Kauppatieteiden lisensiaatti Raili Moilanen alkoi miettiä jo kymmenen vuotta sitten, mihin kummaan opit oikein valuvat. Samaa kyselivät koulutettavatkin, yliopiston johtamiskoulutuksessa koulutuspäällikkönä työskennellyt Moilanen kertoo.

Lisensiaattityö oppivasta organisaatiosta valmistui 1996. Nykyisin vapaana tutkijana ja kouluttajana toimiva Moilanen väitteli teemasta Jyväskylän yliopistossa juhannusviikolla.

Koulutus vain murto-osa oppimista

– Koulutus tai kurssit on vain murto-osa oppimista, jotain 20 prosentin luokkaa. Jos opittua ei voi tai ennätä työyhteisön torjunnan tai kiireen vuoksi soveltaa työhön, kursseista on vain vähän hyötyä, tutkija sanoo.

Eri ihmiset oppivat eri tavoin: yksi oppii kuunnellen, toinen selaa käsikirjaa, kolmas kyselee, neljäs muistaa kurssilta lähes kaiken. Olipa tapa mikä tahansa, esimiesten ja työyhteisön rohkaisu kannustavat jokaista.

– Kahvipöytäkeskustelut ovat erittäin tehokkaita oppimishetkiä. Valtaosa jutustelusta koskettaa työtä tai työpaikkaa, Moilanen sanoo.

Inhorealistina hän muistuttaa, että ihmisen päähän ei voi vieläkään vaihtaa kovalevyä tai tuikata uuden tiedon levykettä. Tiedon teknologia on nopeutunut, mutta ihmisestä ei ole tullut konetta.

Samaa sanovat aivotutkijatkin, oppimiseen tarvitaan aikaa. Jatkuvan stressin ja kiireen puristuksessa ihminen tekee kuten tarkoitettu on, toimii eikä paljoa mieti. Tilastojen valossa työelämä tarjoaa oppimiselle ankarat olot. Puolet palkansaajista kokee kiireen haittaavan työssä viihtymistä enemmän kuin huono palkka, palkattomat ylityöt ja univaje ovat yleistyneet erityisesti toimihenkilöiden ja johdon keskuudessa.

Asenteet ovat valoisammat, sillä tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan puolet palkansaajista kokee, että oppiminen parantaa työssä viihtymistä. Vain kymmenesosaa työntekijöistä uuden oppiminen ei kiinnosta.

Kiireen alla myös virheiden todennäköisyys kasvaa. Varman päälle pelaamisessa on omat riskinsä, sillä virheiden tekemisen pelossa jää moni asia testaamatta ja oppimatta. Tutkijan mukaan motivoiminen on jo oivallettu koulumaailmassa, mutta työelämässä sitä vasta opetellaan.

Jos johto ei innostu eivät muutkaan

Organisaation johto on avainasemassa oppivassa organisaatiossa, sillä sen käsissä ovat edelleen valta ja resurssit. Koulutuksen sisällöstä ja soveltamisesta innostunut johto kannustaa työntekijöitä mutta oppii samalla itsekin.

– Tänä päivänä koulutuksissa pohditaan asioita oman yrityksen näkökulmasta. Johtaja, joka kiiruhtaa avaamaan koulutuksen kalenteria tuijotellen ja häipyy saman tien, jää paljosta tiedosta paitsi.

Oppivan organisaation edellytykset ovat Moilasen teesein selkeät. Tarvitaan kehittämistä ja muutosta tukeva arvomaailma, johdon tuki alaisia kohtaan, kaikille edes hitusen aikaa miettimiseen sekä yleistä joustavuutta. Vasta syntyneet kaksoset tai omakotitalon rakentaminen alentavat kummasti kenen tahansa oppimiskykyä.

– Tiedolla sinänsä ei ole merkitystä, tärkeintä on oppimaan oppiminen. Usein käy niin, että kun yritys selviää yhdestä isosta muutoksesta hyvin, seuraavat askeleet ovat helpompia, koska ihmiset ovat jo oppineet oppimaan ja soveltamaan uutta.

Irene Konttinen

Jyväskyläläinen Gummerus Kirjapaino Oy palkittiin keväällä Euroopan parhaana oppivana ja kouluttavana alan organisaationa. Palkinnon myönsi EGIN eli European Graphic/Media Industry Network, johon kuuluu jäseniä 14 Euroopan maasta. Kiitosta tuli erityisesti siitä, että koulutusasioita mietitään yhdessä työntekijöiden kanssa.

Gummeruksen työntekijöistä noin kolmellakymmenellä on tuore ammattitutkinto, osalla se on työn alla, neljä työntekijää on yltänyt mestarin tutkintoon asti.

– Haluamme turvata yritykselle kohtuullisen hyvät työkalut. Ei tässä mikään sädekehä pään päällä kuljeta. Se, että henkilöstö on mukana suunnittelemassa koulutusta on meillä Suomessa jo tavallista, mutta muualla Euroopassa ei, toimitusjohtaja Jarmo Porkka sanoo.

Työntekijöiden toiveita ja talon tarpeita nivotaan yhteen kehityskeskusteluissa. Oppimisrauhaa pyritään turvaamaan sillä, että joku tiimin jäsenistä paikkaa koulutuksessa olevan työt. Porkka kertoo, että valtaosa koulutuksesta tapahtuu talon sisällä.

– Koulutus limittyy työhön ja työ oppimiseen, elämme kuin liikkuvassa junassa. Kiirekin on pitkälti asennekysymys, aikaa oppimiseen ja harjoitteluun voi napata sieltä hiljaisemmista hetkistä. Tietysti on huono juttu, jos koulutuksessa opittua ei ennätä harjoitella, pääluottamusmies Seija Laosmaa sanoo.