Kuhlmannin puhe on harkittua, mutta sillä on usein tarkka osoitteensa. Sen vuoksi hän on niittänyt mainetta kriittisenä ay-johtajana.

Pääsihteeri on pikemminkin ylpeä kuin kiusaantunut asiasta.

– Kritiikki on paikallaan. Sen on tarkoitus viedä kehitystä eteenpäin, hän vastaa.

Kuhlmann pohtii eurooppalaistumista. Se on hänen mielestään osa globalisaatiota ja sillä voidaan selittää, miksi samanaikaisesti useassa maassa ay-liikkeen asema ja sosiaaliedut ovat joutuneet kovien paineiden kohteiksi.

– Eurooppalaistuminen on paljon radikaalimpi prosessi kuin globalisaatio yleensä, hän sanoo.

– Me olemme lyhyessä ajassa luoneet Eurooppaan sellaisen yhdentymismallin, jossa yhtenäismarkkinat ovat poliittisen ja sosiaalisen integraation kulmakivenä. EU:n koko perusta on yhtenäismarkkinoissa. Kansalliset toimet ja keinot hoitaa asioita ovat tämän kehityksen kautta vähitellen rapautuneet. Prosessin ilmentymismuotoja ovat esim. se, että Saksassa, Ranskassa ja Italiassa kamppaillaan samaan aikaan eläke-etujen puolesta tai se, että Itävallassa järjestetään ensimmäiset työtaistelut sotien jälkeen tai Hollannissa tehdään nollasopimuksia.

Yhtä aikaa integraation syvenemisen kanssa – tai sen vuoksi – Euroopan poliittinen kartta on muuttunut. Kuhlmanin mielestä eurooppalaiset oikeisto- ja keskustavasemmistonkin hallitukset käyvät pirunmoista kilpailua. Kaikki nämä hallitukset väittävät, että elämä on tullut liian kalliiksi. Ne ovat alkaneet kilpailla polkumyynnillä.

– Minun mielestäni Euroopan suurin vaara tällä hetkellä on se, että me lisäämme kilpailukykyä kansallisella tasolla harjoittamalla polkumyyntiä tai dumppausta. Siinä ovat pitemmän päälle häviäjiä työntekijät, hän varoittaa.

Ay-vaikutusvalta säilytettävä

Kulmannin mielestä ay-liike voi vaikuttaa kehitykseen.

– Tottakai voimme vaikuttaa! Me tiedämme, mitä meidän pitää tehdä, kuitenkaan emme tee sitä. Me annamme ay-liikkeen heikentyä, niin kuin sille talouden kansainvälistyessä tapahtuu. Kansallinen vaikutusvalta vähenee EU:ssa ja ay-liikkeen valta kansallisvaltiossa.

Ay-liikkeen tulisi nyt kiireesti katsoa, missä se voi koota kadonneen vaikutusvaltaansa uudelleen.

Kuhlmann sanoo, ettei tarvitse filosofioita sen ymmärtämiseen, mihin ay-liike kansallisesti nojaa. Se nojaa niihin ihmisiin, jotka uskovat, että voivat parhaiten puolustaa omia etujaan liittymällä ay-liikkeeseen. Kuhlmannin resepti on, että ihmiset, nuoretkin, on saatava uudelleen uskomaan, että näitä asioita on parasta hoitaa yhdessä.

Toinen keino ay-vaikutusvallan lisäämiseksi on kansainvälisyys. Hän sanookin, että jos ay-liike keskittyy liiaksi kansalliselle tasolle, se ei voi enää taata jäsentensä tai ylipäätään työntekijöiden etuja.

Kansallisen ay-liikkeen juuria ei tule kiskoa irti, mutta on kehitettävä aktiivinen eurooppalainen ay-liike ja eurooppalainen tapa hoitaa asioita. Edunvalvontaa on koordinoitava vastuullisesti, ja koordinaatiolla on oltava yhteisesti määritelty yksi suunta.

Hän varoittaa, että lepsuilulla työnantajat tai markkinavoimat voivat hajottaa prosessia. Puhtaita papereita aktiivisuudesta ei saa Euroopan ay-keskusjärjestö EAY.

– He tuntuvat ymmärtävän liian hyvin työnantajapuolta, hän syyttää. Mutta olen ollut huomaavinani, että EAY:n politiikka saattaa muuttua. Katsotaan, kun uusi sihteeristö pääsee todenteolla kiinni työhönsä, hän liennyttää.

Kolmen tason tulevaisuus

Kuhlmannin profetian mukaan Euroopassa käydään tulevaisuudessa työmarkkinaneuvotteluja kolmella tasolla.

Näistä ensimmäinen on perinteinen kansallinen taso, jolla edelleen sovitaan esim. palkoista. Tuottavuus eri maissa, samoin kuin inflaatio ovat erilaisia, siitä syystä palkoista tulee sopia hänen mukaansa siellä, missä työkin tehdään.

Toinen taso on vahva yleiseurooppalainen koordinaatio ja eurooppalaiset kehyssopimukset. Kuhlmann korostaakin tämän tason merkitystä, mm. työehtojen polkumyynnin estämiseksi.

Metallisektorilla sopimuskoordinaatiota on jo voimakkaasti kehitetty viime vuosina. Eurometallilla on jo käytössään oma tietoverkko Eucopa, jonka kautta sopimusneuvotteluista välittyy tieto reaaliaikaisesti. Eri maiden neuvottelijat voivat joissakin tapauksissa osallistua toistensa neuvottelukuntiin. Suomalaisetkin neuvottelijat voivat jo olla mukana Saksassa, Belgiassa, Pohjoismaissa ja jonkin verran Hollannissa.

