Teema
"Itsenäiset
pojat" tärkeä selkänoja
 Tammikuun
neljäntenä maanantaina satamat seisovat, ja AKT:n toimitsijoiden pitäisi kävellä
seinillä. Turussa näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan Marko Piirainen istuu
levollisesti ja tukevasti työtuolillaan.
– Pojat hoitavat homman itse, hän
sanoo.
Tietysti Piirainen on aamulla
tarkastanut, että yhteensä reilun 600 ahtaajan ruodut ovat suorassa oman alueen
satamissa, Turussa, Raumalla ja Porissa, mutta jäänyt sitten kuulolle.
Puheillaan "hoitavista
pojista" Piirainen tarkoittaa kenttänsä vahvoja toimijoita, luottamusmiehiä ja
osastojen puheenjohtajia.
– He ovat olleet minulle tärkeä
selkänoja tämän aluetoimitsijahomman alkumetreillä.
Kuhmolaisella Piiraisella, 25, on
menossa kolmas vuosi AKT:n Turun-miehenä. Hänet valittiin tehtävään 22-vuotiaana
melkein suoraan koulun penkiltä. Mies on ilman muuta junnuimmasta päästä yli 600
SAK:laisen toimitsijan kaartissa.
Piiraisen kokemus on hankittu
rakennuksilta ja kunnallispolitiikasta. AKT pestasi hänet leipiinsä juuri valmistuneena
rakennusmestarina.
– Kuormurin kortti taskussa
ryhdyin tähän alaan perehtymään ja olen ainakin omasta mielestäni päässyt jo
jyvälle talon tavoista. Kaikissa alueen 24 osastossa on kierretty, ja suurimpien
työpaikkojen luottomiesten kanssa ollaan tuttuja tovereita ja tavataan säännöllisesti
ainakin kerran kuukaudessa.
– Viime kevään viisipäiväinen
autolakko karaisi ja lisäsi valmiuksiani ison loikan verran eteenpäin.
Nuoria haavissa
Piiraisen pilttuu käsittää entisen
Turun ja Porin läänin, josta AKT on haalinut riveihinsä noin 7 300 jäsentä.
– Porukka jakaantuu puoliksi
Varsinais-Suomen ja Satakunnan kesken. Liitto kattaa alan väestä 85 prosenttia. Omana
aikanani jäsenmäärä on kasvanut noin 500:lla.
Piiraisen jäsenhaavi on heilunut
varsinkin hänen ikätovereittensa joukossa. Työpaikkojen nuorta kaartia saunotettiin
viime syksynä kuumasti ja ensi kuussa oikeus- ja sopimusvalistusta jatketaan yhteisellä
risteilyllä.
Amiksia ja kurssikeskuksia Piirainen
koluaa myös tiuhaan ja selvittää kuljetustyöhön aikoville AKT:n politiikkaa.
– Alan imu on yhä tallella.
Varsinkin ulkomaanliikenne näyttää innostavan nuoria kovinkin, korjaamot eivät
niinkään.
Piirainen torjuu puheet, ettei
edunvalvonta alle kolmekymppistä kiinnostaisi.
– Kun selitän heille, miksi ja
keiden vuoksi AKT teki niin ja niin, vastaanväittäjiä on vähän ja nyökyttelijöitä
paljon. Ay-tiedon puutetta nuoret eniten valittavat. Työpaikkojen kiireisillä
aktiiveillakaan ei tunnut olevan heille tarpeeksi aikaa.
- En usko, että nuorten nousu
ay-luottotehtäviin on ainakaan AKT:ssä mikään valtakysymys. Vastaan ei ole kävellyt
yhtään patinoitunutta luottamusmiestä tai osaston johtajaa, joka ei antaisi tilaa
nuorempien yrittää. Päinvastoin muutamilla työpaikoilla on tietoisesti järjestelty
luottamustehtäviä mestari-kisälli –mallilla, jotta jatkuvuus turvattaisiin.
Se suuri polvenvaihto
Ainakin näillä näkymin Piiraisella
pitäisi olla edessään vielä pitkä juoksu. Alkuun on päästy hyvin, mutta hänenkin
horisonttiaan mustaavat ay-toimitsijalle tutut ongelmat, erityisesti, miten muutaman
vuoden päässä näkyvä suuri sukupolven vaihdos onnistuu.
– Liittoon ei enää tulla
automaattisesti. Järjestäytyminen vaatii entistä enemmän puhe- ja jalkatyötä ja
liitolta pontevaa, nuoriin kolahtavaa toimintaa.
– Pienten ja villien työpaikkojen
riidoista en kuvittelekaan pääseväni eroon. Samalla on pidettävä huolta siitä, ettei
liiton hanska suurissa, pääosan kuljetuksista hoitavissa firmoissa lipsu.
Kuljetusliittojen yhteistyö kaipaa
Piiraisen mukaan sekin rutkasti syvennystä. Jos vaikka liittojen ylätasot jo pelaavatkin
yhteen, olisi myös osastoja lähennettävä toisiinsa.
– Omalla alueellani yhteispeliä
onkin aloiteltu jo Postin osastojen kanssa, Piirainen kertoo.
Eero Kosonen
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
