StoraEnson Oulun tehtaiden johtaja Pentti Ilmasti lataa kuulijan korvaan äkkiseltään hirvittäviltä kuulostavia uhkakuvia siitä, mitä aasialainen työkulttuuri saattaa ennen pitkää aiheuttaa täällä lännessä.

– Aasialaisten uskomattoman korkea työmotivaatio on meille todellinen haaste sekä uhkakuva, hän ilmoittaa.

Ilmasti perustelee käsitystään satojen miljoonien ihmisten halulla tehdä töitä ja nostaa elintasoaan. Tämä edesauttaa länsimaisten yritysten investointeja eli työpaikat siirtyvät itään.

Toisin sanoen puhutaan tutusta, korkean teknologian yritysten viime aikoina harjoittamasta tuotannonsiirrosta Aasiaan eli Kiina-ilmiöstä, joka on näkynyt mm. Oulussa.

– Mitäs me sitten tehdään, kun työpaikat viedään Kiinaan, hän kysyy.

– Tämä uhkaa myös metsäteollisuutta koko ajan, Ilmasti toteaa karun oloisesti.

Kovaa puhetta, varsinkin ajankohtana, jolloin Suomen metsäteollisuus kävi tämän jutunteon aikana ankaraa kädenvääntöä Paperiliiton kanssa työehdoista.

Ilmastin sanomalla ei liene kuitenkaan tarkoitus pelotella metsäteollisuuden työntekijöitä tyyliin: "jos homma ei miellytä, viemme tuotannon muualle".

StoraEnson paikallisjohtaja ei allekirjoita Paperiliiton väitettä, että metsäfirmojen paikalliset patruunat eivät suostu eivätkä kykene päättämään paikallisesti mistään, vaan toimivat kuin marakatit: toteuttavat jostain konsernin yläpäästä tulevia kasvottomia määräyksiä, vaikka samaan aikaan työnantajat ajavat sopimustoimintaa talokohtaiseksi.

Vaikka Ilmasti ei ole "marakatti", hän antaa mieluummin tuloneuvotteluasioiden kommentoinnin Metsäteollisuus ry:lle, joka "hoitaa tiedottamisen".

Hän näkee metsäteollisuuden viime aikojen kärttyisyydenkin siten, että alalla ei ole mennyt aivan hyvin.

– Metsäyhtiöiden tuloksia ei voi mennä kehumaan. Monilla yhtiöillä on pääoman tuotto mennyt vuosia alaspäin, eräällä kilpailijalla se on jopa miinusmerkkinen, Ilmasti huomauttaa.

Kuka määrää kaapin paikan?

Suomalainen metsäteollisuus ei ole enää vuosiin ollut kansallista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan puhutaan selkeästi monikansallisista konserneista.

– Emme ole enää pieniä paikallisia tehtaita, vaan isoja kansainvälisiä metsäyhtiöitä, joilla on vastassaan vielä isompia kansainvälisiä metsäyhtiöitä, tehtaanjohtaja Pentti Ilmasti sanoo.

StoraEnsokin on kehityksessä tiiviisti mukana.

– StoraEnson tuotantokapasiteetista on Suomessa enää kolmasosa. Täällä ei voi tehdä enää investointeja, jotka lisäisivät puunkäyttöä, Ilmasti toteaa.

Kun kehitys on tällainen, pystytäänkö mistään enää sopimaan paikallisesti?

– Alalla olevassa tes-sopimuksessa on tietyt valtakunnalliset ja paikalliset asiat, joista sovitaan, Ilmasti sanoo.

Tällä hän viittaa paperiteollisuussopimuksen 11. pykälässä olevaan mainintaan "oleellisista muutoksista", joista sovitaan paikallisesti.

Ilmastin havainnon mukaan näistä muutoksista "onkin aina eriäviä mielipiteitä", ja ne liittyvät paikallisesti tehtäviin investointeihin.

Ilmasti ottaa esimerkiksi paperikoneen perälaatikon vaihdon.

– Kysymys on se, onko tämä olennainen muutos, Ilmasti kysyy.

Luottamusmiehiä ei Aasiassa näe

Pellosta kotoisin olevalla Oulun tehtaanjohtajalla on kokemusta aasialaisesta työkulttuurista lähes seitsemän vuoden ajalta. Ilmasti oli ennen Ouluun tuloaan Suzhoun hienopaperitehtaan johtajana Kiinassa vajaan vuoden.

Tämän lisäksi hän on ollut mukana kahden Asian Pulp and Paper –konsernin hienopaperitehtaan rakentamisessa Indonesiassa. Thaimaassa Ilmasti oli johtamassa StoraEnson osakkuusyhtiön Advance Aaron paperitehdasta.

Ilmasti vakuuttaa, että StoraEnson johtamissa yrityksissä Aasiassa noudatetaan samanlaisia periaatteita ja toimintamalleja kuin kotimaassa, mutta sikäläisissä yrityksissä tavat ovat toiset.