Kolmas neuvottelutaso tulee olemaan konsernien sisällä tehtävät sopimukset. Sen merkitystä Kuhlmann ei vielä halua ennakoida. Asia tullee hänen mukaansa ajankohtaiseksi myöhemmin. Hän on silloin jo eläkkeellä.

EU:hun vaikutettava

Neuvottelukoordinaation ohella ajankohtaisia haasteita on metallin työpaikkojen pitäminen Euroopassa.

Kuhlmann kritisoi voimakkaasti EU:ta teollisuuden laiminlyönneistä. EU on antanut Euroopassa vallan teollisuuden alasajolle.

– Me olemme EMF:ssä tähdentäneet teollisuuskomissaari Liikaselle, että Euroopassa tulee säilyä kestävään kehitykseen perustuva, säännelty ja vapaisiin markkinoihin pohjaava teollisuus ja luonnollisesti sen tarvitsemat työpaikat. Ristiriitaisella politiikalla teollisuutta on ajettu Euroopasta pois ja satsattu liikaa eEurooppaan. Liikasen politiikka on ollut mielestämme väärää.

EU:ssa perustettiin pari vuotta takaperin, pääsihteerin mukaan Eurometallin aktiivisuuden ansiosta, laivanrakennusteollisuuden tulevaisuutta vuoteen 2015 luotaava ohjelma.

EMF:n edustajat ovat Kuhlmannin johdolla tavanneet jo vuodenvaihteen jälkeen komissaari Liikasen tarkoituksenaan saada komissiossa alulle työt vastaavien ohjelmien laatimiseksi mm. auto- ja terästeollisuutta varten.

– Kun keskustelimme Liikasen kanssa asiasta, hän oli mielestäni illalla jo samaa mieltä kanssamme! Pahaksi onneksi Mr. Liikasen kausi komissaarina päättyy jo puolen vuoden päästä, pääsihteeri valittaa.

Hilkka Jukarainen
Bryssel

Tutkijat kritikoivat Metsoa kuitenkin siitä, ettei se ole riittävästi paimentanut alihankkijoitaan säälliseen käytökseen.

SAK:n, Metallin ja Toimihenkilöunionin teettämä selvitys koskee Metson Vereenigingin konepajaa ja valimoa. Tehdas tuottaa kiven, malmin ja mineraalien murskaimia ja työllistää vajaat kolmesataa henkeä.

Työntekijöiden oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehtosopimuksista toteutuu selvityksen mukaan hyvin. Henkilöstö on järjestäytynyt neljään eri liittoon, joilla kaikilla on edustajansa alan valtakunnallisessa tes-neuvottelukunnassa.

Metso on tunnustanut kaikkien neljän liiton sopimus- ja neuvotteluoikeudet. Työnantaja perii liittomaksut suoraan palkasta, mikä on kehitysmaissa poikkeuksellista.

Liitoilla ja yhtiön johdolla on hyvät välit. Tätä osoittaa tutkimuksen mukaan mm. se, ettei tehtaalla ole lakkoiltu viiteen vuoteen.

Työntekijöistä kahdeksan prosenttia kertoi, että jotkut yhtiön johdon tai työnjohdon edustajat varoittelevat työntekijöitä liittymästä ammattiliittoon tai kohtelevat eri liittoihin kuuluvia eri tavalla. Enemmistö kuitenkin ilmoitti, että liitot voivat vapaasti levittää työpaikalla tietoa toiminnastaan.

Palkkahaitari 1,8–4,5 euroa

Etelä-Afrikassa tessit tehdään useimmilla aloilla valtakunnallisesti kerran vuodessa. Konepajojen tes-neuvottelukunta sopii taulukkopalkat, joiden minimejä sopimuksen tunnustaneiden työnantajien on noudatettava.

Metson paja ja valimo maksavat useimmissa palkkaluokissa työntekijöilleen hieman yli taulukon minimin. Alimmillaan työntekijä ansaitsee 14,5 randia (1,8 e) ja ylimmillään 35,5 randia (4,5 e) tunnissa.

Raportin koonnut Naledin tutkija Devan Pillay huomauttaa, että kaikki valkoihoiset työntekijät sijoittuvat kahteen ylimpään palkkaluokkaan ja enemmistö mustista neljään alimpaan.

Palkan lisäksi vakinaisilla työntekijöillä on etuinaan mm. eläkerahasto, kesä-, sairas- ja äitiyslomaoikeudet, tulokseen perustuva bonusjärjestelmä sekä oikeus työnantajan koulutustukeen. Työnantaja avustaa myös terveyspalveluissa, mutta niiden käyttöön pienipalkkaisimmilla ei kuitenkaan ole varaa. Lomaoikeus on lain mukaan enimmillään 15 työpäivää vuodessa, äitiysloma neljä kuukautta.

Työviikko on 40-tuntinen. Ylitöitä laki sallii enintään 10 tuntia viikossa. Tutkijat löysivät Metson tehtaalta tapauksia, joissa työntekijä oli paiskinut ylitöitä jopa 40 viikkotuntia, mikä on ristiriidassa sekä alan sopimusten että ILO:n määräysten kanssa. Yhtiö tähdentää, että Vereenigingin ylityömäärät ovat keskimäärin 20 pros., mikä pysyy 10 ylityötunnin rajoissa.