– Enston asemaa sähköistysratkaisujen toimittajana maailmanmarkkinoilla pitää parantaa. Volyymia lisäämällä se ei onnistu, on tehtävä jotain muuta. Olemme päättäneet olla yritys, joka huolehtii poikkeuksellisen hyvin omista asiakkaistaan, selittää toimitusjohtaja Seppo Martikainen.

Liikevaihdosta tulee tällä hetkellä Pohjoismaisen ulkopuolelta 30 prosenttia. Nyt tavoitteeksi on otettu tämän osuuden nostaminen 50 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä. Tie tähän tavoitteeseen on ja on ollut mutkikas. Konsernia, johon siihen aikaan kuului 20–25 yhtiötä, ryhdyttiin panemaan kuntoon 90-luvulla. Se jaettiin kolmeen liiketoiminta-alueeseen.

Ensto Utility Networks toimittaa sähköverkkoratkaisuja, ja sen toiminta keskittyy Euroopassa Pohjois- ja Baltian maihin, Puolaan, Tšekin tasavaltaan, Unkariin, Balkanille, Ukrainaan ja Venäjälle. Vientiä on myös Euroopan ulkopuolelle. Ensto Building Technology keskittyy talotekniikkaan, ja sen kohdealueet ovat Pohjoismaat ja Venäjä. Ensto Enclosures and Components valmistaa ja markkinoi kestomuovi- ja ohutlevykoteloita sekä niihin liittyviä komponentteja kansainvälisille asiakkaille. Konsernirakenteen yksinkertaistaminen on tuonut mukanaan muutoksia, yritysmyyntejä ja irtisanomisia. Tuskin vuottakaan on kulunut ilman toimenpiteitä.

Esimerkiksi Mikkelissä työntekijöiden määrä väheni 90-luvulla muutamassa vuodessa parista sadasta sataan henkeen. Nyt työntekijöitä on noin 130. Porvoossa työntekijät muistavat kolme viime vuotta vuosina, jolloin Laitilan tehdas lopetettiin, Ensto Automation ja Ensto Tools saneerattiin ja myytiin työntekijöille.

Rakennemuutos käynnissä

Vuonna 2002 konsernissa oli vielä 1 700 työntekijää. Nyt luku on tippunut 1 099 henkeen, joista runsaat 220 työskentelee ulkomailla toimivissa yrityksissä. Ilman näitä rakennemuutoksia yrityksellä ei olisi mitään tekoa kansainvälisillä markkinoilla, sanoo Martikainen, ja jatkaa, että konsernin ulkomaisen liikevaihdon kaksinkertaistuminen niiden jälkeen on hyvä osoitus siitä, että taktiikka on ollut oikea. Hän haluaa alentaa edelleen kolmen eri liiketoiminta-alueen välisiä raja-aitoja kokonaisuuden hyväksi.

– Meneillään olevat yt-neuvottelut ovat ensimmäiset, jotka koskevat koko konsernia. Nyt on kysymys siitä, mitä on järkevää tuottaa ja millaisin voimin, toimitusjohtaja tähdentää.

Konsernijohdon laskelmien mukaan liki 140 työntekijää etupäässä tuotannon ja logistiikan puolella Porvoossa, Mikkelissä ja Keilassa tekee kannattamatonta työtä. Tähän toimitusjohtaja haluaa puuttua. Irtisanomisista hän ei halua puhua.

Metallin osaston pääluottamusmies Matti Eloranta ja työsuojeluvaltuutettu Marjatta Rytkönen sanovat, että se lukumäärä, josta johto nyt puhuu, on vahvasti liioiteltu. Valtaosalla jonkinlaista käsityötä tekevistä työntekijöistä on myös monenlaisia muita tehtäviä. Löysää ei ole enää missään, he toteavat.

Saneeraus lamauttaa asiakaspalvelun

– Jos yritys aikoo panna pihalle näin paljon ihmisiä, asiakaspalvelu lamaantuu täydellisesti, Eloranta varoittaa.

Ja nimenomaan asiakaspalvelu on sähkökotelo- ja komponenttitoiminnan keskeinen filosofia. Ideana on toimittaa pieniä, asiakkaan toiveiden mukaan räätälöityjä kotelosarjoja. Yritys on tehnyt Porvoossa suuria investointeja koneisiin, työkaluihin ja osaamiseen, jotta pystyisi tuottamaan laadukkaita muovikoteloita.

Martikainen korostaa, ettei yhtiö pysty kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla volyymilla eikä hinnoilla, ja siitä Eloranta ja Rytkönen ovat samaa mieltä. Mutta he korostavat myös, ettei konsernin taloudellinen tulos ole ollut mitenkään huono. Lisäksi tuottamattomimmat yritykset on myyty, joten liikevoitto tulee todennäköisesti paranemaan edelleen vuosina 2004 ja 2005, Eloranta tähdentää.

Liikevoitto on viime vuosina pyörinyt 7–8 prosentin tietämissä, ja se on Martikaisen mielestä kohtuullinen, vaikkakaan ei mikään huipputulos. Perheyritys voi sen kanssa elää, hän myöntää. Kysymykseen pitäisikö varsinaisen tuotannon asemesta tarkistaa pikemminkin myyntiorganisaatiota, Martikainen vastaa, että myös myyntipuolta on trimmattu. Emme toki puutu yhteen toimintoon tarkistamatta samalla muita, hän selittää.

Enstolla on markkinointiyrityksiä 13 maassa ympäri maailman ja se pyrkii rekrytoimaan parhaat mahdolliset paikalliset kyvyt. Rakennuspuolella myynti sujui viime vuonna hyvin ja jopa ylitti odotukset.

Jatkuvat muutokset rassaavat työväkeä

Näissä olosuhteissa Elorannan ja Rytkösen on vaikea sivuuttaa ajatusta, että omistajat havittelevat isompia voittoja. Mitään muuta logiikkaa he eivät toiminnasta löydä. Jos Eloranta olisi saanut päättää, hän olisi perustanut ensin pieniä työryhmiä pohtimaan ongelmia ja etsimään ratkaisuja ja ryhtynyt vasta sen jälkeen miettimään yt-neuvotteluja, eikä päinvastoin.

– Nyt henkilöstö joutuu taas käymään läpi pitkän ja raskaan psyykkisen prosessin, jonka lopputulosta kukaan ei omalta osaltaan tiedä.

Martikainen viittaa yhteistoimintalakiin, jossa sanotaan, että yritys on velvollinen aloittamaan yhteistoimintaneuvottelut heti, jos kyse on työsuhteista.

Ensto on asettanut tavoitteeksi yrityksen panemisen kuntoon tämän ja ensi vuoden aikana.

Kaikki haluavat neuvottelutuloksen niin pian kuin mahdollista, jotta työntekijöiden piina jäisi mahdollisimman lyhytaikaiseksi.

Marjatta Rytkönen sanoo, että tunnelma on työpaikalla todella maassa.

– Väki toivoo vain, että saisi tehdä töitä rauhassa ilman jatkuvia muutoksia.

Rytkönen toivoo, että työntekijöille olisi edes vähän apua perustetusta tukiryhmästä, jossa ovat mukana terveydenhoitaja, työsuojelu, henkilöstöpuoli ja työntekijöiden edustaja.

Kysymykseen onko konsernissa toivoa toiminnan vakautumisesta vai joutuvatko työntekijät varautumaan muutoksiin vuosi toisensa jälkeen, Martikainen vastaa:

– Mikään ei ole itsestään selvää, mutta kyllä minä uskon, että toiminnan ydin tulee aina säilymään Porvoossa.

Carola Isaksson