysilman epäpuhtauksilta suojautuminen koetaan tunnetusti vastenmieliseksi. Vaarallisimpien lastien käsittelijät toki käyttävät kiltisti suodattimia niiden hankaluuksista huolimatta. On syytäkin. Esimerkiksi Mäntyluodosta lähtee muutaman kerran vuodessa Outokummun Harjavallan tehtaiden rikastetta joka on niin voimakasta, että se syö metrin ratakiskoa viikossa. Näin kertoo pääluottamusmies Juhani Koskinen.

Mäntyluodossa käsitellään muutenkin suhteellisen paljon erilaisia kemikaaleja. Suomalaiset ahtaajat osaavat huolehtia terveydestään.

– Sääliksi käy näitä pahimpia lasteja noutamaan tulevien mukavuuslippulaivojen miehistöjä. Heillä ei useinkaan ole minkäänlaisia suojaimia. Meidän pojat heittelee niille laivaan naamareita alkajaisiksi, Koskinen kertoo.

Teollisuuden kemikaaleja käsittelevissä satamissa pölyävät lastit ovat myös muiden kuin varsinaisesti laivaa purkavien ahtaajien riesana.

–Meillä Kemissä tuulee aina, jokaisen kuorman jälkeen laiturilla pölisee pitkän aikaa, Riikonen sanoo.

Kemiläiset käyttävät etupäässä keveitä pölysuojaimia. Kaikkein tympeimpiä paikkoja hengityssuojaintenkin kanssa on metsäteollisuuden jauhemaisten kemikaalien purkaminen siiloihin.

Henkilösuojaimien käyttöön on tähän asti suhtauduttu eri satamissa melko maltillisesti. Ketään ei voi pakottaa, tuntuu olleen yleisenä linjana. Tosin Helsingissä on aikanaan löytynyt työnantajan ja ammattiosaston kesken yhteinen tiukka linja. Suojaimen käytön laiminlyönti on voinut olla varoituksen paikka. Sorvalin mukaan näin pitkälle ei ole kuitenkaan tarvinnut mennä. Haminassa sanktiot on hiljattain otettu pohdittavaksi työnjohtajien koulutuksessa.

Eino Nykänen