Teema
Yhteistyön tiivistäminen on palkansaajan etu
Liittojen yhdentymisiä vielä
tulossa
Suurliittoja syntyy ja yhteistyö
tiivistyy
 Palkansaajakunnan
yhteistyö lisääntyy voimakkaasti lähivuosina ja pidemmällä aikavälillä tapahtuu
liittojen yhdentymisiä eikä keskusjärjestöjen yhdentymisetkään ole kokonaan pois
laskuista, arvioi YTT, tutkija Satu Kalliola Tampereen yliopiston Työelämän
tutkimuskeskuksesta. Arvionsa hän perustaa haastatteluihin, jotka hän teki osana SAK:n
järjestötutkimusprosessia.
Kalliola haastatteli yhdeksän liiton
johtoa, toimitsijoita ja hallintoa kaikilta sektoreilta. Haastatteluissa tuli selkeästi
esille, että yhteistyön lisääminen edunvalvonnassa on palkansaajien etu.
Yksilö- ja ryhmähaastatteluissa
käsiteltiin laajasti työelämän muutosta: teknologian kehitystä, koulutustason nousua
ja töiden uudelleenorganisointia. Tältä pohjalta haastateltavat kaipasivat myös
tiiviimpää edunvalvonnan yhteistyötä.
– Työ toimihenkilöistyy, mutta
samalla toimihenkilötyö tai akavalainen työ duunarisoituu. Yhä yleisempää on, että
työntekijä tekee entisiä konttorin ja työnjohdon töitä. Esimerkiksi monissa täissä
suorittavan portaan työntekijät tekevät työn itsenäisesti, ottavat itse vastaan
tilauksia ja laskuttavat ne. Tietokoneen avulla nämä työt hallitaan työpisteistä, kun
ennen ne tehtiin konttoreissa.
Eri liittoihin ja keskusjärjestöihin
järjestäytyneiden töiden perinteiset rajat murtuvat koko ajan.
Samanaikaisesti koulutussysteemi jakaa
palkansaajat suoraan huonommille ja paremmille paikoille. Jos opetusviranomaisten
tavoitteet jopa 70 prosentin kouluttamisesta korkea-asteen tutkintoon toteutuvat, niin
tämäkin murtuu. Kaikille korkeasti koulutetuille ei yksinkertaisesti riitä
esimiestöitä.
Palkansaajien edut
yhteneväisiä
Monella SAK:laisella liitolla on jo
esimiessopimuksia sekä joillakin aloilla on työntekijöillä ja toimihenkilöillä
yhteisiä sopimuksia. Myös paikallisista sopimuksista työpaikoilla neuvotellaan
yhdessä. Lisäksi monet haastateltavat pitivät SAK:laisten ja STTK:laisten palkansaajien
etuja melko samanlaisina. Akavalaisten töitä moni piti erilaisena.
Joillekin SAK on niin suuri arvo, ettei
sitä voi hukata. Työntekijöille pitää heidän mielestään olla järjestäytymiseen
tarjolla SAK:lainen vaihtoehto. Näkemysten yhteensovittamista joissain kysymyksissä
pidetään ongelmallisena. Esimerkiksi puhe markka- ja prosenttikorotuksista jakaa
keskusjärjestöt. Joillekin SAK on sellainen arvo, että sen nähdään mielellään
säilyvän. Toiset taas näkevät monen vierastavan SAK:n mielikuvaa liian poliittisena
tai teollisuuden miesten järjestönä.
Satu Kalliolan tehdessä
liittohaastatteluja synnytettiin palvelualoille suurliittoa PAMia. Samantapaista
liittoyhdentymää moni varsinkin pienen liiton edustaja piti tavoittelemisen arvoisena.
Suurempia liittokokonaisuuksia pidettiin jäsenistön edun mukaisina.
Liitto- ja
keskusjärjestöyhdentymisiä taas puolsivat myös koulutustason nousu, muutokset töiden
organisoinnissa ja työelämän muutos laajemminkin.
