– Mielenosoituksessa vaadimme Aznarin hallitusta täyttämään eläkeläisiä koskevat lupauksensa oikeudenmukaisista eläkkeistä. Toivomme, että sosialistihallitus kohentaa nyt tilannetta. Eläkeläisten ostovoima on selvästi laskenut viime vuosina. Vaikka edellinen hallitus väitti huomattavasti keventäneensä verotusta, niin käytännössä verotus on kohonnut, erityisesti välilliset verot, jotka vaikuttavat eläkeläisten jokapäiväiseen elämää. Päivä päivältä pitää tarkemmin katsoa, mihin pienet eläkerahansa pistää.

– Vaadimme uudelta hallitukselta myös varhaiseläkkeelle joutuneiden tilanteen parantamista, sekä leskeneläkkeiden hyvin alhaisen tason korjaamista. Nykyisillä leskeneläkkeillä ei yksinkertaisesti pysty elämään.

Huoliaan vuodattava Pablo Navarro, 63, on suurimman ay-keskusjärjestön UGT:n Eläkeläisten unionin (Unión de Jubilados y Pensionistas) järjestösihteeri. Eläkeläisjärjestö perustettiin v. 1977 ja siinä on tällä hetkellä n. 150 000 jäsentä. Sen tehtävä on eläkeläisten edunvalvonta. Juuri nyt UGT:n hallituksessa ei ole eläkeläisten edustusta, mutta jatkossa se ei ole lainkaan poissuljettua, sanovat Navarro ja liiton pääsihteeri Manuel Martos, 70.

Eläkeläiset unohdettu

Espanjan minimieläke oli viime vuonna 269 euroa kuukaudessa ja keskimääräinen työelämässä mukana olleiden eläke oli n. 425 euroa. Vähimmäisleskeneläke oli 289 euroa. Maassa ei ole Suomen kaltaista kansaneläkejärjestelmää, sosiaaliturva on sidottu työpaikkaan. Jos työtä ei ole, ei ole myöskään sosiaaliturvaa.

Eläkkeet myös vaihtelevat Espanjan 17 eri autonomisella alueella. Esim. Madridin kalliilla pääkaupunkiseudulla puolet eläkeläisistä joutuu selviytymään alle 500 euron eläkkeen turvin.

UGT:n eläkeläisaktiivien mukaan myös maan toisella ay-keskusjärjestöllä CC.OO:lla (Comissiones Obreras) on vastaava järjestö.

– Valitettavasti meillä ei ole ollut juuri yhteistyötä viime vuosina näissä eläkeläisten edunvalvonta-asioissa, kertoo pääsihteeri Martos.

– Tuntuu aivan siltä, että viime vuosina eläkeläiset on unohdettu täällä Espanjassa. Aznarin hallitus on hokenut koko ajan, että "Espanjalla menee taloudellisesti hyvin". Meillä eläkeläisilläkin pitäisi mennä paremmin kuin vielä muuta vuosi sitten, mutta niin ei ole kuitenkaan käynyt, kritisoi Navarro.

Kipeä rakennemuutos

– Meidän ikäluokkamme on käytännössä viimeinen sukupolvi, joka voi huolehtia vanhemmistaan. Minun vaimoni ei työskennellyt kodin ulkopuolella. Hän huolehti minun äidistäni ja omasta isästään, kuvailee järjestösihteeri Navarro tilannetta.

– Näihin päiviin saakka Espanjan sosiaalinen rakenne on ollut sellainen, että yleensä nainen huolehti vanhemmistaan. Nyt lapsemme käyvät työssä kodin ulkopuolella, eikä heiltä riitä aikaa vanhempiensa huolenpitoon edes tarpeen vaatiessa. Myöskään valtio ei kanna juuri vastuusta vanhusväestöstä.

Keskeisiä huolenaiheitamme ovat myös varhaiseläkkeelle joutuneet. Sen suuntainen kehitys alkoi Espanjassa kiihtyä 1980-luvulla, kun teollisuutta saneerattiin. Nyt sosiaaliturva tekee rahaa eläkeputkeen joutuneilla. Varhaiseläkkeelle joutuneet tulevat sosiaaliturvalle halvemmiksi, kun normaali-iässä 65-vuotiaana eläkkeelle jäävät, selvittää Martos.

– Eläkeasioissa me valitettavasti olemme Euroopan unionin jälkijunassa. Samalla tasolla Irlannin, Kreikan ja naapurimme Portugalin kanssa. Näillä näkymin Espanjan eläkeläisten asema tulee edelleen huononemaan, kun eläkeikään ehtineiden määrä kasvaa nopeasti jo muutaman vuoden kuluttua, sanoo Pablo Navarro lopuksi.

Juha-Pekka Helminen
Madrid

EU:n tilastokeskuksen, Eurostatin vuoden alussa julkaisemien laskelmien mukaan vuoteen 2010 mennessä unionin ikäihmisten (yli 65-v.) määrä on tuplaantunut vuoteen 1960 verrattuna. Silloin pappoja ja mammoja oli 34 milj. ja 2010 arviolta jo 69 miljoonaa. Tästä määrästä n. 40 milj. on naisia.

Eurooppaan ei näytäkään olevan tulossa pappabuumia, vaan mamma- ja pappabuumi mammojen eduksi. Trendikkäämmin sanottuna näköpiirissä on seniorisiskojen esiinmarssiksi.

Seuraavien viidentoista vuoden aikana yli 65-vuotiaiden määrän odotetaan kasvavan keskimäärin 22 pros.

Yli 30 prosentin kasvun maita olisivat Irlanti, Luxemburg, Hollanti ja Suomi. Alle EU-keskiarvon maita olisivat Belgia, Espanja, Portugali ja Englanti.

Väestön rakennemuutoksen selitetään johtuvan kolmesta seikasta: yleisestä syntyvyyden laskusta, kuolleisuuden putoamisesta ja siitä, että suuret ikäluokat ovat ohittaneet synnytysiän. Vuosi 1999 näyttää olleen pohjakosketus; silloin syntyi vähiten (vain n. 4 milj.) lapsia sitten sotavuosien. Jo seuraavana vuonna vauvoja syntyi 60 000 enemmän.

Syntyvyys EU:ssa on huimasti laskenut. 1960 syntyi 2.,59 vauvaa naista kohden, mutta v. 2001 vain 1,47. Vähiten vauvoja syntyy nykyisin Italiassa (1,24) ja Espanjassa (1,25) ja eniten Irlannissa (1,98) ja Ranskassa (1,90).

Eliniän odotus on viidenkymmenen viime vuoden aikana noussut keskimäärin 10 vuotta. Syynä pidetään yleistä elinolojen parantumista.

YK:n laatimien pitemmän aikavälin ennusteiden mukaan Euroopan väkiluku putoaa vuoteen 2050 mennessä noin sadalla miljoonalla vähän yli 600 miljoonaan. Sen sijaan esim. USA:n väkiluku nousee reilut sata milj. ja ylittää 400 milj. rajan. Edullisempi väestökehitys johtuu USA:n suuremmasta maahanmuutosta ja syntyvyydestä, joka on noin 2,11 lasta synnytysikäistä naista kohti.

YK:n arvioiden mukaan v. 2050 eurooppalaisten keski-ikä on 47,4 vuotta USA:n keski-iän jäädessä vähän alle 40:n.

Hilkka Jukarainen

Palkkatyöläinen 5.5.2004 nro 4/04