Keskituloinen saa ostettua palkallaan hieman suuremman neliömäärän kuin 18 vuotta sitten. Sen sijaan hänkin joutuu tyytymään aiempaa pienempään vuokra-asuntoon.

Tilastokeskuksen mukaan keskipalkalla saa vähemmän vuokraneliöitä, mutta enemmän pinta-alaa omistusasunnosta kuin vuonna 1985.

Kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen on laskenut, mihin säännöllistä työtä tekevän suomalaisen kuukausipalkka riittää asumisessa.

Viime vuonna keskimääräinen kuukausipalkka oli 2 330 euroa. Vapailla markkinoilla sillä pystyi maksamaan pääkaupunkiseudulla 50 neliön kokoisen asunnon kuukausivuokran 4,1 kertaa, muualla maassa 6,1 kertaa. Vielä 18 vuotta sitten keskipalkka olisi riittänyt 5,7 vuokraan pääkaupunkiseudulla, muualla 6,7:ään.

Keskipalkalla pystyi viime vuonna ostamaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelta 2,1 asuntoneliötä (aiemmin 1,5), pääkaupunkiseudulla saman verran kuin ennen.

Palkka riittää pidempään arava-asunnoissa

SAK:lainen palkansaaja joutuu tyytymään hieman pienempään neliömäärään kuin keskipalkkainen, jos hän laittaisi koko palkkansa asunnon ostoon. SAK:laisilla aloilla pääsääntöisesti työskentelevä mies ansaitsi viime vuonna keskimäärin 2 140 euroa kuukaudessa, nainen keskimäärin 1 810 euroa.

Miehet kuukausipalkalla sai pääkaupunkiseudun ulkopuolella ostettua 1,9 asuinneliötä, naisen kuukausipalkalla 1,6 neliötä. Pääkaupunkiseudulla keskituloinen pystyi hankkimaan 1,05 neliötä, SAK:lainen mies 1,0 ja nainen 0,8 neliötä.

Palkallaan duunarimies pystyi maksamaan vapailla markkinoilla 50 neliön kokoisen asunnon vuokran 3,9 kertaa pääkaupunkiseudulla, muualla maassa 5,6 kertaa. Duunarinaisen palkka riitti pääkaupunkiseudulla 3,3 vuokraan, muualla 4,8 vuokraan.

Samankokoisessa arava-asunnossa kuukausipalkka riitti SAK:laisilla miehillä 5,3 ja naisilla 4,5 vuokraan pääkaupunkiseudulla, muualla miesten palkalla maksoi 6,3 aravavuokraa, naisten 5,3.

Puolet vuokra-asunnoista yksityisessä omistuksessa

Melkein joka toinen vuokralainen asuu asunnossa, jonka omistaa yksityinen ihminen.

Kaikista vuokra-asunnoista 42 prosenttia on arava-asuntoja, 41 prosenttia yksityisten ihmisten omistamia vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja ja loput vakuutuslaitosten, kaupunkien, seurakuntien, taloyhtiöiden ja yleishyödyllisten yhdistysten kuten VVOn ja SATOn omistamia vapaarahoitteisia asuntoja.

Ilkka Lehtisen mukaan tavallisten ihmisten suuri omistusosuus tuo vuokramarkkinoille epävarmuutta. Asunto voidaan vaatia omaan käyttöön tai myydä eteenpäin. Lehtisen mielestään vuokramarkkinat vakautettaisiin parhaiten siten, että yleishyödylliset yhteisöt hankkivat vapaarahoitteisia asuntoja vuokralle annettaviksi. Vuokra-asuntokanta pysyisi siten entisellään tai jopa kasvaisi.

– Yritysten ja kansalaisten yksityisessä omistuksessa olevat vuokra-asunnot eivät ole pitkäjänteistä omistusta. Ei voi tietää, mitä niille tapahtuu kahden tai viiden vuoden kuluessa. Yleishyödyllisten yhdistysten tavoitteena on tuottaa, omistaa ja ylläpitää vuokra-asuntoja. Kun ne tulevat vapaille markkinoille, markkinat vakautuvat. Voidaan ennustaa, että vuokra-asuntokanta pysyy ennallaan tai jopa kasvaa, Lehtinen sanoo.

