Teema
Maailma muuttuu
Ulvila –
käsityöyhteisöstä automaatioyhteisöön
Ulvilalainen
Friitala-yhtymä oli 1970-luvulla Pohjoismaiden suurin nahanvalmistuslaitos. Nykyään
Friitala Fashion OY:ssä työskentelee kolmisenkymmentä nahkapukineiden valmistajaa
"kahdessa tuurissa". Lomautukset pyörivät vuoroviikoin.
Tänään
kaupungin yrityskuvaa hallitsevat insinöörit ja automaatio.
 Porin kupeessa sijaitseva Ulvila
on nykyään nuorekas korkeateknologiayritysten leimaama kaupunki. Kaupungin työpaikoista
viidennes eli 800 on korkeateknologiayrityksissä. Ulvilassa asuu insinöörejä
asukaslukuun suhteutettuna viidenneksi eniten maamme kaupungeista. — Toisin oli
ennen.
Ulvilassa sijaitsevalla
Friitalan nahkatehtaalla on jo yli satavuotinen historia. Friitala on kansainvälisestikin
tunnettu nahkapukineiden tuotemerkki. Friitala-yhtymä oli 1970-luvulla Pohjoismaiden
suurin nahanvalmistusyritys. Ulvilan tuotantolaitoksessa työskenteli parhaimmillaan yli
1200 työntekijää, pääasiassa naisia.
– Nyt meitä on
jäljellä kolmisenkymmentä, pääluottamusmies Sinikka Joukanen
hymähtää.
Marraskuussa 2000
irtisanottiin 26 työntekijää, joista yksi pääsi eläkeputkeen ja yksi melkein.
– Lopuille
osoitettiin tie kortistoon. Viisikymppisille naisille ei ollut kysyntää
työmarkkinoilla. Uskoimme, että marraskuun irtisanomisten myötä olisimme tulleet
viimeiselle rajalle.
Työnantajalla oli
kuitenkin omat näkemyksensä.
– Vuodenvaihteen
jälkeen ensimmäinen ilmoitus oli, että jako kahteen. Porukka lomautettiin vuoroviikoin.
Seuraavaa askelta ei tässä oikein viitsi miettiä.
Vielä 1980-luvun
puolivälissä tehtaalla työskenteli 800 työntekijää ja vuosituotanto vaihteli 120
000—140 000 kappaleen välillä.
– Nyt teemme
keskimäärin 17 lammasnahkaturkkia ja nahkapusakkaa päivässä. Valmistamme
laatutuotteita ja hinta on myös sen mukainen. Halpatuonti on vienyt meiltä kotimaan
markkinat. Suurin syy kuitenkin tuotannon leikkaamiseen on ollut viennin tyrehtyminen,
eritoten Venäjän kaupan loppuminen.
– Ei meillä
itselläkään ole kovin paljon varaa ostaa omia tuotteitamme. Kuulumme kemianliiton
matalapalkkaisiin naisiin.
Vanha yhteisö
katoaa
Työsuojeluvaltuutettu Pirjo
Silanen on omin silmin nähnyt miten vanha nahkatyöläisyhteisö on kadonnut.
Ensimmäisen kerran hän tuli nahkatehtaalle 1969 ja vuodesta 1972 Silanen on
työskennellyt yhtäjaksoisesti tehtaalla.
– 1970-luvulle
asti koko kunnan toiminnot pyörivät Friitalan nahkatehtaan ympärillä.
Nahkatehtaan
vaikutukset heijastuivat laajalti myös ympäristökuntiin. Huittisista asti tultiin
linja-autolla omalla työläisvuorolla töihin.
– Meillä oli
tehtaan asunnot, päivähoito, terveyspalvelut eli nahkatehdas hoiti monia nykyisin
kaupungille kuuluvia tehtäviä. Nämä kaikki ovat hävinneet. Jäljelle ei ole jäänyt
kuin kuoret, vanha upea tehdasrakennus, muistona työläisyhteisöstä.
Pirjo Silanen muistaa
sokkeloisen, ahtaan, naisten täyttämän tehtaan. Tehdasrakennus on päätetty
säilyttää ja siihen on saneerattu avaria ja valoisia tiloja pienyrityksille ja
nahkamuseolle. Museoko jää viimeiseksi muistoksi satavuotisesta nahantuotannosta
Ulvilassa.
Jos sittenkin
vielä kerran
Jokilaakson
Yrityspalvelu Oy vastaa Ulvilan kaupungin elinkeinotoimesta. Toimitusjohtaja Pentti
Mattila on seurannut murrosta aitiopaikalta vuosikymmenen ajan. Hänen mukaansa
kaupunki on selvinnyt myllerryksestä suhteellisen kuivin jaloin.
– Tämä johtuu
paljolti 1970-luvun elinkeinopoliittisista linjanvedoista. Kaupungin silloiset
johtajat tukivat pienyritysten, erityisesti automaatioyritysten, tuloa kuntaan.
– Nahkatehtaan
kupeeseen onkin syntynyt automaatioyritysten rypäs: Urho Tuominen, Cimcorp, Siemens,
Corop...
Uuden teknologian
yritykset ovatkin määrällisesti likipitäen korvanneet nahkatehtaalta poistuneet
työpaikat. Työttömille nahkatyöläisille askel automaation pariin on ollut kuitenkin
ylivoimaisen pitkä.
–
Pääsääntöisesti ulvilalaisen työttömän ja uuden teknologian yritysten työpaikat
eivät ole kohdanneet. Uusi teknologia on Ulvilassa valtaosaltaan nuorten miesten juttu.
Poikkeus vahvistaa tässäkin asiassa säännön.
– Vuosina
1990—1991 nahkatehtaalta irtisanottiin 100 työntekijää. Pystyimme järjestämään
kaikille halukkaille koulutus- ja työpaikan Urho Tuominen Oy:lle kojeistoasentajiksi.
Nahkatyöläisistä tuli metallityöläisiä.
Pentti Mattila uskoo,
että korkeateknologian yritysten työntekijämäärä lähes tuplaantuu nykyisestä eli
nousee 1500:aan vuoteen 2010 mennessä. Kuoliniskua ei Ulvilassa haluta antaa myöskään
nahka-alalle.
– Meillä alkaa
keväällä 2,5-vuotinen Nahkakeskus Fennica-projekti. Kehitystyössä ovat mukana Ulvilan
kaupunki ja työvoimatoimisto sekä Friitala Fashion Oy.
EU-rahoitteisen
projektin tarkoituksena on saada nahka-alan pien- ja osuustoimintayrittäjiä sekä alan
alihankintaa perinteiseen tehdasrakennukseen. Toimitusjohtaja Pentti Mattila arvioi, että
projektin myötä syntyy jopa satakunta uutta työpaikkaa.
– Tässä on
varmasti paikka monelle entiselle Friitalan osaajalle. Haluamme turvata nahka-alan
osaamisen täällä sekä elvyttää käsityöperinnettä.
Aika näyttää, onko
suomalaisilla nahka-asusteilla menekkiä. Maailma on kuitenkin muuttunut
peruuttamattomasti. Ulvilan tulevaisuutta leimaa korkeateknologinen osaaminen. Mutta
kulkeeko insinööri nahkatakki päällä ja insinöörin vaimo lammasnahkaturkissa, se on
jo toinen kysymys.
Martti
Suuriniemi
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
