Ay-keskusjärjestöjen CGILn, CISLn ja UILn järjestämässä protestissa kerrottiin pääministeri Silvio Berlusconille, että elämästä on tulossa eläkeläisille yksinkertaisesti liian kallista.

Eläkeläisten mielenosoitus oli jatkoa keskusjärjestöjen maaliskuun lopulla järjestämälle päivän yleislakolle, jolla niinikään vastustettiin Berlusconin talouspolitiikkaa.

– Mielenosoituksemme oli suurempi menestys kuin osasimme odottaa. Se ei tule myöskään jäämään viimeiseksi. Kaikki kertoi eläkeläisten pahasta olosta, joka johtuu hallituksen sosiaali- ja talouspolitiikasta. Hallitus on kuin meitä ei olisi olemassakaan, sanoo CGILn eläkeläisliiton pääsihteeri Betty Leone.

CISLn eläkeläisten pääsihteerin Antonio Udan mukaan on lisäksi tärkeää, että eläkeläisten ay-järjestöt pääsevät neuvottelupöytään, kun keskustellaan eläkeläisiä koskevista kysymyksistä.

– Rooma oli suorastaan historiallinen voimannäytös. Koskaan aiemmin emme ole yhdessä ilmaisseet mieltämme tällä tavoin, riemuitsee Uda.

– Olikohan marssillamme mitään vaikutusta. Sosiaaliministeri Roberto Maroni teeskentelee, ettei meitä ole olemassakaan, eikä Berlusconi ei ole maininnut koko tapahtumaa, vitsailee UILn eläkeläisten varapj. Graziana Delpierre.

Pitkät perinteet

Italian ay-liikkeen eläkeläisten liitoilla on puolivuosisatainen historia.

Eläkeläisten liitot syntyivät pian sen jälkeen, kun kaikkien puolueiden ay-väen vuosina 1944–48 koonnut CGIL, Confederazione Generale Italiana del Lavoro, jakaantui.

CGIL jatkoi kommunistiselta ja sosialistiselta pohjalta, perustuslailliset ja sosiaalidemokraatit perustivat UILn, Unione Italiana del Lavoron, 1949 ja vuonna 1950 syntyi katolinen CISL, Confederazione Italiana Sindacati Lavoratori.

CGILn eläkeläiset saivat oman etujärjestönsä 1949, CISLn 1952 ja UILn järjestö muotoutui nykyiselleen 1970-luvulla.

Eläkeläisliittojen jäsenmäärä on lähes 6 miljoonaa, kun olmessa ay-keskusjärjestössä on yhteensä reilut 10 milj. jäsentä! Kaikkiaan Italiassa on eläkeläisiä n. 14 milj.

Kolme eläkeläisjärjestöä kuuluvat Euroopan ay-keskusjärjestön EAY:n eläkeläisjärjestöön FERPA:an. Italialaiset ovat FERBAn kantava voima, sillä eurooppalaisjärjestöön kuuluu n. 10 milj. jäsentä.

Neljäsosa yli 65-v.

Eläkeläisjärjestöjen toiminta on edunvalvontaa siinä kuin muunkin ay-liikkeen.

– Kun järjestöt syntyivät, haluttiin eläkeläisiä puolustaa taloudellisesti, sillä sodan jälkeen tilanne oli vaikea. Talousasioista edunvalvonta on laajentunut terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon, kertoo CISLn eläkeläisten varapj. Valeria De Bortoli, entinen vaatetehtaan luottamusmies.

Italiassa on 3 miljoonaa ihmistä, jotka tarvitsisivat hoitoapua suoraan kotiinsa. V. 2000 Italian parlamentissa hyväksyttiin suunnitelma, jonka tavoitteena oli kotihoidon järjestäminen.

Myös oppositiossa ollut Berlusconin oikeisto hyväksyi esityksen erillisen rahaston perustamisesta. Eläkeläisten ay-siipi syyttää nyt Berlusconia lakiesityksen tahallisesta unohtamisesta ja välinpitämättömyydestä koko asiaa kohtaan.

Hoitoapua tarvitsevien määrä on kasvussa. Vaikka syntyvyyden lasku näyttää pysähtyneen, Italian väestörakenne muuttuu huonompaan suuntaan. Nykyiselläänkin jo lähes neljäsosa väestöstä on yli 65-vuotiaita.

Eläkkeet kuihtuvat

Ay-eläkeläisten päähuoli on eläkkeiden jatkuva heikkeneminen. Miljoonilla eläkeläisillä ei ole enää varaa normaaliin elämiseen. Eläkkeiden reaaliarvo on kymmenen viime vuoden aikana pienentynyt 30 %, mutta nykyhallitus ei halua neuvotella eläkeläisjestöjen kanssa. De Bortoli vaatii, että eläkeläiset saavat takaisin ostovoimansa ja terveydenhuoltoa koskevat kysymykset on ratkaistava,

Keskimääräinen eläke oli Italian tilastokeskuksen mukaan kaksi vuotta sitten 11 500 euroa. Miesten eläke oli noin 4 000 euroa suurempi kuin naisten.

Puolet italialaiseläkkeistä on alle 500 euroa/kk ja 80 % eläkkeistä on alle 1 000 euroa.

Eläkkeiden pienuudesta on järjestöjen mielestä haittaa jo maan koko taloudelle.

– Haluamme, että eläkkeet arvioidaan uudelleen elinkustannusindeksin mukaan niin kuin tehtiin v. 1992 saakka. Yleinen hintojen nousu tuntuu eläkeläisten taskussa enemmän kuin muiden. Muutama vuosi sitten eläkeläisetkin saattoivat käydä ravintolassa pari kertaa kuukaudessa, mutta enää se ei ole mahdollista, kertoo Delpierre.

Pertti Lepistö
Rooma