Opiskelijat ovat tiukoilla. Opintotuki ei riitä elämiseen, eikä niitä paljon mainostettuja hyväpalkkaisia ja vakituisia työpaikkoja enää tunnu olevan olemassakaan. Jotkut uskovat julkisenkin puolen virkojen muuttuvan pätkäprojekteiksi ja kalliilla kouluttautuneiden kansalaisten joutumista ikuisiksi työnhakijoiksi.

Itse asiassa tämä on todellisuutta jo nyt. Työvoimatoimistossa oli maaliskuussa kirjoilla 288 000 työtöntä työnhakijaa, heistä työttömyysturvan työssäoloehdot jäivät täyttymättä yli 70 tuhannella. Miten sosiaaliturvajärjestelmä sopeutuu tähän? Onko ay-liikkeellä voimaa ja innovatiivisuutta järjestelmän kehittämiseen.

Naisten euro on yhä 80 senttiä ja naiset tekevät leijonan osan pätkä- ja silpputöistä. Yksi syyllinen tilanteeseen on se, että naiset pitävät edelleen valtaosan vanhemmuudesta aiheutuvista vapaista. Tällöin äitien poissaoloista aiheutuvat kustannuksetkin jakautuvat epätasaisesti naisten ja miesten työnantajille. Tässäkin kohtaa työntekijäjärjestöiltä voisi odottaa entistä tiukempaa otetta ongelman poistamiseksi.

Viime kädessä kyse on arvoista ja poliittisesta tahdosta. Luomalla keinotekoisia kilpailuasetelmia esimerkiksi lapsiperheiden ja eläkeläisten välillä, hämärretään sitä faktaa, että poliittinen tahto tehdä ihmisten hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia, mutta radikaaleja uudistuksia puuttuu.

Ay-liike syntyi alistetussa asemassa olevien auttamiseksi ja se oli mukana rakentamassa Suomesta hyvinvointiyhteiskuntaa. Palkkatyöläisten olot ay-liikkeen syntyaikoina olivat nykyiseen verrattuna käsittämättömän kurjat. Pitkäjänteinen työ on selvästi tuottanut tulosta.

Nykyisin tilanne on kuitenkin siksi muuttunut, että heikoimmassa asemassa ovat ne, jotka eivät palkkatyön syrjään pääse lainkaan. Näillä ihmisillä ei ole omaa edunvalvontaorganisaatioita. Jos työntekijöiden edunvalvojat eivät näe oman viiteryhmänsä ulkopuolelle, alkuperäinen heikompiosaisten auttamisesta lähtenyt tasa-arvoa, reiluutta ja solidaarisuutta tavoitellut liike häviää historiaan.

Eetu Komsi ja Saila Ruth