Jaakko Laitinen kohtaa johtamallaan opistolla esimiehiä ja johtajia niistä yrityksistä, joissa on jo ymmärretty työyhteisön kehittämisen merkitys, ja siksi Laitinen myöntää käsityksensä yritysmaailmasta olevan kenties myönteisempi kuin työelämän koko todellisuus.

– Firmoissa tunnustetaan esimerkiksi se, että organisaatiolle on rikkaus, että siellä työskentelee eri-ikäisiä ihmisiä. Hyvässä yrityksessä pitäisi olla kuten perheessä: eri-ikäistä viisautta ja kokemusta. Silti ikäjohtamisessa käytännön toimenpiteet ovat vasta alkutaipaleella. Yritysjohtoon nouseva uusi sukupolvi on kuitenkin jo sisäistänyt ajatuksen, Laitinen sanoo.

Hänen mielestään johtamisella on kiistatta suuri merkitys työssä jaksamiseen, viihtymiseen ja työniloon.

– Johtaminen on vuorovaikutustapahtuma, joka on lujasti sidoksissa siihen, millainen ilmapiiri yhteisössä on. Luottamus ja yhteistyö puolestaan ovat hyvän työilmapiirin a ja o.

Laitisen mukaan ei ole hyviä ja huonoja johtamisoppeja, vaan eri aikakausiin ja yrityksiin istuvia tyylejä.

– Tärkeintä johtamisessa on saada ihmiset innostumaan itsensä kehittämisestä. Ei sillä ole väliä, millä menetelmällä tässä tavoitteessa onnistuu; tyylipisteitä ei jaeta.

Ammattiylpeys kunniaan

Elinikäisen oppimisen idea on hiljalleen mielletty työmarkkinoilla. Monille kuitenkin jatkuvan uuden oppimisen vaatimus tuottaa tuskaa ja vie ilon työstä. Syntyy tunne, ettei koskaan ole riittävän hyvä. Jaakko Laitinen muistuttaa, ettei työelämän vaatimus uuden oppimisesta tarkoita sitä, etteivätkö osaajat saisi olla ylpeitä siitä, mitä jo osaavat.

– Päinvastoin. Suurimmalla osalla suomalaisista palkansaajista on syytä olla ylpeä ammattitaidostaan. Työnilossa perusasia on uskaltaa sanoa, että olen vietävän hyvä, mutta haluan tulla vielä paremmaksi ja oppia uusia asioita.

– Elinikäisen oppimisen idea tarkoittaa sitä, että yrityksessä välitetään ihmisten osaamisesta ja sen kehittämisestä. Tietysti jokaisella täytyy olla oma tahto kehittyä, mutta yritysten tehtävä on tarjota oppimiselle edellytyksiä, Jaakko Laitinen sanoo.

Työniloa on 90-luvun nakertanut epävarmuus ja pelko tulla heitetyksi ulos työmarkkinoilta.

– Työnilossa aivan keskeinen asia on perusturvallisuus. Jos se järkkyy, eihän ihminen voi olla kehittyvä ja luova. Kun yrityksessä kyetään luomaan turvallinen ilmapiiri, jossa koetaan, että ihmisistä välitetään, ihmiset myös antavat yritykselle kaikkensa.

Laitisen mielestä suomalaiset voisivat pikkuhiljaa alkaa luottaa itseensä ja tarpeellisuuteensa työmarkkinoilla, sillä kaikki faktat puhuvat sen puolesta, että työelämä tarvitsee jokaisen. Mitään takuuta ei tietenkään ole siitä, että työpaikka säilyy aina ja ikuisesti samassa firmassa, mutta kouluttautumisen kautta hupenevalla työikäisellä väestöllä on käyttöä työelämässä.

– Luottamus omaan tarpeellisuuteensa on tietysti myös yksi työnilon kivijalka, Laitinen muistuttaa.

Vastuu haussa

Yritysten omistuksen kansainvälistyessä työnantajalta katoavat kasvot. Osakkeiden omistajien edun turvaaminen ei riitä kuin makeilla optioporkkanoilla ruokitulle huippujohdolle motivaatioksi paiskia töitä. Jaakko Laitisen mielestä Suomessa on vasta haussa se, millä tasolla konsernissa otetaan vastuu väen jaksamisesta ja työkyyn kehittämisestä ja tätä kautta saatavasta hyvästä tuloksesta.

– Vastuu on suurin pörssiyritysten paikallisyksikkötasolla ja sen johtajilla. Tässä on selvästi arvokeskustelun ja bisnesetiikan pohdinnan paikka. Yleisesti ottaen asia on vielä selkiytymätön yritysmaailmassa, Laitinen aprikoi.

Pörssiyritykset toimivat yleensä pitkällä aikavälillä. Jos pääasiassa ihmisten työpanokseen perustuva yritys petraa pörssikursseja aina lomauttamalla tai irtisanomalla ja hermostuttamalla väkensä, ei se voi toimia pitkällä aikavälillä. Eikä varsinkaan tilanteessa, jossa ammattitaitoinen työväki ei ole helposti korvattavissa uudella.

– Pörssiyrityksenkin menestys perustuu hyviin tuotteisiin, hyvään asiakaspalveluun ja laadukkaaseen tuotantoon, jota ihmiset tekevät. Pörssiyrityksen jokaisella tasolla täytyy siis huolehtia siitä, että edellytykset menestykseen turvataan. Pörssipeli ei sellaisenaan tuota lisäarvoa, Laitinen huomauttaa.

Hän arvelee, että globalisoituva kehitys on vielä kiihtymässä, ja se asettaa pienelle Suomelle ja sen yritysmaailmalle suuret haasteet.

– Suomessa pitäisi säilyä suurten firmojen pääkonttoreita. Päätöksentekohetkellä kovat faktat painavat tietysti eniten, mutta jossain määrin mukana on myös tunteita. Yrityksillä on aina ollut ja on yhteiskunnallistakin vastuuta, ja saneeraustilanteissa mietitään toimenpiteiden seurauksia lähiympäristöön.

Ei pelkästään leivästä

Ei tänne ole tultu viihtymään, vaan tekemään paperia, kuuluu vanha teollisuuspatruunan sanonta. Lausahduksen tyylillä johdettu yritys ei Jaakko Laitisen mukaan pärjää nykymaailmassa, jossa tutkimukset ja kokemukset kiistatta osoittavat työilmapiirillä olevan iso merkitys yrityksen tuloksen saavuttamisessa.

– Kun työssä on kivaa, syntyy tuloksia. Työssä siis saa ja oikeastaan pitää viihtyä, mutta liiallisuuksiin ei pidä mennä. Elämä ei ole pelkkää työtä, vaikka se maistuisi kuinka makealle. Nythän me tiedämme, mitä IT-alan väelle on tapahtumassa, kun on muutama vuosi tehty töitä ympäripyöreitä päiviä. Ei sellaista menoa jaksa viihtyisässäkään työssä vuosikausia.

– Jotta työstään nauttisi ja iloitsisi, täytyy osata tehdä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Niiden on oltava sopivassa tasapainossa. Ihminen tarvitsee muitakin kuin työhön liittyviä ihmissuhteita ja verkostoja, jotka lisäävät tasapainoa ja sitä kautta jaksamista itse työssä, Jaakko Laitinen sanoo.

Leena Seretin