Alta25
Järjestäytyvätkö
Ahmed, Merlin ja Natasha?
 Kansainvälistymisen
otan mielelläni esille aina ja kaikessa, joidenkin mielestä kyllästymiseenkin asti.
Anteeksi en pyydä, koska se tulee — ja kohinalla. Pullikointi ja protestointi ei
auta! Julkisen sektorin palkkakehitys (tai sen puute) on sellainen, että kohta tullaan
tienhaaraan, jossa on turha kosiskella edes työhaastatteluun ketään oman arvonsa
tuntevaa suomalaista nuorta. Monissa työpaikkailmoituksissa on nykyään näillä
alipalkatuilla aloilla maininta "vaaditaan suomenkielen taito". Arvaamme kaikki,
kenelle nämä työt on kaavailtu jo paikkojen avautuessa. Onneksi myös maahanmuuttajilla
on oikeus järjestäytyä ja sitä todella luottamusmiehenä toivon.
Tässä sitä vaan nuori
ammattiyhdistysliikkeen aktiivi kysyy: Onko tuo "pieni neekeripoika",
belgialaisnuori tai huntupäinen somalineitokainen ihmisten silmissä oikea duunari,
vaikka hän seisoisi kädet kyynärpäitä myöden koneöljyssä? Kysymys ei ole ollenkaan
niin helppo kuin luulisi, vaikka solidaarisuuteni suuressa tunnossa myönnän tietysti
hänen kuuluvan työväenluokkaan, siinä missä minäkin. Punalippua vaan kouraan tuolle
veljelle tai siskolle! Vaan mitä sanookaan sermin takana työskentelevä työtoverini?
Ensin hän valittaa, kuinka tuo siirtolainen on vienyt joltakin suomalaiselta työpaikan,
jonka jälkeen hän sanoo, ettei tuollaisilla oikeastaan olisi oikeutta tulla tänne
vetelehtimäänkään. Kahvituntiin mennessä hän on jo kannustamassa sulkemaan rajat
kaikilta ulkomaalaisilta ja kotiin lähtiessä tarkastaa käsilaukkunsa sisällön, koska
"varaskin se on varmaan".
Miten kannustaa maahanmuuttajia
järjestäytymään, jos vastaanotto on tämä? Miten järjestäytymisprosentti ja
jäsenmäärät saadaan pysymään korkeina, jos kotimainen työvoima karkaa ulkomaille ja
ulkomainen ei ole tervetullutta ay-väen joukkoon? On turhaa eritellä ihmisiä rodun,
värisävyn tai kansallisuuden mukaan. Tuolla siirtolaistoverilla on halua kehittää
työntekijöiden ja työnantajien välistä keskusteluyhteyttä ja parantaa meidän
kaikkien edunvalvontaa ihan niin kuin meillä suomalaisillakin aktiiveilla. Minä
peräänkuulutankin sitä oikeaa solidaarisuutta, tämän diskriminoivan repaleisen
aatteen varjon sijaan!
Euroopan unionin yhteinen
hallintokoneisto ja säännöstö saralla kuin saralla vaati myös ylikansallista
järjestäytymistä ja yhteisten asioiden sekä etujen löytämistä kotimaasta ja
kansallisuudesta huolimatta. Työväki on työväkeä, vaikka se olisi "working
class", kunhan vain otatte työyhteisönne kaikki työntekijät samanarvoisina ja
muodostatte yhteisen rintaman, värikkään sellaisen.
Piri Hiltunen
Kirjoittaja on 26-vuotias
toimistotyötä tekevä ay-aktiivi.
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
