Eurooppalaisilla työnantajilla ei sittemmin 1990-luvulla ole tuntunut olevan halukkuutta sitoviin sopimuksiin. Kaksi sopimusta (etätyö ja työperäinen stressi) on jouduttu panemaan toimeen kansallisesti, mikä on tuottanut joissakin maissa suuria vaikeuksia.

Miksi linjanne muuttui?
– Edellä todetun lisäksi on korostettava, että yhteisön sosiaalipolitiikan hoidossa avoin koordinointimenetelmä on laadukkaampi keino. Se antaa tilaa kansallisten politiikkojen kriittiselle vertailulle samalla, kun jäsenvaltiot säilyttävät mahdollisuutensa ryhtyä konkreettisiin toimiin omien työmarkkinoidensa erityispiirteiden mukaisesti.
– Pitää muistaa, että työmarkkinat ovat edelleen ytimeltään kansalliset. Työmarkkinaosapuolet ovat käyneet avoimen koordinointimenetelmän hengessä useita neuvotteluja, joiden tuloksena 2002 allekirjoitettiin toimintaohjelma ammattitaidon ja –pätevyyden elinikäisestä kehittämisestä ja saatiin vastikään valmiiksi tasa-arvoa koskeva toimintaohjelma. Lisäksi 2002 on solmittu sopimus etätyöstä ja 2004 työperäisestä stressistä.

Komissio on laatinut uuden sosiaalipoliittisen ohjelman vuosille 2005–10. Unice pyysi komissiota viime syksynä pidättymään uusien sosiaalipoliittista ohjelmaa koskevien ehdotusten tekemisestä.
Työelämässä on tapahtunut nopeita muutoksia. Miksi Unice ei halua komission tekevän uusia ehdotuksia eurooppalaisen työelämän uudistamisesta?
– Euroopan komissio on ilmoittanut työohjelmassaan haluavansa talousuudistusta, jolla luotaisiin vetovoimainen toimintaympäristö niin yrityksille kuin työntekijöillekin. Me tuemme komission pyrkimystä lisätä kasvua ja työpaikkoja.
– Euroopan suurin ongelma ovat edelleen alhainen työllisyysaste ja korkea työttömyys. Ratkaisua onkin siksi etsittävä uusien työpaikkojen luomisesta. Laadukkaita työpaikkoja voi syntyä ainoastaan siinä tapauksessa, että ilmapiiri suosii investointeja korkeatuottoiseen toimintaan Euroopassa. Tästä syystä onkin luovuttava aikansa eläneestä mallista suojella olemassa olevia työpaikkoja ja parantaa työssä olevien oikeuksia.
– Eurooppa on jo nykyisellään sosiaalisesti maailman huippua. EU:ssa on parin viime vuosikymmenen aikana luotu huomattava määrä sosiaalista lainsäädäntöä; yli 50 direktiiviä ja määräystä, jotka koskevat keskeisiä työehtoja ja työmarkkinasuhdeasioita.
– Kauden 2005–10 on oltava vakiinnuttamisen aikaa. Olemme pyytäneet taukoa sosiaalilainsäädännön kehittämiseen, jotta yritykset etenkin uusissa jäsenmaissa pystyvät omaksumaan voimassa olevan lainsäädännön. Liiallinen lainsäädäntö ei ole hyväksi yhteiskunnalle ja lakien liian tiheätahtinen muuttaminen kääntyy itseään vastaan.
– Joidenkin tutkimusten mukaan yrityksiltä kuluu noin viisi vuotta sisäisten rakenteidensa ja työmenetelmiensä muuttamiseen ja lakisääteisiin velvoitteisiinsa sopeutumiseen sen jälkeen, kun kansallinen lainsääntö on astunut voimaan.

Mitä mieltä olette sosiaaliohjelmasta yleensä?
– Kasvun ja työllisyyden parantaminen on nyt Euroopan komission päätavoite, joka on sovitettava myös sosiaaliohjelmaan – me toivomme että komissio on toimintalinjaa koskevissa ehdotuksissaan johdonmukainen.
– Eurooppalainen elinkeinoelämä odottaa selvää signaalia uudenlaisesta lähestymistavasta, eikä hyväksy mitään sellaista sosiaalipoliittisen ohjelman aloitetta, joka heikentää kasvua ja työllisyyttä.
– Komissio liikkumavara on pieni ja sen on todistettava, että se on hankkeissaan tosissaan. Unice vaatii, että komissio selvittää vaikutukset perusteellisesti ennen kuin tekee lopullisia päätöksiä konkreettisista ehdotuksista.

