Teema
Ympäristö ay-liikkeen kompastuskivi
"Enää silmiä ei saa
sulkea"
 Kirvesmies Matti
Piiraisen mielestä ay-liikkeen on korkea aika tarkistaa kurssiaan.
– Emme voi enää ummistaa
silmiämme ympäristökysymyksiltä, hän sanoo.
Muutkin ay-aktiivit pitävät
kurssinmuutosta välttämättömänä, jos toimintaan halutaan vastakin saada mukaan
nuoria.
Matti Piirainen johtaa Helsingin 1 500
jäsenen kirvesmiesosastoa ja hänen kokemuksensa mukaan ihmiset ovat kovin tietoisia
ympäristökysymyksistä.
– Mutta sitä olemme ihmetelleet,
että ay-liikkeen johtajat tuntuvat olevan niiden suhteen välinpitämättömiä. Ihan
kuin olisivat osa valtakoneistoa.
Esimerkkinä Piirainen mainitsee
kysymyksen viidennestä ydinvoimalasta, jonka yhteydessä hän kuulee omankin liittonsa
puhuvan pääoman äänellä.
Perustelutkin ovat samat, hän sanoo.
Itse hän on ydinvoiman vastustaja. Harrisburgin ja Tshernobylin onnettomuudet ovat
osoittaneet lopullisesti, ettei ydinvoima ole riskitöntä; se on huono energiamuoto
siitäkin syystä, että hyötyaste on poikkeuksellisen alhainen, loppusäilytys ongelma,
Pohjoismaissa on jo nykyiselläänkin tarjolla energiaa yli oman tarpeen puhumattakaan
Euroopasta, kun markkinat avautuvat, ja kaiken huipuksi ei ole ollenkaan turvallista,
että viidennen voimalan rahoitus tulee teollisuudelta.
– Eikä ydinvoimala erityisen
paljon työpaikkojakaan tuo. Sen rakentaminen ei nimittäin kestä ikuisesti.
Rakentaminen —
päämäärä sinänsä
Rakentamisesta on tullut tässä maassa
päämäärä sinänsä. Rakennetaan ja rakennetaan, seurauksia ajattelematta. Isoja
marketteja, jotka tekevät lopun pikkukaupoista ja aiheuttavat sen, että kuluttajat ovat
entistä enemmän riippuvaisia autoista ja tarvitsevat moottoriteitä, jotka pilaavat
maiseman. Kukaan ei istu miettimään, mitä oikein pitäisi rakentaa, mihin ja mistä
syystä. Silloin, kun ympäristöarvot pääsevät jollakin rakennuksella vähän paremmin
esille, hyvät aikeet mitätöidään kiireellä. Materiaalien ei ehditä antaa kuivua
eikä tehdä kunnon jälkeä.
Myös ay-liike on sortunut
"jatkuvan kasvun filosofiaan".
– Kun viidennen ydinvoimalan
rakentamista perustellaan teollisuuden lisäenergiatarpeella, hyväksytään samalla
tämä filosofia ja ummistetaan silmät siltä tosiasialta, että uusi kasvu on sama asia
kuin kulutuksen lisääminen. Sanotaan, että ydinvoima on ympäristöystävällistä ja
unohdetaan, että liika kulutus on tuhoisaa sekä ihmisen että ympäristön kannalta.
Globaali näkökulma lisää kysymyksen
kiinnostavuutta.
– Miten me sanomme sinä
päivänä, kun kaikki kehitysmaiden ihmiset haluavat auton? Kiellämmekö sen heiltä,
koska he pilaavat ympäristön meiltäkin?
Kuuroille korville
Piirainen ja hänen kirvesmieskaverinsa
ovat istuneet tuntikausia pohtimassa vaihtoehtoisia energiamuotoja, aurinko- ja
tuulienergiaa, maakaasua ja haketta. Hakkeenkäyttö on toteuttamiskelpoinen ja
työllistävä vaihtoehto, jos rakennettaisiin esimerkiksi yhdistelmälaitoksia, jotka
tuottaisivat osia talonrakennus- ja muita teollisuudenaloja varten sekä energiaa
sivutuotteena. Kymmenen kappaletta sadan megawatin laitoksia eri puolille maata ei ole
utopistinen ajatus, toteaa Piirainen, mutta korostaa samalla, etteivät kirvesmiehet
missään nimessä halua hakata kaikkia metsiä, vaan pitävät tätä vaihtoehtoa
keskitienä kohti luonnonmukaisempia tuotantotapoja.
Mutta meidän ääni kaikuu kyllä
kuuroille korville, hän toteaa.
Hiljaisuus
Piirainen istui pari vuotta sitten
yhdessä muiden ay-aktiivien ja Maan ystävät -yhdistyksen edustajien kanssa
työryhmässä, jossa pohdittiin ay-liikkeen ja ympäristöliikkeen kosketuspintoja.
Vuoden mittainen työ, jota tehtiin ympäristöministeriön tuella, tuotti tuloksenaan
vihkosen, jonka otsikkona oli "Ympäristö- ja ay-väen keskustelunavaus
työllisyyden parantamisesta". Siinä siis yritettiin saada käyntiin keskustelu
työllistämisestä, jonka toteuttamisessa otetaan huomioon ympäristönäkökohdat.
Vihkosen kokosi Maan ystävät
-yhdistyksen kuuluva kansantaloustieteilijä Jan Kunnas:
– Pahempi juttu, mutta sen
jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Minut kutsutaan joskus johonkin ay-kokoukseen, siinä
kaikki. Jäsenet ovat kiinnostuneita, mutta siihen se jää.
Ay-liike ja ympäristönsuojelijat ovat
Suomessa edelleen toistensa vastapuolia toisin kuin muualla Euroopassa.
– Joidenkin intressien mukaista on
pyrkiä säilyttämään tilanne sellaisena, että ay-liike ja ympäristöliike ovat
edelleen kuin tuli ja vesi, Kunnas sanoo.
Metsät ovat hänelle läheinen asia ja
siksi hän ottaakin esimerkin sieltä.
– Jos metsäalan työpaikat
olisivat hävinneet ympäristönsuojelun takia, niin kuinka sitten on niin, että
hakkuumäärät koko ajan vain kasvavat? Me olemme metsänsuojelussa yrittäneet tuoda
esiin keinoja ratkaista työpaikkojen säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä, mutta
tuntuu olevan yleinen käsitys, etteivät työllisyyskysymykset kuulu
ympäristöjärjestölle. Muissa pohjoismaissa mietitään kovasti sitä, kuinka
ympäristönsuojelu ja työpaikkakysymykset voitaisiin yhdistää.
Parhaiten ay-liikkeen asiat ja
ympäristönäkökohdat ovat kohdanneet elintarvikealalla.
– Siellä yhteys on kenties
selkeämpi, Kunnas sanoo ajatellen suomalaista maataloutta, joka esimerkiksi vuonna 1995
toimitti 85 prosenttia elintarviketeollisuuden raaka-aineesta.
Carola Isaksson
Palkkatyöläinen
6.2.2001 nro 1/01 |
