– Näistä on apua ja haittaa muusikon työssä. Suojaimet ovat tarpeen, mutta koska soittajan pitäisi kyetä myös kuulemaan pienimmätkin musiikin vivahteet, niin suojainten käyttö voi olla kaksipiippuinen juttu. Kaikkein tehokkain tapa soittajan kuulon suojaamiseksi olisikin vaikuttaa esimerkiksi tilojen akustiikkaan ja orkesterin soittajien paikkojen uudelleenryhmittelyyn.

– Mutta varsinkin viihdemusiikin tilat, ravintolat tai entiseen maitokauppaan perustetut karaokebaarit ja erilaiset salit ovat akustiikan kannalta melko toivottomia. Eivätkä varta vasten konserttisaleiksikaan rakennetut tilat aina saa kehuja akustiikastaan.

– Soittajien sijoittelu orkesterissa vaikuttaa myös. Nythän klassisen musiikin konserteissa vaskien hurja äänenpaine tulee suoraan puupuhaltajien korviin. Soittajien sijoitteluun vaikuttaminen on kuitenkin asennekysymys, sillä perinteet ovat tiukassa tässäkin lajissa, arvioi Kauko Saari.

Akustiikan suunnittelu ennaltaehkäisee

Tässä asiassa pitää niin arkkitehtien, työterveyshuollon, miksaajien kuin ravintoloiden johdonkin puhaltaa yhteen hiileen. Tosin nyt tuntuu puhuvan vain raha. Ja asutuskeskuksiin pitäisi suunnitella tilat kevyen musiikin esittämiselle, eikä niitä kannata sijoittaa vanhainkodin viereen. Hyvin suunnitellut ja akustisesti hyvät tilat ennaltaehkäisevät niin muusikoiden kuin kuuntelijoidenkin kuulovaurion riskiä. Akustisesti hyvä tila ei vaadi liikaa desibelejä.

Kuulosuojainten käyttö on helpompaa rock-muusikolle kuin sinfoniaorkesterin soittajalle. Viihdemusiikissa usein riittää karkeahko erottelu, mutta klassisen musiikin soittajien pitäisi kuulla kaikki vivahteet — ja vielä koko orkesterin olisi kuultava samalla tavalla.

Tosiasia Saaren mukaan on se, että jos muusikko aikoo tehdä työtään eläkeikään asti, hänen on suojattava itseään. Ei jääkiekkoilijakaan lähde kentälle suojaamatta.

– Ammattimuusikoilla on hyvin usein kuulo vaurioitunut — enemmän tai vähemmän. Nuoremmat pitävät parempaa huolta itsestään. Vanhemmat taas ovat välinpitämättömiä ja monilla onkin jo kuulo heikentynyt.

– Ongelmana on kuitenkin se, että jos orkesterissa osa käyttää suojaimia ja osa ei, niin silloin joku aina soittaa liian voimakkaasti. Suojaimia käytettäessä taas häipyvät pienet nyanssit ja soitosta tulee tasapaksua lauantaimakkaraa. Itse asiassa ihannetilanteessa koko orkesterilla pitäisi olla yhtä hyvä kuulo ja samanlaiset suojaimet.

Kertakäyttötulpista apua yleisöllekin

Tavallisia kertakäyttöisiä korvatulppia Kauko Saari suosittelee musiikkifestareiden yleisöllekin. Hän on viime vuosina ollut mittaamassa rock-konserttien desibelejä ja Kuulonhuoltoliitto/Suomen Tinnitusyhdistys on jakanut kertakäyttöisiä korvatulppia yleisölle.

– Näissäkin konserteissa voitaisiin äänenvoimakkuutta laskea kovaäänisten uudenlaisella sijoittelulla. Kaiken äänen isolla stadionilla tai puistossa ei tarvitsisi tulla lavan reunalta vaan osa kovaäänisistä pitäisi sijoittaa esimerkiksi yleisöjoukon puoliväliin. Näin pienemmälläkin teholla kuultaisiin hyvin, jopa paremmin.

Kertakäyttöiset korvatulpat eivät Saaren mukaan tällaisissa konserteissa haittaa kuuntelua. Ne pudottavat äänenpainetta vain 10—15 desibelin verran.

– Ne jopa parantavat vaikutelmaa, sillä hälyt jäävät pois ja näin yleisö kuulee paremmin sen, mitä on tullut kuuntelemaan. Muutaman minuutin jälkeen ne eivät tunnu oudolta korvissa ja kavereiden kanssa voi keskustella entiseen malliin. Kannattaa kokeilla!

Haittaa muissakin ammateissa

Kuulon heikkeneminen on varsin yleistä ja siitä on haittaa muillekin kuin ammattimuusikoille. Korvan status on kuitenkin Kauko Saaren mukaan huono edunvalvonnassa. Kuulon alenemaa ei pidetä tarpeeksi vakava haittana, vaikka se saattaa aiheuttaa joillakin aloilla isoja tappioita.

– Jos esimerkiksi puhelinmyyjältä tilataan 5 000 pannua ja tehdas toimittaa 5 000 kannua, niin tappiota siitä syntyy. Ja jos koneenhoitaja ei erota, että koneen saundi muuttui, niin siitä saattaa seurata miljoonaremontti. Näin siksi, että kuulo on jokin verran heikentynyt.

Työterveyslaitoksen mukaan jo 10 desibelin kuulonalenema on vaikea kuulovamma henkilöillä, jotka tarvitsevat ammatissaan erinomaista kuuloa.

Kuitenkin kuulon alenemaa taitaa olla mahdoton saada ammattitaudiksi. Kun potilas kuulee puhetta, niin se riittää lääkäreiden mukaan. Saarella on tästä omakohtaista kokemusta. "Ei sillä ole väliä rumpujen paukuttajalle" –asenne on tuttu. Uransa hän on tehnyt sekä muusikkona että opettajana Oulunkylän Pop/Jazz Musiikkiopistossa (nykyinen Pop/Jazz Konservatorio) ja Sibelius-akatemiassa.

Saari pääsi pitkien valitusten jälkeen eläkkeellä tinnituksen vuoksi. Siitä hän kärsi ajoittaisesti vuosien kuluessa.

– Mutta kun loppuvuodesta 1991 kuuntelin Pop/Jazz Konservatoriossa kurssitutkintoja, niin korvat jäivät pysyvästi soimaan.

– Ensin en ollut huolissani, koska korvat olivat soineet ennenkin, mutta ne soivat vielä joulun ja uudenvuoden. Loppiaisena olin jo niin hermostunut, että menin lääkärille, joka diagnosoikin tinnituksen. Itse en aiemmin tautia/sairautta tuntenut.

– Suomen Muusikkojen Liittoa saan kiittää, että lopulta pääsin eläkkeelle. Liiton tuleva puheenjohtaja, lakimies Ahti Vänttinen hoiti tapaukseni hyvin. Nyt teen vapaaehtoistyötä kuulon suojaamisen puolesta ja toimin Kuulonhuoltoliitossa.

Aino Pietarinen