Uskon vakaasti, että metalliteollisuus pystyy menestymään myös Suomessa. Ei siis kannata huolestua, jos tuotantoa siirretään ajoittain Aasiaan, Baltiaan ja muihin halpatyömaihin. Niiden palkkataso ei voi pysyä alhaalla loputtomiin. Pikkuhiljaa paikalliset työntekijät alkava vaatimaan suurempia palkkoja ja tilanne tasoittuu ajan kanssa.

Suomalaisen metalli-imperiumin horjuminen heijastuu myös normaalin opiskelijan arkeen. On vaikeaa löytää koulutuksen vaatima työssäoppimispaikka saati sitten kunnon kesätyöpaikka omalta alalta. Usein yritykset eivät ota työssäoppijoita, koska eivät pysty tarjoamaan töitä edes omille työntekijöille.

Omaan tulevaisuuteeni suhtaudun skeptisesti, lähinnä pelkään puolalaisten ja baltialaisten lähivuosien maihinnousua. Ehkäpä joudun lähtemään itsekin työnhakuun ulkomaille tai jatkamaan opiskeluja Suomessa. Suurten ikäpolvien jäädessä eläkkeelle työpaikkoja kyllä aukeaa, mutta paikoista tulee olemaan entistä kovempi kädenvääntö. Ehkä nyt saattaa näyttää siltä, että työtä olisi tarjolla perusduunareille, mutta miten on lähitulevaisuudessa?

On varmaa, että EU:n porttien avautuessa virolaisia, latvialaisia, liettualaisia ja puolalaisia virtaa myös Suomeen työn toivossa. Suomalaiset joutuvat kamppailemaan työstä heidän kanssaan. Toisaalta työpaikasta voi olla aika vaikea kamppailla, jos he tarjoutuvat tekemään työt puoli-ilmaiseksi.

Kumman työntekijän valitsee suomalainen työnantaja? Suomalaisen, jolla on vuosien kokemus ja pätevyys työhön vai monta kertaa vähemmän palkkaa vaativan baltialaisen tai puolalaisen? Loppujen lopuksi työnantajan silmissä vilkkuvat dollarin kuvat vievät voiton.