Komissio on suunnitellut (muun muassa) korkean tason EU-foorumin perustamista työelämän rakennemuutosten käsittelyä varten. Irtisanomismenettelyjen yhdenmukaistaminen on yksi osa tätä ehdotusta.
– Luulen, että tarkoitatte ehdotusta kaikkien toimijoiden ja eturyhmien korkean tason foorumin perustamisesta EU:n politiikan eri alojen vuorovaikutuksen lisäämiseksi edistämään ja tukemaan rakennemuutosta. Tällaisesta korkean tason foorumista koituva hyöty on kovin kyseenalainen, koska rakennemuutokseen liittyvät tukitoimet sen lyhytaikaisten kielteisten vaikutusten lieventämiseksi toteutetaan paikallisesti. Ja joka tapauksessa sen perustamisesta ei vielä kannata puhua, koska sen tehtävistä ei ole vielä tehty minkäänlaisia konkreettisia ehdotuksia.

Millainen on mielestänne riittävä irtisanomissuoja?
– Paras tapa turvata yhteiskunnan koossapysyminen on pitää ihmiset työssä. Siksi eurooppalaisen sosiaalipolitiikan kannalta on tärkeintä luoda uusia työpaikkoja ja saada yhä suurempi joukko ihmisiä mukaan työmarkkinoille sen sijaan, että yritettäisiin suojella jo kilpailukykynsä menettäneiden alojen toimintaa.
– Laajentuneen Euroopan pitää keskittyä tukemaan välttämättömiä uudistuksia työmarkkinoilla, sopeuttamaan eläkejärjestelmiä väestön ikääntymiseen, luomaan ihmisille edellytyksiä soveltaa omaa ammattitaitoaan koko työuransa ajan, tukemaan yrityksiä toimintakyvyn kehittämisessä ja huolehtimaan siitä, että opetus- ja koulutusjärjestelmät vastaavat työmarkkinoiden tarpeita.
– Työmarkkinoiden uudistaminen on ehkä kiireellisin kaikista kansallisen tason uudistuksista monissa Euroopan maissa. Meiltä Euroopasta löytyy hyvä esimerkkejä siitä, miten työmarkkinoiden pitää nykyään toimia. Tanskan työmarkkinat ovat vaikuttava esimerkki siitä, että työmarkkinoiden joustavuus ei välttämättä vaaranna sosiaaliturvaa.

Ehdotus Euroopan laajuisten työehtosopimusten solmimisesta monikansallisiin yrityksiin ja sektoreittain on kokonaan uusi elementti sosiaalipoliittisessa ohjelmassa.
Mikä on omanne tai Unicen näkemys Euroopan laajuisista työehtosopimuksista? Voitaisiinko niitä solmia yrityskohtaisesti, sektoreittain vai ei lainkaan?
– Unice ei kannata ylimääräistä EU-kehystä rajat ylittäville sopimusneuvotteluille. Kansallisen, sektori-, alue- ja yritystason lisäksi EU:n tasolla käytävät sopimusneuvottelut olisivat vain yksi ylimääräinen, sinänsä tarpeeton kerrostuma. Nykyisen perussopimuksen määräykset EU työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta ovat oikea perusta sosiaalidialogin kehittämiselle EU:ssa.

Miten parantaisitte Unicen ja EAY:n yhteistyötä? Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää EAY:n pääsihteeri John Monksille?
– Työmarkkinaosapuolet ovat jo ryhtyneet pohtimaan riippumattoman sosiaalidialogin seuraavan toimintaohjelman sisältöä hyvin tietoisina tarpeesta sovittaa se Lissabonin strategiaan. Unicen ja EAY:n suhteet ovat tässä kysymyksessä hyvät, ja ne tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Aiomme myös antaa kevään Eurooppa-neuvoston huippukokoukselle yhteisen julistuksen Lissabonin strategian puolivälin selonteosta. Selontekoa koskevat neuvottelumme olivat hyvin hedelmällisiä; molemmat järjestöt olivat yhtä mieltä siitä, että Euroopan kasvua ja työpaikkoja koskeviin heikkouksiin on tartuttava.
– Työmarkkinaosapuolet olivat yhtä mieltä myös siitä, että Lissabonin strategiassa on kyse kilpailukykymme lisäämisestä korkean lisäarvon tuotteiden ja palvelujen alalla ja yleisemmin Euroopan aseman turvaamisesta maailmanmarkkinoilla nousemalla ylemmäs innovaation, teknologian ja tuottavuuden tikkailla. Olemme kehitelleet yhteisymmärrystä kilpailukyvyn keskeisistä tekijöistä terveessä makrotaloudellisessa ympäristössä.
– Toivoisin John Monksin hyväksyvän sen, että Euroopan tulevaisuuden tulee perustua kasvun ja työpaikkojen strategiaan. EU:n työmarkkinaosapuolten yhteisellä toiminnalla on jatkossakin erittäin suuri merkitys toiminnassa uudistusten vastaisen vastarinnan vähentämiseksi.
– Kansallisten jäsenjärjestöjemme aloitteiden pitäminen näkyvillä auttaa viemään uudistuksia eteenpäin toisten maiden kannustamiseksi ja oikeiden poliittisten signaalien lähettämiseksi yhteisissä julistuksissa.