Vuokrat liki tuplaantuneet vapailla markkinoilla

Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat ovat nousseet vuoden 1995 jälkeen koko maassa 41 prosenttia. Vastaavana aikana kaikki hinnat ovat nousseet keskimäärin 14 prosenttia. Vuokrasäännöstely päättyi vuonna 1995.

Jyrkintä vuokran nousu on ollut pääkaupunkiseudulla, 60 prosenttia. Alle 20 000 asukkaan kunnissa vuokrat ovat nousseet 27 prosenttia.

Vuokralaisten keskusliitto on esittänyt, että vuokralaisten ja omistusasunnon haltijoiden asumiskustannuksia tasattaisiin. Järjestösihteeri Ilpo Eerola sanoo, että vuokralaisillakin tulisi olla oikeus vähentää asuntonsa korkokulut verotuksessa.

– Eiväthän ihmiset välttämättä halua omistusasuntoja, mutta suomalainen asuntopolitiikka suosii omistusasumista. Valtio on tehnyt omistusasumisesta edullisen suhteessa vuokra-asumiseen, Eerola toteaa.

Vuokra-asuntojen rakentamiseen otetut varsinaiset lainat ja peruskorjauslainat peritään korkoineen vuokrassa asukkailta. Lisäksi aravakorot ovat viime aikoina olleet kovemmat kuin vapailla markkinoilla. Vuokrasta puolet menee pääomakuluihin eli lyhennyksiin ja korkoihin.

Vuokralaisten keskusliitosta kerrotaan, että esimerkiksi Helsingin kaupungin asuntojen keskimääräisestä 7,89 euron neliövuokrasta menee 4,03 euroa pääomakuluihin.

Muualla Suomessa avara-asuntojen vuokrat nousivat 3 prosenttia ja vapaarahoitteisten 2,3 prosenttia.

Vuokrien neljännesvuositilaston mukaan koko maan keskimääräinen neliövuokra oli tämän vuoden toisella neljänneksellä 8,11 euroa, jonka mukaan 70 neliön perheasunnon keskimääräinen kuukausivuokra on 567,70 euroa. Vapaarahoitteisen asunnon neliövuokra oli 8,65 euroa ( 70 neliön asunto 605,50 euroa/kk)ja arava-asunnon 7,39 euroa (517,30 e/kk).

Vuokrien erot ovat melko suuret pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä. Jos muualla maassa 70 neliön perheasunnosta joutuu maksamaan vuokraa vapailla markkinoilla 541,80 euroa kuussa, niin pääkaupunkiseudulla asuva joutuu maksamaan 779,10 euroa kuussa. Kuukausivuokran eroksi pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välillä tulee 237,30 euroa.

Arava-asuntojen vuoksissa erot eivät ole yhtä suuria. Pääkaupunkiseudulla aravavuokra-asunnossa asuvan 70-neliöisen perheasunnon kuukausivuokra oli tilaston mukaan 585,20 euroa. Muualla maassa samankokoisessa arava-asunnossa asuu 491,40 eurolla kuussa.

Yksiöt kalleimpia

Jos pääkaupunkiseudun vapaarahoitteisten asuntojen yksiöiden neliövuokrat kohoavat 14,21 euroon (arava 9,03 e) ja Helsingin keskusta-alueella 15,53 euroon (arava 12.01 e) niin alle 20 000 asukkaan paikkakuntien keskustoissa vastaavan yksiön neliövuokra oli huhtikuun 2003 tilastojen mukaan 7,53 euroa (arava 6,77 e). Tilastokeskuksen mukaan yksiöstä vuokralainen maksaa kaksinkertaisesti sen mitä pikkupaikkakunnan vuokralainen.