Hitaasti, mutta varmasti
– Ihan nopeasti en odota liittojen
tai keskusjärjestöjen yhdentymistä, mutta hitaasti edeten uskon PAMin jälkeenkin
vielä suurempien kokonaisuuksien syntyyn. Työpaikoilla työntekijät ja toimihenkilöt
tekevät usein samoja töitä ja ovat muutenkin löytäneet toisensa. Työpaikkojen
asioista neuvotellaan yhdessä ja tehdään yhteisiä sopimuksia.
– Arvelen, että liittojen pitää
tässäkin asiassa kuunnella kentän ääntä ja sieltä saattaa tulla paineita
yhteistyön tiivistämiseen liittotasolla, tutkija Satu Kalliola otaksuu.
Liittohaastatteluissa tuli esille
paljon yhteistyön syventämistä tukevia mielipiteitä. Satu Kalliola pitää hyvänä
nyt käynnissä olevaa järjestötutkimusprosessia, jossa SAK tutkii itseään hyvin
laajasti.
– Uskon SAK:n kykenevän
muutokseen itsetutkiskelun kautta. Liittoyhdentymistä ja yhteistyön syventämisestä
keskustelu jatkuu. Ja veikkaanpa, että kymmenen vuoden kuluessa jo
keskusjärjestöyhdentymisetkin olisivat jo näkyvissä.
Aino Pietarinen
Suurliittoja syntyy ja yhteistyö tiivistyy
Pohjoismaissa on viime vuosina tapahtunut useita
liittojen yhdentymisiä. Saksassa on vuosien varrella sikäläinen metalliliitto koonnut
siipiensä suojaan suomalaista metalliliittoa laajemman ammattikirjon. Saksassa on
vireillä myös suurliiton kokoaminen julkisellesektorille sikäläisen kunta-alan liiton
ympärille.
Myös kansainväliset
ammattisihteeristöt ovat yhdistäneet voimiaan. Viimeisimpänä eurooppalaisten
ammattisihteeristöt SETA ja EFA fuusioituivat. Näin hotelli-, ravintola-, elintarvike-
ja maataloustyöntekijät muodostavat nyt EFFATin.
Kiintoisaa on myös Doornin sopimukseen
pohjautuva keski-eurooppalainen sopimusyhteistyö, jossa Hollannin, Belgian, Ranskan ja
Saksan liitot, etupäässä metallialalta koordinoivat palkkatavoitteitaan.
Eurooppalaiset keskusjärjestöt eivät
viime vuosina ole yhdentyneet. Edellinen suurempi muutos oli Suomessa TVK:n konkurssi ja
sitä seuranneet liittosiirtymät. Kolmessa EU-maassa on kuitenkin vain yksi
palkansaajajärjestö. Nämä ovat Englanti (TUC) ja Irlanti (ICTU) sekä Itävalta, jossa
palkansaajakuntaa edustaa ÖGB.
Myös EU-asioissa eurooppalainen
ay-liike on pyrkinyt puhumaan yhdellä suulla. EAY (Euroopan ammatillinen
yhteisjärjestö), jossa ovat mukana niin SAK, STTK kuin AKAVAkin, edustaa likimain
kaikkia eurooppalaisia keskusjärjestöjä EU-asioissa.
Meillä Suomessa on tuoreessa muistissa
PAMin synty neljästä palvelualan liitosta. Sitä ennen Kumi- ja nahkatyöntekijät sekä
Lasi- ja posliinityöntekijät liittyivät Kemianliittoon, joka on nyt kosimassa Tevaa.
Eikä siitäkään ole kovin kauaa, kun Maaliitto liittyi Puuliittoon.
STTK:ssa taas teollisuuden
toimihenkilöt ja tekniset ovat panemassa hynttyitä yhteen. Teollsiuuden palkansaajat
sekä SAK:laisista että STTK:laisista liitoista ovat jo useamman vuoden pyrkineet
keskustelemaan sopimustavoitteita ja lobbaamaan yhdessä.
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
