1950-luvulla perustettu Asco on pysynyt
belgialaisen Boasin suvun omistuksessa.
Hyvin ajoitetuilla tuotantomuutoksilla yritys on
toistaiseksi pikemminkin hyötynyt globalisaatiosta kuin kärsinyt siitä. Tai sitten
katolisen Belgian metallityöläisten suojeluspyhimys Elois on ottanut sen erityiseksi
lemmikikseen.
Yritys aloitti välittämällä ja myymällä eri kulkuneuvojen varaosia. Volyymia
kasvatettiin hankkimalla varaosia armeijan kalustoon, mikä tarvitsi niitä kipeästi
sotien jälkeen.
1970-luvulla Asco aloitti lentokoneteollisuuden tarvikkeiden ja osien tuotannon.
Silloin myös ryhdyttiin rakentamaan omaa tuotantolaitosta Zaventemiin.
Talouden kansainvälistyminen merkitsi kasvusysäystä lentokoneteollisuudelle ja sitä
kautta Ascolle, joka kykeni hankkimaan myös Saksassa vaikeuksissa olevan yrityksen,
samoin toisen Kanadasta.
Ascon tuotanto on kasvanut vähitellen ja pysynyt Belgiassa samaan aikaan, kun
yrityksiä, mm. teräsfirma Bekaert, lamppuja valmistava Sylvania ja mm. Duracell ja
Renault ovat lähteneet halvempiin maihin.
Onni pettänyt kerran
Koulutuspäällikkö Fons Janssensin mukaan Ascon menestystekijöitä ovat
erityisosaaminen ja erikoistuminen. Tuotannossa on erikoistuttu kevyisiin ja kestäviin
metalleihin, alumiiniin ja titaaniin, joita uusin lentokoneteollisuus tarvitsee. Työt
tehdään millimetrin tuhannesosan tarkkuudella, sillä turvallisuus on tärkein vaatimus
ja lentokoneteollisuudessa sillä on erityisen suuri merkitys.
Ascon suurimpia asiakkaita ovat johtavat lentokonevalmistajat Airbus, jonne menee 50
pros. tuotannosta ja amerikkalainen Boeing 30:llä prosentilla.
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän tapahtumat merkitsivät kuitenkin taantumaa
lentoliikenteessä ja teollisuudessa. Esim. Boeing ei uudistanut silloin tilauksiaan.
Asco pystyi pitämään pysyvissä työsuhteissa olevat työntekijänsä kuitenkin
töissä, mutta määräaikaiset ja tilapäiset joutuivat lähtemään.
Nyt työntekijöitä on taas entinen määrä, noin 600, ja vuotuinen myynti on noussut
noin 120 milj. euroon. Janssens arvioi, että seuraavat kymmenen vuotta yritys toimii
vähintään tällä volyymilla, sillä sen mukaiset tilaukset on jo tehty.
Vastuu kuuluu kaikille
Tiimipäällikkö Guy Rottiers, 38, vastaa parinkymmenen operaattorin
pysymisestä aikataulussa ja työn laadusta. Hän on varma siitä, että porukka tekee
tärkeää työtä. Oman työnsä merkityksen hän sanoo tuntevansa myös nahoissaan,
sillä hänen on oltava aina saatavilla. Se onkin työn huono puoli.
Jokainen osa tarkistetaan erikseen. Hallissa 4 valmistetaan siipien etureunaa, solakkoa
ja takalaippaa liikuttavia kiskoja. Tarkistuksen jälkeen kappaleeseen lyödään
operaattorin leima, jolloin tekijä voidaan tarvittaessa jäljittää. Jos ongelmia
ilmaantuu tai tuotanto ei pyöri aikataulussa, tiimipäällikkö haetaan vaikkapa yöllä
hätiin.
Kuitenkin Guy Rottiers pitää työstään. Hänellä on siihen koulutus, työtoverit
ovat mukavia ja työpaikkaa hän pitää varmana.
Kukaan ei ole koskaan palkkaansa tyytyväinen, heittää Rottiers. Hän
kieltäytyy kertomasta omaansa, sillä sopimuksensa mukaan hänen on oltava jatkuvasti
saatavilla. Asia on kyllä otettu palkassa huomioon.
Keskimääräinen nettopalkka tehtaalla on koulutuspäällikkö Jenssensin mukaan noin
1 0001 200 euroa kuussa.
Ay-liike auttaa
Operaattori Nico Tonné, 24, on ensimmäisessä työpaikassaan.
Siistissä hallissa, jonka 23 asteessa työpukuna on t-paita, hän kummastelee
metallityön mainetta likaisena työnä. Työ on mielenkiintoista ja tarjoaa hänen
mielestään haasteita. Bruttopalkkaa hän saa 12,16 euroa tunnilta ja viiden euron
suuruisen lounassetelin.
Tiedonkulku johdosta operaattoreille ei ole parhaalla mahdollisella tolalla, mutta Nico
ei usko työpaikan olevan uhattuna. Sitä paitsi ay-liike auttaa tarvittaessa. Siihen hän
on liittynyt, koska myös vanhemmat ovat liiton jäseniä.
Ylimääräinen työsuhde-etu on joulukuun ensimmäisenä vietettävä henkilökunnan
juhla päivällisineen, puheineen ja lahjoineen. Samalla tavalla juhlitaan lähes kaikilla
metallin työpaikoilla.
Juhlia vietetään pyhän Eloisin muistoksi. 500-luvulla syntynyt kultaseppä -
keskiajan rautakoura - keräsi suuren omaisuuden työskentelemällä kuninkaiden hoveissa.
Hän lahjoitti kuitenkin kaiken hyväntekeväisyyteen ja hänestä tuli Belgian katolisen
kirkon pyhimys. Eloisin uskotaan olevan erityisen solidaarinen metallityöläisille.
Hilkka Jukarainen
Zaventem