– Ne ovat yksityisten ja jopa perheiden tai sukujen kontrolloimia. Aasiassa yritykset ovat kiinalaisten tai japanilaisten hallinnassa, ja monessakaan ei ole yleensä luottamusmiehiä lainkaan, Ilmasti selvittää.

Hän huomauttaa, että ainakin niissä yrityksissä, joissa hän oli, maksetaan kilpailukykyisiä palkkoja. Ilmastin mukaan myös työolosuhteet ovat yleensä hyvät.

"Persoona vaikuttaa"

Pentti Ilmasti tuli Ouluun tehtaanjohtajaksi marraskuussa 2003. Miten on hänen oman johtamisensa laita? StoraEnson Oulun tehtaiden uuden pääluottamusmiehen Raimo Hekkalan mukaan Ilmastin persoonalla on ollut vaikutusta siihen, että tilanne tehtailla on säilynyt hyvin rauhallisena, rähinöinnistä ei ole näkynyt merkkiäkään.

– Jokaisella on tapansa johtaa, Ilmasti toteaa vaatimattomana ja viittaa vuosikausia tehtyyn työhön ennen hänen tuloaan.

– Nuottasaareen on viime 15 vuoden aikana investoitu lähes 1 mrd. euroa. Metsähistoriassa ei ole ollut vastaavaa tekoa eikä varmaan enää tulekaan, Ilmasti sanoo.

Hänellä ei ole myöskään tiedossa, että Oulussa olisi "miesmuistiin ollut paikallisia konfliktejakaan, enkä usko että minun olemiseni olisi muuttanut tilannetta".

Seppo Korhonen

Ei varsinkaan, mikäli tämän takana on se ajatus, että näin ei olisi asianlaita Suomessa.

– Myös suomalaisilla on korkea työmotivaatio. En usko, että kiinalaisilla se on yhtään sen kummempi kuin meillä, Hekkala sanoo.

Hekkala ei usko, että tuotantoa siirretään Suomesta Aasian maihin työhalujen perusteella.

– Kyllä ne ovat muut kriteerit; firmat haluavat tehdä isoja voittoja, ja siksi tuotanto viedään muualle, hän toteaa.

Hekkala on ollut "yhtiön miehenä" eli StoraEnson ja jo muinaisen Oulu-yhtiön leivissä 33 vuotta.

– Olen ollut Nuottasaaressa eri yksiköissä alkaen kuorimosta paperiin, ja tänä aikana on tullut nähdyksi monenlaista, 54-vuotias pääluottamusmies kertoo.

Nuottasaaren tehdasalue on myös "sukuvika": Hekkalan isoisä oli aikanaan tehtaan palveluksessa, perinnettä jatkaa myös pääluottamusmiehen oma poika.

"Pysyvyys jäänyt taakse"

Raimo Hekkalaa vaivaa nykyajan lyhytjännitteisyyteen perustuva yritystoiminta. Hän muisteleekin hieman kaihoisalla äänensävyllä entisiä aikoja.

– Ennen oli patruunoiden aika, mutta vaikka he olivat ankarampia kuin nykyiset johtajat, silloin huolehdittiin työntekijöistä. Silloin työpaikat olivat pysyvämpiä kuin nykyään, mutta nyt pelotellaan, että voidaan muuttaa muualle, Hekkala selvittää.

– Pysyvyys on jäänyt taakse, hän sanoo.

Hekkalan mielestä tätä taustaa vasten ei olekaan ihme, että tämän päivän työntekijät pelkäävät muutoksia, jotka eivät yleensäkään tiedä hyvää.

Hekkalan ennustuksen mukaan mm. luottamusmiesjärjestelmän puuttuminen aasialaisyrityksissä ei pitemmän päälle ole kestävä tie.

– Työntekijöistä ei pidä kukaan huolta, mutta jossain vaiheessa tämä tie on sielläkin, kuten meillä 1930-luvulla, kuljettu loppuun. Siellä joudutaan tekemään selvät pelisäännöt mm. siitä, kuka päättää palkoista, pääluotto sanoo.

Hekkala ottaa kantaa paperipuolen työnantajia hiertävään tessin 11. pykälään olennaisesta muutoksesta.

Tämä merkitsee uutta työnkuvaa entisten töiden päälle, ja tästä muutoksesta pitää Hekkalan mukaan maksaa lisää rahaa

Pääluottamusmies sanoo olevansa uudessa tehtävässään sisäänajovaiheessa ja hän haluaakin katsoa rauhallisesti ja maltillisesti, mihin suuntaan kehitys talossa kääntyy.

Tähän mennessä tilanne on Oulun tehtailla pysynyt rauhallisena ja asioista on pystytty keskustelemaan avoimesti.

– Mutta jos työnantaja alkaa vetää tiukkaa linjaa, olen valmis tekemään samalla tavalla, Hekkala lupaa.