1950-luvulla perustettu Asco on pysynyt belgialaisen Boasin suvun omistuksessa. Hyvin ajoitetuilla tuotantomuutoksilla yritys on toistaiseksi pikemminkin hyötynyt globalisaatiosta kuin kärsinyt siitä. Tai sitten katolisen Belgian metallityöläisten suojeluspyhimys Elois on ottanut sen erityiseksi lemmikikseen.

Yritys aloitti välittämällä ja myymällä eri kulkuneuvojen varaosia. Volyymia kasvatettiin hankkimalla varaosia armeijan kalustoon, mikä tarvitsi niitä kipeästi sotien jälkeen.

1970-luvulla Asco aloitti lentokoneteollisuuden tarvikkeiden ja osien tuotannon. Silloin myös ryhdyttiin rakentamaan omaa tuotantolaitosta Zaventemiin.

Talouden kansainvälistyminen merkitsi kasvusysäystä lentokoneteollisuudelle ja sitä kautta Ascolle, joka kykeni hankkimaan myös Saksassa vaikeuksissa olevan yrityksen, samoin toisen Kanadasta.

Ascon tuotanto on kasvanut vähitellen ja pysynyt Belgiassa samaan aikaan, kun yrityksiä, mm. teräsfirma Bekaert, lamppuja valmistava Sylvania ja mm. Duracell ja Renault ovat lähteneet halvempiin maihin.

Onni pettänyt kerran

Koulutuspäällikkö Fons Janssensin mukaan Ascon menestystekijöitä ovat erityisosaaminen ja erikoistuminen. Tuotannossa on erikoistuttu kevyisiin ja kestäviin metalleihin, alumiiniin ja titaaniin, joita uusin lentokoneteollisuus tarvitsee. Työt tehdään millimetrin tuhannesosan tarkkuudella, sillä turvallisuus on tärkein vaatimus ja lentokoneteollisuudessa sillä on erityisen suuri merkitys.

Ascon suurimpia asiakkaita ovat johtavat lentokonevalmistajat Airbus, jonne menee 50 pros. tuotannosta ja amerikkalainen Boeing 30:llä prosentilla.

Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat merkitsivät kuitenkin taantumaa lentoliikenteessä ja teollisuudessa. Esim. Boeing ei uudistanut silloin tilauksiaan.

Asco pystyi pitämään pysyvissä työsuhteissa olevat työntekijänsä kuitenkin töissä, mutta määräaikaiset ja tilapäiset joutuivat lähtemään.

Nyt työntekijöitä on taas entinen määrä, noin 600, ja vuotuinen myynti on noussut noin 120 milj. euroon. Janssens arvioi, että seuraavat kymmenen vuotta yritys toimii vähintään tällä volyymilla, sillä sen mukaiset tilaukset on jo tehty.

Vastuu kuuluu kaikille

Tiimipäällikkö Guy Rottiers, 38, vastaa parinkymmenen operaattorin pysymisestä aikataulussa ja työn laadusta. Hän on varma siitä, että porukka tekee tärkeää työtä. Oman työnsä merkityksen hän sanoo tuntevansa myös nahoissaan, sillä hänen on oltava aina saatavilla. Se onkin työn huono puoli.

Jokainen osa tarkistetaan erikseen. Hallissa 4 valmistetaan siipien etureunaa, solakkoa ja takalaippaa liikuttavia kiskoja. Tarkistuksen jälkeen kappaleeseen lyödään operaattorin leima, jolloin tekijä voidaan tarvittaessa jäljittää. Jos ongelmia ilmaantuu tai tuotanto ei pyöri aikataulussa, tiimipäällikkö haetaan vaikkapa yöllä hätiin.

Kuitenkin Guy Rottiers pitää työstään. Hänellä on siihen koulutus, työtoverit ovat mukavia ja työpaikkaa hän pitää varmana.

– Kukaan ei ole koskaan palkkaansa tyytyväinen, heittää Rottiers. Hän kieltäytyy kertomasta omaansa, sillä sopimuksensa mukaan hänen on oltava jatkuvasti saatavilla. Asia on kyllä otettu palkassa huomioon.

Keskimääräinen nettopalkka tehtaalla on koulutuspäällikkö Jenssensin mukaan noin 1 000–1 200 euroa kuussa.

Ay-liike auttaa

Operaattori Nico Tonné, 24, on ensimmäisessä työpaikassaan.

Siistissä hallissa, jonka 23 asteessa työpukuna on t-paita, hän kummastelee metallityön mainetta likaisena työnä. Työ on mielenkiintoista ja tarjoaa hänen mielestään haasteita. Bruttopalkkaa hän saa 12,16 euroa tunnilta ja viiden euron suuruisen lounassetelin.

Tiedonkulku johdosta operaattoreille ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, mutta Nico ei usko työpaikan olevan uhattuna. Sitä paitsi ay-liike auttaa tarvittaessa. Siihen hän on liittynyt, koska myös vanhemmat ovat liiton jäseniä.

Ylimääräinen työsuhde-etu on joulukuun ensimmäisenä vietettävä henkilökunnan juhla päivällisineen, puheineen ja lahjoineen. Samalla tavalla juhlitaan lähes kaikilla metallin työpaikoilla.

Juhlia vietetään pyhän Elois’in muistoksi. 500-luvulla syntynyt kultaseppä - keskiajan rautakoura - keräsi suuren omaisuuden työskentelemällä kuninkaiden hoveissa. Hän lahjoitti kuitenkin kaiken hyväntekeväisyyteen ja hänestä tuli Belgian katolisen kirkon pyhimys. Elois’in uskotaan olevan erityisen solidaarinen metallityöläisille.

Hilkka Jukarainen
Zaventem