Kinnunen toimii Viestintäalan ammattiliittoon kuuluvan Porin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen veteraanikerhon puheenjohtajana. Kerhon toimikunta on kokoontunut käsittelemään kesän tapahtumia. Alkukesästä vieraillaan Tampereella ja elokuuksi on kutsuttu lahtelaiset Poriin.

– Tällaista retkeilyä ja viihdetoimintaahan tämä suurimmaksi osaksi on. Politiikkaa meidän kokouksissa ei edes saa puhua.

Outoa kuulla pitkänlinjan ay-aktivisteilta, joiksi kaikki toimikunnan jäsenet tunnustautuvat. Aivan kuin haluttaisiin vetää henkeä pitkän päivätyön jälkeen myös järjestöelämän puolella.

– Kai se niin on, että vanhat ay-aktivistit eivät enää jaksa vanhaan malliin. Meidänkin yhdistyksen sisällä on eri ammattiosastot vasemmistoliittolaisille ja demareille. Tällainen jako ei oikein sovi meidän toimintaamme.

Jonkinlaiseksi ay-toiminnan jatkumoksi veteraanikerho työelämän aikaiselle toiminalle myönnetään. Aivan täysin ei osata irrottautua. Nyt vain leppoisemmissa merkeissä ja vähän asiaakin joskus käsitellen.

Ei kysyntää eläkeläisliitolle tai -puolueelle

– Olemme solmineet yhteistyösopimuksen Porin Eläkkeensaajien kanssa. Ensi syksystä heiltä tulee esitelmöitsijöitä meidän kokouksiimme, esimerkiksi kertomaan sosiaalisista palveluista, puheenjohtaja Kinnunen selvittää.

Sosiaalisten palveluiden määrä varmasti kasvaa tulevaisuudessa kirjatyöntekijöiden piirissä. Porin yhdistyksen 400:sta jäsenestä neljännes on eläkeläisiä. Varsinaista tarvetta elinkaarenmittaiselle edunvalvontapolitiikalle ei silti nähdä.

– Meillä kuitenkin asiat ovat vielä suhteellisen hyvin. Ainakin, jos takana on niinkin pitkä työura, kuin tältäkin porukalta löytyy: kaikilla lähes 40 vuotta. Olemme itse olleet rakentamassa tätä hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kaikilla ei ole näin hyvin. Mutta ne, jotka tarvitsisivat parannusta oloihinsa, eivät liittoudu. Tämä on ongelma. Varsinaisella eläkeläispuolueellakaan ei nykynäkymin tunnu olevan tilausta, porukka epäilee.

Maailmanmeno saa keskustelussa kyllä huutia. Markkinavoimia ja kansainvälistymistä manataan. Kiinan ja Viron kortilla ammattiliittoja kiristetään. Omakohtaisesti kuitenkin päällimmäiseksi nousee elämän tietokoneistuminen.

– Pankkimaksujen korottaminen iski pahiten juuri eläkeläisiin. Suurimmalla osalla eläkeläisistä ei ole tietokonetta tai kykyjä sen käyttöön. Onneksi eduskunta sentään reagoi asiaan, nostettuamme asiasta äläkän, puheenjohtaja Kalle Kinnunen tunnustaa.

Vielä ei ehkä ole aika. Suurten ikäluokkien siirtyessä massiivisesti eläkkeelle, tilanne voi muuttua oleellisesti. Erityisesti, jos etuihin puututaan rankalla kädellä. Mutta siihen asti vappuna mennään juhlimaan joko Liisantorille tai Kauppatorille, kukin perinteensä mukaisesti.

Kolmannes liiton jäsenistä eläkeläisiä

Viestintäalan ammattiliiton järjestösihteerin Heikki Helkavuoren mukaan liiton eläkeläisten määrä on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt suhteessa työssäkäyviin.

– Keskeinen syy on digitaalitekniikan yhä laajempi käyttöönotto alalla. Monesti jutut siirtyvät päätteeltä suoraan painoon taitettuna. Asemoijan ammattikunta lienee jo historiaa.

Liiton 27 000:sta jäsenestä työelämässä on enää noin 17 500.

– Jos kehitys menee oikein huonosti, niin työssäkäyvien ja eläkeläisten määrä on yhtä suuri vuoden 2010 paikkeilla. Tämän myötä joudumme varmasti tulevaisuudessa keskustelemaan, voidaanko kaikille jäsenryhmille taata samat oikeudet ja edut, kuten asianlaita on nykyään.

Valonpilkahdusta Helkavuori näkee opiskelijajäsenten lisääntymisessä. Ammattioppilaitosten viestintäalan opiskelijat valitsevat monesti juuri Viestintäalan ammattiliiton ensi kosketukseksi ammattiyhdistysjäsenyyteen.

– Tällä hetkellä opiskelijajäsenten määrä on 900. Työelämään siirtymisen yhteydessä tapahtuu kuitenkin jonkin verran karsiutumista. Esimerkiksi tiedottajille ja journalisteille emme pysty tarjoamaan työehtosopimusta.

Heikki Helkavuoren mukaan alalla vallitsee nykypäivänä sama työelämän kirjo kuin muillakin aloilla. Määräaikaiset sopimukset ja lomautukset ovat arkipäivää. Nykyisten veteraanien 40-vuotiset yhtäjaksoiset työrupeamat saman työnantajan palveluksessa jäänevät useimmille haaveeksi.

Martti Suuriniemi